Rakkaudesta

Raukkautta on monenlaista. On kuitenkin olemassa vain yhdenlaatuista rakkautta. Sellaista, jossa vilpittömästi, pyyteettömästi, aidosti ja perusteettomasti välittää ja pitää jostakin.

Rakastua voi useammin kuin kerran. Kuitenkin jokaisella kerralla, kun rakastumme, meidän tulisi pyrkiä rakastumaan kuin ensimmäisen kerran.

Rakastua voi aina ensimmäisen kerran, kun tunnustaa ja hyväksyy entiset rakkaudet ja niiden mahdollisen voimassaolon. Pitää tehdä itselle selväksi, että ensirakkaus ei kuulu enää elämään samalla tavalla kuin nykyinen rakkaus. Tällöin antaa itselleen mahdollisuuden uuteen ensimmäiseen rakkauteen, jossa entinen ensirakkaus ei vaikuta.

Mitäänsanomatonta

Parhaita ovat ne kokemukset, joista emme osaa sanoa mitään.

Niitä kokemuksia ei tule pilattua sanoin tai ajattelulla.

Sellaisen hetken elää juuri sellaisena kuin se on.

Maanantaiaamu

Oikeanlaista sunnuntaita on syytä juhlia maanantaina. Juhlimiseen riittää pieni yllätys itselle sekä onnistuneen aamun asenne. ja mikä parasta, arki voi halutessasi olla aina sellaista.

Sunnuntait

Sunnuntaissa on sellainen omanlaisensa fiilis. Etenkin näin kylmempinä vuodenaikoina. Sunnuntait ovat leppoisia ja tietyllä tavalla tunnelmallisia. Rauhalliset lenkit raikkaassa ulkoilmassa, sohvalla makoilu viltin alla ja Marplen katselu telkkarista, omenapaistoksen tuoksu ja yhteinen ruokailu perheen kanssa.

Omat pyhäni olen yleensä töissä kaupassa. Sielläkin on sunnuntaitunnelma. Kanta-asiakkaat odottavat kaupan avaamista ovella ihan vain siksi, että he tapaavat toisensa ja pääsevät jutustelemaan ostosten ohessa. Pelikoineilla käy koko päivän naputus, kun mummot ja papat istuvat rollaattoreillaan koettelemassa onneaan. Parhaimmat istuvat monta tuntia. Kassalla asiakkaat laskevat rauhassa ja hyväntuulisina pienimpiä kolikoitaan maksuksi. Samalla jutellaan ostoksista, ruuasta ja elämästä.

Eräs vanhempi mies sanoi minulle: "Kuule älä sinä uutena tyttönä rupea samanlaisiksi kuin muut. Älä anna kiireen tarttua, kun kiireellä kylvää vaan kiirettä."

Sielu ratsastaa lepoon

Ratsastaessa sielu lepää. Vieressä velloo tumma järvi, toisella puolella huojuu syksyinen pelto. Alla laukkaa monta sataa kiloa lihasta valmiina tekemään sen, mitä pyydetään. Vähemmästäkin mieli rauhoittuu. On pakko unohtaa arki.

Mitä jos lähtisit syksyiselle retkelle hevosia katselemaan? Jos (ja kun) innostut, voit varata ratsastustunnin lähimmästä rastastuskoulusta.

Ja niille, jotka pelkäävät hevosia: hevosissa on sellaista viisautta, josta on tiukassa paikassa hyötyä.

Arvostus

"Itseään arvostavan ihmisen ei tarvitse kadehtia muiden ominaisuuksia, sillä hän ymmärtää niiden tekevän elämästä parempaa ja arvokkaampaa kaikille."

- Tapio Puolimatka teoksessaan Kasvatuksen mahdollisuudet ja rajat

Tekemisen tarve

Tiedäthän tunteen, kun olon valtaa tekemisen tarve. Silloin tuntuu, että jotain tekemistä on pakko saada, koska jotain vain on tehtävä. Mikään tekeminen ei kuitenkaan tunnu hyvältä, sillä mitään ei huvittaisi tehdä.

Sellaisen tunteen vallassa on paras istahtaa alas ja miettiä hetki. Mikä tekee minut levottomaksi? Miksi nyt on pakko tehdä jotain? Olenko unohtanut jotain, mitä minun piti tehdä? Miksi mikään ei tunnu nyt hyvältä?

Pieni oman olon analysointi paljastaa, mistä tekemisen tarve johtuu

- johtuuko se oikeasti siitä, että haluaa tehdä jotain, vai siitä, että on pakko tehdä jotain.

Aika

Yksi asia, jota ei voi tieteellisesti pysäyttää, on ajan eteneminen.

Tieteellistä sitkua

Sitkuttelut voi jakaa ryhmiin. Ajattelin, että ajatusmallien tunnistaminen voisi helpottaa niihin puuttumista.

1. Jonkin tärkeän, kuten koetulosten, työpaikkailmoituksen tai muuttamisen, odottaminen.
2. Jonkin mukavan, kuten uuden ystävän, shoppailureissun tai viikonlopun, odottaminen.
3. Hankan tilanteen loppumisen odottaminen. Esimerkkejä ovat kiireinen viikko, riita tai esitelmän pito monelle kymmenelle ihmiselle.
4. Tulevaisuuden pitäminen parempana kuin nykyhetki.
5. Juhlien ja lomien odottaminen. Sitä kutsutaan myös "Sitten kun olen lomalla" -ajatteluksi.

Jokainen ajattelumalli johtaa helposti nykyhetken unohtamiseen tai vähättelyyn. Onko se sen arvoista? Miksi nyt ei voi nauttia? Miksi kesken viikon ei voi viettää esimerkiksi perjantaileffailtaa?

Olen käytännössä todennut, että elämänlaatu paranee huomattavasti, kun ei jatkuvasti odota jotain.

Loukkaantu(matt)a

Riitely tai riidoissa eläminen ei oikeastaan ole mukavaa, eikä se tuota sellaista hyvää oloa, jonka saisimme jostakin oikeasti mukavasta puuhasta. En käy kiistämään riitelyn tärkeyttä ja välttämättömyyttä. Toisinaan kunnon tappelu on paikallaan. Toisinaan sitä taas tulee harrastettua ihan syyttä.

Otan esimerkiksi toisen loukkaamisen. Jos tuttusi loukkaa sinua, mieti, miksi loukkaannut. Loukkaaminen ei ikinä tunnu mukavalta, mutta asian järkeistämällä siitä voi tehdä aavistuksen inhimillisempää.

Tarkoittiko loukkaaja oikeasti sanojaan? Jos hän välittää sinusta, hän ei välttämättä tarkoittanut loukkausta tai ainakaan hänellä ei ollut tarkoitus satuttaa sinua. Jos sanoja oli tosissaan, hänellä oli epäilemättä siihen jokin syy. Loukkaaja saattaa pitää jotakin toimintaasi ikävänä, joka vuoksi hän toivoisi sinun kiinnittävän siihen huomiota.

Tarvitseeko sinun loukkaantua? Jos tiedät, että loukkaaja oli valmiiksi pahalla tuulella, sinun ei tarvitse pahentaa asiaa. Myös ikävät sanat, joiden tiedät olevan perättömiä, voit jättää omaan arvoonsa. Tiedät itse, ettei loukkaus pidä paikkaansa tai se ei ole riitelyn arvoinen asia.

Kun ymmärrät loukkaajaa, sinun ei tarvitse puolustautua (ja jatkaa riitaa). Voit sanoa typerykselle, että hänen sanansa eivät ole totta. Suosittelen kokeilemaan myös aseistariisuutumistaktiikkaa. Sano, ettet halua riidellä ja jos loukkaajalla on jotakin kritisoitavaa toiminnastasi, hänen on esitettävä se reilummin. Ethän sinäkään loukkaa häntä.

Nautinnolliset aistit: tasapaino

Tiesithän sinä, että tasapaino on yksi aisti. Tasapainoaisti sijaitsee korvassa. Yksinkertaistettuna tasapainomme toimii näin: korvan käytävissä on nestettä, joka lähettää aivoille singaaleja asennostamme liikkeessä.

Sanoisin, että meillä on myös sellainen salainen tasapainoaisti. Sellainen, joka kertoo, kun jokin asia vaikuttaa hyvältä, mutta onkin väärää tai päinvastoin. Tämä aisti tunnistaa asioita rivien välistä ja aiheuttaa välillä tuntemuksia tulevasta. Aistin ansiosta voimme ohjata asioita niin, että elämämme pysyisi tasapainossa. Sitä kutsutaan myös naisen vaistoksi.

Päivän viisaus

Elämistämme rajoittavat tekijät tulevat usein itsestämme.

Tunteella #2

Haluan hieman tarkentaa edellistä julkaisuani.

Olen vahvasti sitä mieltä, että tunteet värittävät elämää ja tekevät arjesta erikoisempaa. Päivät eivät rutiineista huolimatta muistuta toisiaan niin paljon, kun ymmärtää antaa tunteille välillä vallan.

Enkä nyt tarkoita sellaista älytöntä hehkuttamista pikkuasioista tai syvää masentumista vielä pienemmistä asioista. Tarkoitan sellaista elän juuri nyt -tunnetta.

Sen tunteen tunnistaa siitä, että se tulee, kun sitä ei odota. Se pysäyttää ajattelemaan ja saa vahvan minuuden tuntemuksen aikaiseksi. Juuri nyt minä olen tässä ja tämä on mieletöntä. Tunteeseen kuuluu usein myös yhteisöllisyyden kokeminen. (Okei, tämä kuulostaa vähän uskonnolliselta herätykseltä, mutta en nyt tarkoita sellaista.)

