Sorruin sitku-ajatteluun (sitku=sitten kun). Onneksi en ole ainoa. Voisin kuitenkin olla yksi niistä, joka ei sorru.
Välillä on vaan niin pirun hankalaa elää ennen jotain. Se jokin on kuitenkin odottamisen arvoista ja parempaa, mitä nyt on.
Mitä jos odottaminen onkin turhaa? Entä jos nyt onkin parempi kuin sitten? Entä jos sitten kun ei olekaan sitä, mitä halusin?
Taas yksi syy elää nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti