29.7.2012

Lapsellista



Kuten kerroin, olin viikonlopun lastenleirillä. Kolmatta kesää. Siinä ajassa olen oppinut lapsilta paljon. Tärkein oppimani asia on naperoiden taito kyseenalaistaa asioita. Se ei ehkä ole leirin ohjaajalle kiva asia, kun juuri kerrotut lipunryöstön säännöt vaaditaan uudistamaan, mutta elämän kannalta kyseenalaistaminen on todella tärkeää.

Välillä asiat pitää ottaa tarkasteluun, jotta niistä voi tehdä parempia. Monesti kyseenalaistammekin huonoja asioita, kuten vääriä ratkaisuja tai toisen ikävän käytöksen. Olen sitä mieltä, että toisinaan myös mallillaan olevat asiat pitää käydä läpi. Voivatko ne olla vielä paremmin? Olenko oikeasti tyytyväinen? Mitä jos haluankin jotain muuta vielä enemmän?

Jos asioita ei koskaan mieti enempää vaan sen sijaan niiden antaa tulla ja mennä omalla painollaan, mitään muutosta ei voi ikinä tapahtua. Kaikki muutos kun lähtee meistä itsestämme.

En tietenkään tarkoita, että kannattaa heittäytyä vastarannan kiiskiksi lähirannan särjeksi joka asiassa. Asioiden uudelleen pohdiskelun ei aina tarvitse johtaa tekoihin. Kyseenalaistaa voi pelkästään omassa mielessään huvin vuoksi. Sillä tavalla saattaa keksiä oiviakin ratkaisuja ja uusia näkökulmia. Parhaimmillaan silloin voi kehittyä ihmisenä.

27.7.2012

Lastenleirille


Lähden viikonlopuksi opiskelemaan lapsista. Lastenleirit ovat oiva tilaisuus tutustua lasten tapaan katsella maailmaa. Se maailma on nimittäin aivan erilainen kuin aikuisten. Myöhemmin jaan oppini sinullekin.


25.7.2012

Lomalla viimeinkin


Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin, nyt.
Seuraavat kaksi viikkoa, matkin Naantalin aurinkoo.
Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin, nyt.
Ranta-Rolexeja, mojitoja, palanutta nahkaa, moskiittoja.

(JVG - Kran Turismo ft. Raappana)

Lomailu on ihanaa. Olin pari viime viikkoa tekemeättä mitään hyödyllistä, mutta silti sain paljon aikaan: rentouduin. Koska loma on niin hyödyllistä, meidän on aika opetella lomailemaan arjessa. No, ei ehkä lomailemaan kirjaimellisesti, mutta voisimme poimia lomasta muutamia keinoja, joilla arjen saa tuntumaan vähän mukavammalta.


Lomassa kaiken juju piilee nyt saan päästää irti -asenteessa. Entä jos kaivaisimme takaraivosta saman ajatuksen joka kerta, kun pääsemme pois töiden tai opiskelujen keskeltä? Töihin ja opiskeluihin voi vaikkapa käyttää tietyn tuntimäärän, jonka jälkeen ne pitää tietoisesti unohtaa. Unohtamisessa apuna voisi käyttää vaikkapa kalenteria, johon voi merkitä kaikki mieltä askarruttavat asiat. Niihin palataan seuraavan kerran sitten, kun niille varattu aika koittaa.



Lomaillessa teemme usein asioita, joista nautimme. Niitä ei yleensä voi toteuttaa arjessa, koska on niin kiire tai pitää keskittyä muihin asioihin. Oudointa on, että kaikki kumminkin tietävät, mitä Salkkareissa tai Täydellisissä naisissa tapahtui. Todellisuudessa meillä on vapaa-aikaa arjessa. On hyvä miettiä, mihin sen käyttää. Esimerkiksi viikonloppuna ehtii hyvin piipahtaa Tallinnassa minilomalla tai maanantai-iltana on loistava tilaisuus käydä ystävän kanssa terassilla. Teemme joka kerta itse valinnan siitä, mitä puuhaamme.


Lomalla ehtii viettää aikaa läheisten ja tuttavien kanssa. Niin ehtii arjessakin. Yhteinen ruokailu, leffailta tai lenkki mahtuu pariin tuntiin, kun jokainen joustaa hieman omasta aikataulustaan ja laittaa tärkeimmät asiat etusijalle. Myös aidosti läsnä oleminen perheenjäsenen kertoessa päivästään auttaa meitä irtautumaan omista kiireistämme.


Hyvä ruoka, parempi mieli. Tavallisena päivänä tulee helposti valittua pakastekalapuikot ja valmiit kermaperunat, kun lomalla syödään uusia perunoita ja tuoretta kalaa. Oikeasti ruuan valmistus ei vie hirveän kauan (jos ei tee kymmenen ruokalajin menuuta) - me vain helposti kuvittelemme niin. Pöydän voi alkusyksystä kattaa parvekkeelle ja lasiin voi kaataa tilkan punaviiniä. Pienillä teoilla ja maukkaalla kotiruualla loma vierailee arjessa.

24.7.2012

Kehuja


Tiedätkö, mitä kehuminen on?

Me suomalaiset emme ole kovin hyviä kehumaan tai ottamaan kehuja vastaan. Imarreltuina meitä kiinnostaa lähinnä lattian laudoitus ja vastaukseksi hymisemme jotain vähättelevää.

- Sinulla on kiva paita, ystäväsi sanoo.
- No se nyt on vaan tällainen vanha, mumiset vastaukseksi.

Emme usein tule ajatelleeksi, että vähätellessämme kehumme kohdetta, itse asiassa kumoamme kehujan mielipiteen. Kehuja on tarkoittanut sanoillaan hyvää. Hän kertoi ääneen sen, mistä piti, mutta sinä ilmoitit hänen mieltymyksensä olevan huono. Samalla pilaat kehumisen tuoman hyvän mielen.

Kehuminen on kuin lahja. Se ilahduttaa saajan lisäksi myös antajaa.  Siinä on oivallinen syy viljellä kehumista. Koska kehuminen ja kehujen vastaanotto on meille niin vaikeaa, paras keino harjoitteluun on aloittaa itsestä.


23.7.2012

Kirpputoreilua

Olen sataprosenttisesti sitä mieltä, että kirpputorit ovat jokaisen kurjan päivän pelastus. Uskallan väittää näin, vaikka et edes pitäisi kirppareista. Myönnän, että kirpputorit ovat aika lailla tusinoittain turhaa tavaraa sisältäviä romulootia. Mutta välillä aarrelippaita. Viimeksi löysin kahdellatoista eurolla bleiserin, korkkarit ja topin. Voi sitä onnen tunnetta!

Löytöjensä lisäksi kirpputorit ovat ykkösluokan viihdettä. Vai voitko väittää, ettei sinua yhtään naurata, kun löydät kasan vuonna kivikausi ilmestyneitä Seiskoja? Tai lasten pikkarit? Tai töhrittyjä Akkareita, tai...

Kaiken huipuksi kirpputorihallit sisältävät kokonaisen museon. Olen löytänyt paksupohjaisia kenkiä, jollaiset kaikkien piti saada ala-asteella (ne tosin näyttävät tekevän paluuta muotimaailmaan, joten ovat siksi aika ajankohtaiset), liekkikuvioituja saappaita, olkatoppauksia, lankapuhelimia, ensimmäisiä tiilen kokoisia matkapuhelimia, alkukantaisen tietokoneen osia sekä varmaan antiikin aikaisia huonekaluja. Voit siis jopa kultturoida itsesi kirpputorilla.

Melkoinen monitoimipiste. Suosittelen testaamaan itse.




21.7.2012

Maaseudullinen yhtälö

Pikkupaikkakuntalaisena voin rehellisesti todeta, että maalla on omat hyvät puolensa. En väitä, etteikö kaupungissakin olisi, mutta näin kesälomien sesonkiaikaan maaseutu on ajankohtaisempi.

Onhan maalla töitä ja puuhasteltavaa, kuten hehtaarin nurmialueen ruohonleikkaus, puutarhan kitkeminen ja älytön määrä marjojen poimimista. Lisäksi ovat kotieläimet, peltotyöt, maatalouskoneiden huollot ja loputtoman pitkät matkat perjantain leffaillan karkkikioskille.

Okei, en itse asu noin landella, mutta yritän eläytyä maalaisen asemaan. Eläytyessäni pähkäilen lukion lyhyellä matikalla yhtälön maaseutu = rauha. Pääsin yhtälöön seuraavien oivallusten kautta:

# Maajussin arjessa vuodenajat ovat oikeasti läsnä. Talvella on aitoa, valkoista lunta ja kesällä ei edes voi laskea kasvien värien määrää. Äänet ja tuoksut ovat luonnollisia ja aitoja. Sellaisia, joiden keskellä ihminen on tullut ihmiseksi.
# Maalla rutiinit ovat tuttuja ja lähes joka päivä samat. Jos jotain erilaista tapahtuu, se on niin ihme, että siitä osataan jopa nauttia.
# Pimeän tultua on oikeasti pimeää (ellei kuu ole tavattoman kirkas). No navetan päädyssä voi ehkä olla liiketunnistinlamppu.
# Koska kauppaan on niin pitkä matka, ettei sinne jaksa mennä turhuuksien takia, sinne ei myöskään mennä turhuuksien takia. Maalla tyydytään siihen, mitä on, tai sitten tilataan netistä.
# Luonnon lähellä on oikeasti luonnonläheistä. Pururadalle ei tarvitse lähteä autolla, eikä ainoa luonnonääni ole peräisin puluista tai lokeista.
# Elämänrytmi landella on leppoisampi. Hilseilevä maali, palanut lamppu tai takapihan rehottava nurmikko eivät ole katastrofeja, vaan juttuja, jotka hoidetaan kun keretään. Jos maajussit stressaisivat jokaisesta asiasta, jota eivät voi hallita tai joka ei ole kohdillaan, heille kävisi kuin hiirille paniikissa. He kuolisivat.

Pikkuinen päässälaskutoimitukseni toi mielestäni esiin asiota, joita sinunkin kannattaisi pyöritellä muutaman kerran aivojesi hermoverkostossa. Tiedän sinun ymmärtävän, mitä haen takaa.


13.7.2012

Ilman hellettä

Olen kurjistellut säätä kesäkuusta asti. Miksi sataa? Miksi taivas on pilvessä? Miksi on viileää?

Ymmärsin, että Suomen kesä on muuta kuin sää; hellettä saa etelässäkin. Kotimaisen kesän tarjoavat värit, muodot, tuoksut, äänet ja tuntemukset. Niissä voi paistatella ilman aurinkoa ja pariakymmentä plusastetta. Herkutellaan ennen kuin talvi ja pitkä valkoharmaaväritys valtaavat maisemat.












 "Ja ulkona kesäyö, satoi kasvoille kyyneleitä."
Pariisin kevät - Kesäyö

12.7.2012

Koirien filosofiaa


Välillä oma elämä ei vain anna inspiraatiota onnen etsintään. Sitä on jumittunut murheiden, kiireen ja velvollisuuksien keskelle, jolloin onnen ajattelu on lähes yhtä toivotonta kuin kypsän mansikan etsintä omasta puutarhasta maaliskuussa.

Olen kuvannut kahta koiraani ahkerasti ja kuvia tutkiskellessani sain ahaa-elämyksen. Koirien filosofia! Listasin muutaman oivallukseni hedelmän. Minulle ainakin ne ovat antaneet huonoina hetkinä inspiraatiota onnen etsintään.





4.7.2012

Terapiaostoksia



Tiedän. Shoppailu on syntistä. Sen takia maapallon energiavarat kuluvat, epäeettiset työolosuhteet kukoistavat ja yksilön talous kärsii. Olen läpikotaisin paha.

Mutta kun shoppailu on niin pirun mukavaa. Se toimii terapiana murheisiin ja parantaa itseluottamusta; näillä uusilla vaatteilla näytän takuulla paljon paremmalta kuin ennen. Taidan oikeastaan olla huomattavasti parempi ihminen, aivan uusi minä, kun saan pukeutua näin hienoihin vaatteisiin.

Vaatteisiin pinttyy myös muistoja. Viimeisin syövytti suosikkivaatteeni käyttökelvottomaksi, kun töissä valkoiselle puserolleni lensi keltaista kananrasvaa.

Vakavasti puhuen vaatteet todella ilahduttavat, naurattavat, kaunistavat, sulostuttavat, peittävät, paljastavat, kertovat ja sopivat. Mitäpä ovat niinkin vähäpätöiset murheet kuten ympäristöongelmat ja epäeettiset työolosuhteet noin monen hyvän asian rinnalla?

Ja pitäähän tässä materialistisessa maassa nauttia pienistä iloista.


2.7.2012

Aika kiva päivä






 Etkö saanutkin mukavan kuvan päivästäni kuvien perusteella?

Todellisuudessa koko maanantaini ei koostu vain huvittelusta. Olen kuluttanut osan päivästä pohdiskellen ja järjestellen työasioita. Palaan nimittäin tänään illalla sairaslomalta töihin. Vaihdoin myös kesämekon pois kuvien ottamisen jälkeen. Tuuli on liian viileä noin kesäisille hepeneille.

Vaikka päiväni sisältää myös arkisempia asioita kuin mansikoiden napostelu aurinkoisella parvekkeella, maanantaini on oikeastaan aika onnistunut. Tavallinen maustettuna pienellä hemmottelulla.

Tunnen itseni tarpeelliseksi murehtiessani työasioita ja tietäessäni, että illalla minua odottavat velvollisuudet. Toisaalta olen saanut fiilistellä rennoissa vapaapäivän tunnelmissa. Päiväni kuulostaa kivalta, sillä ajattelen sen olevan sitä.

Ymmärrätkö pointtini? Sinun päiväsi ei ehkä sisällä kesäsäästä nauttimista - etenkään, jos työskentelet sisätiloissa. Kotona sinua ei välttämättä odota laatikollinen suomalaisia mansikoita, vaan kasa kotihommia. Se ei välttämättä kerrottuna kuulosta kivalta, mutta ajatuksena se voi olla, asenteestasi riippuen, ihan hyvä. Sinuahan tarvitaan.

Ja jos oleskelu mansikoiden kanssa houkuttelee, niin kukaan muu kuin sinä ei estä sinua toteuttamasta pientä taukoa arkeen.

Lämpöisiä päiviä

Koska menneet kesäpäivät eivät paljon shortsikelejä tarjonneet, on syytä iloita Kekissuomalaisen seitsemän päivän sääennusteesta. Luvassa on joka päivälle noin 20 plusastetta.


Toinen mieltäni piristänyt uutinen tänä aamuna on tieto pääsystäni opiskelijaksi Jyväskylän ammattikorkeakouluun. En tosin tiedä, otanko paikan vastaan, mutta on aina mukavaa tulla valituksi johonkin, mihin on pyrkinyt.

Ammattikorkeakoulussa opiskelun sijaan saatan keskittyä työn tekoon ja opiskeluihin avoimen yliopiston kautta. Yliopisto on nimittäin tähtäimessäni ja ammattikorkeakouluun hain vain varmuuden vuoksi. Katsotaan, mitä syksy tuo tullessaan...

Joko maanantaiaamu on ilahduttanut sinua?

1.7.2012

Tapana tappelu

En haluaisi tapella, mutta tappelen silti. Riitelen usein ja tarmokkaasti. Useimmiten olen itse oikeassa, mutta muut eivät ymmärrä minua. Viimeisin rumba kehkeytyi, kun eräs rakkaani ei hyväksynyt valintojani ja pyrki muuttamaan toimintatapaani. Samalla kaikki vanhat kaunat nousivat pintaan ja loppujen lopuksi tuntui, että kalliokin voisi liikkua ongelmien määrästä.

Voin selitellä taipumustani riitelyyn menneisyydelläni, tempperamenttisuudellani, tai sillä, että olen yksinkertaisesti fiksumpi ja parempi kuin muut ja minua pitäisi kohdella aina haluamallani tavalla.
Eihän se kuitenkaan mene niin - me molemmat tiedämme sen. Riitelen, koska tappelu on minusta mukavaa. Se tuulettaa ihmissuhdetta ja tuo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Me selvisimme tästä, joten me selviämme mistä tahansa.
Sitä paitsi mahdottomalta tuntuva kiehtoo. Vaikealta tuntuva ihmissuhde vetää puoleensa kuin valo yöperhosta. Hetkinä, joina tuntee kyseisen ihmissuhteen sujuvan, voi kokea todellista onnistumisen tunnetta.