1.7.2012

Tapana tappelu

En haluaisi tapella, mutta tappelen silti. Riitelen usein ja tarmokkaasti. Useimmiten olen itse oikeassa, mutta muut eivät ymmärrä minua. Viimeisin rumba kehkeytyi, kun eräs rakkaani ei hyväksynyt valintojani ja pyrki muuttamaan toimintatapaani. Samalla kaikki vanhat kaunat nousivat pintaan ja loppujen lopuksi tuntui, että kalliokin voisi liikkua ongelmien määrästä.

Voin selitellä taipumustani riitelyyn menneisyydelläni, tempperamenttisuudellani, tai sillä, että olen yksinkertaisesti fiksumpi ja parempi kuin muut ja minua pitäisi kohdella aina haluamallani tavalla.
Eihän se kuitenkaan mene niin - me molemmat tiedämme sen. Riitelen, koska tappelu on minusta mukavaa. Se tuulettaa ihmissuhdetta ja tuo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Me selvisimme tästä, joten me selviämme mistä tahansa.
Sitä paitsi mahdottomalta tuntuva kiehtoo. Vaikealta tuntuva ihmissuhde vetää puoleensa kuin valo yöperhosta. Hetkinä, joina tuntee kyseisen ihmissuhteen sujuvan, voi kokea todellista onnistumisen tunnetta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti