Päiväunet

Suosittelen päiväunia kaikille. Päivällä nukkuminen on jotenkin niin kaunista - varsinkin, kun ulkona on viileä ilma. Ikkuna ohjaa raikkaan sään sisälle, eikä pehmoisen viltin alla tarvitse hytistä. Olo on raukea ja painava.

Pitkillä päiväunilla näkee aidompia ja suloisempia unia kuin yöllä.

//Edit 16.7.2015: Mikä puhelin! :D

Töissä vapaalla

Eräs työkaverini valitteli työajoista. Hänestä on epäreilua, kun töissä pitää olla minuutilleen itselle merkittyinä aikoina, eikä joustovaraa ole lainkaan (jos pitäisi vaikka ehtiä suoraan töistä parturiin). Työkaverini päätteli, että jos työpaikka ei toimi joustavasti, hänkään ei toimi. Hän ei aio tulla minuuttiakaan liian aikaisin töihin ja töiden päätyttyä hän lähtee, kun palkanlasku loppuu - olivat työt kesken tai eivät.

Työkaverini ilmaantui kuitenkin työpaikallemme vapaapäivänään. Aikansa kuluksi.

Jos työpaikan tilat edustavat sekä työpaikkaa että vapaa-ajanviettopaikkaa, miksi niistä pitää valita ensimmäinen? Eikö työnteko voi olla yhtä mukavaa kuin vapaa-aika? Miksi ne pitää erottaa toisistaan niin voimakkaasti?

Onnen vaaka

Uskon, että olet samaa mieltä kanssani, jos sanon vaa'an vaikuttavan jonkun verran mielialaan. Oivalsin ilahduttaa joitakin päiviä hiukan. Mietihän tätä:

Loppukesän viimeisten lämpimien päivien kunniaksi herkuttelet yhdellä jäätelöllä. Rakas mummosi sattuu ilmaantumaan kylään iltapäivällä ja tuo tullessaan aamulla leipomiaan pikkuleipiä. Syöt - kohteliaisuudesta tietenkin - muutaman ja huuhtelet muruset omatekoisella herukkamehulla. Illalla lähdet tapaamaan kavereita Amarilloon ja juoruilun lomassa nautiskelet hamppari- tai tortilla-annoksen. Jälkkäriksi tietysti suklaakakkua.

Päivä oli aivan ihana. Myöhemmin illalla kylpyhuoneen nurkassa päivän herkutteluista muistuttelee vaaka, joka uhkaa pilata hyvän fiiliksesi. Nouset sille ja lievästi sanottuna järkytyt lukeman nähdessäsi. Noniin, hyväntuulisuus on hävinnyt.

Kuitenkin toisinaan, siis ihan vain silloin tällöin, on lupa leikkiä ajatuksella, että edellä kuvatussa tilanteessa vaaka mittaakin hyvää oloasi. Ihan samalla tavalla kuin silloin, kun astut vaa'alle pitkän juoksulenkin jälkeen.

Muutoksia

Pienet muutokset piristävät mukavasti. Huonekalujen järjestyksen vaihtaminen, iltarutiinien poikkeama tai tavallista parempi arkiaamupala voivat parhaimmillaan pelastaa koko viikon. Minun viikkoni pelasti blogin ulkoasun päivitys vähän ajankohtaisemmaksi.

Omenankukat ovat menneen kesän muistoja.

Elämä laukussa

Pidän kovasti pakkaamisesta. Pakatessa käyn läpi elämäni tärkeimmät materiat.

Suosikkivaatteet, kosmetiikka, toilettilaukku, kengät eri käyttötarkoituksiin, kamera ja kalenteri. Lisäksi mukana pitää olla vesipullo, nenäliinoja, sateenvarjo, kirja, avaimet, lompakko, kynsiviila, pinsetit, koirien tavarat ja urheiluvälineet.

Kun omat tavarat ovat mukavasti yhdessä kassissa, elämä tuntuu hetken verran hallitulta. Kunnes huomaa, että jotain on kuitenkin unohtanut kotiin.

Sattumaa

 Olen höpötellyt viime aikoina paljon oman asenteemme vaikutuksesta elämäämme. Olen korostanut vastuutamme ihmissuhteissa, asemaamme oman elämämme herroina sekä asenteemme vaikutusta omaan onnellisuuteemme. Nyt on aika ottaa käsittelyyn sattuma.

Sattuma vaikuttaa meihin jo hedelmöittymisemme hetkellä.Synnymme sattumalta johonkin kulttuuriin, joka vaikuttaa mm. kasvatukseemme, persoonaamme ja arvoihimme. Teemme valintoja välillä syystä, välillä ihan vain sattuman kautta.

Kotiseutumme on valikoitunut käytännössä sattuman kautta. Siksipä myös elämäämme vaikuttavat monet sellaiset tekijät, joihin emme voi itse vaikuttaa. Niitä ovat esimerkiksi koulu ja sitä kautta koulutuksemme, ympärillämme olevat ihmiset sekä paikkakunnan tarjoamat aktiviteetit.

Yritän tässä todistella, että aina emme ole oman elämämme herroja. Kaikelle emme yksinkertaisesti voi mitään. Voimme tietysti aina ohjata tilanteita ja valintojamme edullisempaan suuntaan, mutta toisinaan se ei ole mahdollista tai se ei tule edes mieleemme - emme välttämättä tiedä vaihtoehdoista.

Koska elämä on toisinaan yhtä sattumanvaraista kuin saada nopalla kuutonen kolmella peräkkäisellä heitolla (matikkanerot voivat ihan rauhassa laskea tälle todennäköisyyden ja näin kumota teoriani), meidän on parasta välillä päästää irti ohjaksista. Ehkäpä sattumaratsu viekin meidät juuri sinne, minne pitääkin.

Rakastetaan

Rakkaus ei ole tunne. Rakkaus on tekemistä, joka vaatii ylläpitoa. Rakkaus on verbi.

Usein odotamme rakkauden olevan. Se on itsestäänselvyys. Rakkaus ei kuitenkaan ole olemassa, jos sitä ei tee. Minun arjessani rakkaus on kaverin kohtelias sana, tärkeän ihmisen hellä kosketus, ventovieraan katse, koiran hännänheilutus, ihana vaate, turvallinen tuoksu, hyvä sää ja luonnossa liikkuminen. Eikä mikään näistä ole rakkautta, jos en itse tee siitä sellaista.

Miten sinä teet ja saat rakkautta omassa arjessasi?

Elossa

Jos mä suljen mun silmät ei ole mitään pahaa.

Juoksen kultaisella hiekalla aurinkorantaa.
Ja mul on tunne että joku mua linssiin sahaa.
Etsin ihmistä joka täällä vastuuta kantaa.
Mut joka luukulla sama laulu: "Onko rahaa?"
Kysyn voisko täällä rakkautta saada ja pois saman antaa.
Beibi, haluan vain rakkautta saada ja pois saman antaa. 

      (Pariisin Kevät - Ehkä kaikki palaa itsestään ennalleen) 

Alkavan syksyn merkkejä on jo ilmassa. Puut alkavat kellastua ja kukat kukkivat hullun lailla ennen kuin ne menettävät terälehtensä. Tuuli ujuttautuu niskaan viileänä ja raikkaana ja neuleiden määrä bussipysäkillä lisääntyy.

On sääli, kun Suomen kaunis kesä on niin lyhyt. Jostain syystä vihreän ruohon ja koivun tuoksun mukana - ainakin minulta - katoaa spontaanius ja avoimuus uusia asioita kohtaan. Harmaina päivinä ei tule tehtyä mitään jännää.

Syksyn kiitokseksi on kuitenkin sanottava, että jos kesä vie mennessään avoimuuden ja tietynlaisen vapauden, syksy tuo mukanaan repullisen uusia tunteita. Näin kesän viime metreillä huomaan kelluvani yhä useammin erilaisten tunnetilojen keskellä. Tunteet vaihtelevat voimakkaina rakkaudesta epätoivoon. Mielenkiintoisin niistä on kiehtova menetyksen tunne. Kumma kyllä sen tunteen vallassa tuntee kykenevänsä mihin vain.

Lieneekö jokasyksyisen tunteiluni syy biologiassa, liiallisessa elokuvien katselussa tai lisääntyneessä musiikin kuuntelussa; sillä ei ole väliä. Väliä on sillä, että näin loppukesästä, voimakkaiden tunteiden vallatessa mieleni, tunnen oikein voimakkaasti olevani elossa.

P.S. Tunteiluun ja ajatteluun suosittelen pitkiä kävelylenkkejä ja taustamusiikiksi Pariisin Kevättä.

Hyvä yhdessä

 

Jos kirja lupaa ratkaista ihmissuhdepulmat, on se ehdottomasti kaikkien pelastus.

Huomasin kyllä pian, ettei kirja ratkonut mitään ihmissuhdeongelmiani, vaan minun on tehtävä se itse. Kirja toimii siinä loistavana oppaana käytännön esimerkkeineen ja maallikon aivoille käyvine neuvoineen.

Kirjan ehdottomasti suurin anti on, että hankalat ihmissuhteet on mahdollista saada toimiviksi omalla ajattelulla ja käyttäytymisellä. Vika ei ihan oikeasti ole aina toisessa, vaan monesti se piileskelee oman päämme sisällä. Emme joko halua nähdä sitä vikaa tai sitten se on jossain niin syvällä, että sen etsiminen on turhan vaivalloista ja tuskallista.

Jos et usko kirjan luotettavuuteen, usko edes kirjoittajaan (teksipätkä kirjan takakannesta): Tri David D. Burns on Stanfordin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan psykiatrian ja käyttäytymistieteiden laitoksen emeritusprofessori ja on toiminut vierailevana tutkijana Harvardin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.

Tulevaisuus nyt

Tulevaisuudessa eläminen on turhaa, koska tulevaisuus tulee kumminkin. Yhtä hyvin voimme elää nyt. Saatamme kokea hurjasti siinä ajassa, minkä käytämme sitkutteluun.

Tulevaisuus on todellisuus, jonka tulemme varmasti elämään. Elämmekö silloinkaan, jos yritämme silloinkin elää tulevaa?

Onhan tulevaisuutta mietittävä. Se antaa parhaimmillaan toivoa ja kaikki, mikä antaa toivoa, on tärkeää. Mutta entä jos tuleva olisi nyt? Mitä tulevaisuudessa on, mitä nyt ei ole? Voisiko sen järjestää niin, että se olisi nyt?

Vain tuleva on rajana.

Kivat kotihommat

Mitä jos kotihomma olisikin arkeen kaivattu henkireikä?

Tiedän, että se kuulostaa tyhmältä, mutta mietihän vielä. Aikainen herätys, kylmästä aamusta järkyttyminen, pitkä ja uuvuttava työ- tai koulupäivä takana, ulkona pimenevät illat ja edessä älytön määrä kotihommia. Samalla pitäisi ehtiä huoltaa kuntoa ja kannatella sosiaalisia suhteita. Tulos: stressi.

Mitä jos viikko menisikin näin: Aikainen herätys, kylmästä aamusta järkyttyminen, pitkä ja uuvuttava työ- tai koulupäivä takana, ulkona pimenevät illat ja edessä vihdoin rauhallista aikaa kotona.

Lomasta haaveillessa kädet joutavat viikkaamaan pyykkiä ja marjat tulee poimittua kaverin kanssa puhelimessa rupatellessa (hands free on paras). Lenkillä voi käydä kaupassa ja ruuan ollessa uunissa on hyvää aikaa piipahtaa oman kotikylpylän saunassa. Sinne voi sytyttää kynttilänkin.

Hommat hoituvat mukaviksi oman asenteen muutoksella.

Sitten kun saisi teorian vielä käytäntöön...

Marjaoppia

Olen rakastunut luontoon, koska sillä on ainutlaatuinen tapa kuunnella itseään. Se ei tarvitse mitään, sillä se hoitaa kaiken itse. Kaikki, mitä luonnolle tarjotaan, luonto ottaa. Luonto selviää kaikesta.

Emmehän me ihmiset voi toimia täysin samalla tavalla, mutta meillä on paljon opittavaa. Itse opin marjoilta. Marjapensaat eivät tuota hedelmää, elleivät ne viihdy. Sama pätee varmasti myös minuun ja sinuun. Me emme kuitenkaan ole marjapensaita, sillä me voimme vaikuttaa viihtymiseemme.

Onnenhaastattelu

Sinä ja minä olemme psykofyysisiä* kokonaisuuksia. Siksi onnellisuuteemme vaikuttaa kolme pääasiaa: keho, mieli ja sosiaalisuus. Yleensä onnen etsimisessä kehotetaan aloittamaan pienistä asioista ja teoista, mutta minusta kokonaisuuden pitää olla ensin kunnossa.

Yksi kokonaisuuteen vaikuttava tekijä on itsensä ja kaikkien osiensa tunteminen ja hyväksyminen. Minusta se ei ole aina helppoa, kun elämisen merkit vaikuttavat koko yhdeksäntoistavuotiaassa pakettissani (tarkoitan nyt esimerkiksi jäätelökarkkikeksisipsikesän ristiriitaisia vaikutuksia kehoon ja mieleen). Kun itsensä tuntee ja hyväksyy, on helpompaa keksittyä kokonaisvaltaiseen onnellisuuteen.

Muutamissa työhaastatteluissa käyneenä totesin, että minun on aika palkata itseni itselleni töihin. Työhaastattelu itselle on täydellinen keino tutustuttaa toisilleen välillä vieraat psykofyysisyyden osaset keskenään. Samalla saa kätevästi selville joitakin faktoja itsestä ja siitä, miten oma onni olisi mahdollista toteuttaa.

Tässä on muutama mallikysymys omaan haastatteluun:

* Jos et ole lukenut psykologiaa lukiossa enempää kuin pakollisen kurssin ja sekin meni ohi, selvennän hieman: ihminen koostuu kolmesta osa-alueesta, fyysisestä kehosta, psyykkisestä mielestä ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään (hyst ne, jotka luulevat tietävänsä paremmin).

Pois sitkut

Sorruin sitku-ajatteluun (sitku=sitten kun). Onneksi en ole ainoa. Voisin kuitenkin olla yksi niistä, joka ei sorru.

Välillä on vaan niin pirun hankalaa elää ennen jotain. Se jokin on kuitenkin odottamisen arvoista ja parempaa, mitä nyt on.

Mitä jos odottaminen onkin turhaa? Entä jos nyt onkin parempi kuin sitten? Entä jos sitten kun ei olekaan sitä, mitä halusin?

Taas yksi syy elää nyt.

Me järjestäjät

Pidän sanonnasta asioilla on tapana järjestyä. Tunnustan, että välillä tuntuu siltä, ettei siinä ole mitään perää. Minusta tuntui niin alkukesästä ja keskikesästä. Nyt loppukesästä alan taas uskoa sanontaan.

Elän hankalaa, stressaavaa ja epätietoista elämänvaihetta. Lukio on loppu ja syksyllä edessä ovat täysin uudet kuviot. Luulin, etten päässyt yliopistoon, vaikka halusin sitä. Totuin ajatukseen välivuoden viettämisestä ammattikorkeakoulussa. Sain kovan hakemisen jälkeen opiskelun oheen työpaikan kaupasta.

Tänään sain kuitenkin kirjeen, joka muovasi syksyni kuvioita uusiksi. Pääsin kuin pääsinkin yliopistoon varasijalta, mikä tarkoittaa uutta "ajatukseen totuttelun" -vaihetta.

Ehkäpä kaikki asiat eivät järjesty niin iloisesti kuin minulla. Pitää kuitenkin paikkansa, että asiat järjestyvät jollakin tavalla. Syy järjestymiseen olemme me itse.

Minulla oli sittenkin riittävän hyvät pisteet yliopistoon, mikä johtui ahkerasta pääsykokeisiin valmistautumisestani. Vaikka kättemme jälki ei suoraan näy asioiden järjestymisessä, se on siellä jossain taustalla, muutokseen johtavana voimana.

Me pystymme itse vaikuttamaan meihin liittyviin asioihin.

Säitä

Okei, sääaihe on ollut aiemminkin puitavana. Mutta sää on niin jokapäiväinen ja aina ajankohtainen. Sää on myös sellainen lurjus, että se vaikuttaa väistämättä mielialaamme ja kaikki, mikä vaikuttaa mielialaamme varsinkin negatiivisesti, on puimisen arvoista.

Olin mökillä middle of nature ja tietysti satoi. Tunnustan, että sää vähän kiukutti. Syksyn ja luontoäidin kyynelten pitäisi olla vasta edessä!

Nyt on kuitenkin sellainen juttu, että meidän suomalaisten, sateen ja lumen kansan, on aika tyytyä kohtaloomme ja etsiä mälsästä säästä ne hyvät puolet. Minä ainakin kiittelin salaa, kun ei tarvinnut potea huonoa omatuntoa sisällä olemisesta. Sivistin itseäni muotilehdillä, teellä ja kuivakakulla. Sytyttelin kynttilöitä (mitä ei muuten ihan joka päivä kesällä tehdäkään) ja annoin kurjistelun valua vesipisaroina ikkunaa pitkin maahan.

Sateen jälkeen luonto on kuin olo onnistuneen riidan jälkeen: puhdas, vapautunut ja helpompi hengittää.

Herkkuja

Hyvä ruoka, parempi mieli. Se nyt vaan sattuu olemaan absoluuttinen totuus, josta ei voi olla eri mieltä.

Kannattaa valmistaa kunnon ruokaa. Sellaista maukasta, jossa korostuvat juuri ne maut, josta pitää. Hyvä ruoka kun on terveellistä sielulle. Se auttaa irrottautumaan ikävistä asioista ja keskittymään hetkeen.

Harmi vaan, kun suosimani onnenresepti, eli karkit, jäätelöt, keksit, letut, vohvelit ja juustokakut, sattuvat olemaan niin pirun kaloripitoisia. Sitä suuremmalla syyllä niistä täytyy nauttia juuri niiden ansaitsemalla tarmolla.