Tuollainen tunne ei välttämättä vain ilmaannu jostain. Siksipä sitä täytyy houkutella esiin. Itselläni paras keino tunteen heräämiseen on juuri aamuisin, kun olen ulkoiluttamassa koiria. Ylipäänsä luonto on aika hyvä inspiraation lähde tunteelle.

Jos tunne tuntuu olevan ihan hukassa, sellainen kannattaa kehitellä. Millaisissa tilanteissa tunnet eniten olevasi elossa? Oletko silloin liikkeessä vai paikallasi? Kuunteletko esimerkiksi musiikkia, hiljaisuutta tai tuulta? Tarvitseeko sinun nähdä jotain erikoista, kuten ensilumi, koiran hännänheilutus tai tietty elokuva? Mieti, miltä tunne tuntuu. Anna tunteen irrottaa sinut arjesta, velvollisuuksista ja aikatauluista. Antaudu hetkeksi vain omalle olollesi.

Tunteella

Syksy on virallisesti tullut. Kertoilin aiemmin syksyn mukanaan tuomista syvistä tunteista. Nyttemmin ne tunteet alkavat hiukan laantua. Se on minusta ikävää, sillä voimakkaat tunteet tekevät olon vahvaksi.

Toisaalta liian tunteellinen elämä on rankkaa. Huomaahan sen taiteilijoiden kurjista kohtaloista. Mutta harmittomampi tunteilu toisinaan, vaikkapa vahva onnen tunne aamulla koiria pissattaessa, on tärkeää. Jos tunteet eivät meinaa nousta pintaan itsestään, on niitä syytä hieman herätellä. Voit aloittaa vaikkapa alla olevien kuvien tunnelmista.

Nautinnolliset aistit: näkö

Jos aisteja voi laittaa paremmuusjärjestykseen niiden tuottaman nautinnon mukaan, minun ykköseni olisi näkö. Rakastan asioiden katselua. Istun mielelläni huoneen nurkkaan katselemaan tilaa uusin silmin. Asetun usein lattialle makaamaan ja tarkastelen, miten iso maailma on koirieni korkeudelta. Lenkillä tuijottelen maata, luontoa ja taivasta. Lintujen lento, syksyn ruska, pilvien muodot ja märkä maa näyttävät lumoavilta.

Pidän myös kasvojen katselusta. Tarkastelen mielelläni erilaisia ilmeitä ja niiden vaihtumista kasvoilla. Siinä mielessä olen kuin vauva*. Kaikkein ihmeellisintä toisten katselussa on oman katseen vaikutus vastapuolessa. Se vaihtelee yllättävän paljon.

*Psykologiaa tuntematon: vauvoilla on luontainen taipumus suunnata katseensa kasvoihin.

Nautinnolliset aistit: kuulo

Ikinä ei ole aivan hiljaista. Aina kuuluu puhetta, kärpäsen surinaa, autojen hurinaa, tuulen kulkua, musiikkia, naapurin lasten kiljahduksia, koiran haukkumista, lehtien havinaa, paperin suhinaa tai askelten tömähdyksiä.

Kuulemme ja tulemme kuulluiksi. En osaa kuvitella, miltä absoluuttinen hiljaisuus kuulostaisi. Enkä edes haluaisi tietää. Jos en kuulisi yhtään mitään, hiljaisuus pauhaisi korvaan. En tuntisi olevani elossa. Äänet ovat nimittäin todiste elämästä ja siitä, ettemme ole yksin. Seuranamme on aina sydämen syke, hengityksen puhina ja vaatteidemme kahina.

Minusta kaikkein tärkein ääni tulee itsestämme.

Vaikeina hetkinä

Saat tarvitsemasi tiedon, hammaslääkäriaika on varattu ja hoidettu, vakuutus on hankittu, muuttolaatikot voi viedä pois eteisestä, ihmissuhdepulma selviää, rahat riittävät sittenkin siihen juttuun, kalenterisi näyttää vihdoin selväjärkiseltä...

Kun jokin mieltä painanut asia osoittautuu taltutetuksi, on syytä juhlia.

Paras tapa juhlistaa onnistumista, on muistaa se seuraavana vaikeana hetkenä.

Härdelliä

Tiedäthän sinä niitä aikoja, jolloin tuntuu, että on niin paljon tekemistä, ettei ehdi tekemään mitään. 

Päivät ovat kuin tositelkkarista: selviytymistä ääriolosuhteissa. Vaatetuksessa pitää varautua kaikkeen. Mielen pitää varautua kaikkeen. Laukun sisällön tulee kattaa suunnilleen kaikki romaanista puolijoukkuetelttaan.

Ja kaikki pitää muistaa. Kaikki aikataulut, eväät, lahjojen hankinta, perhe, ystävät, liikunta, harrastukset...

Onneksi niitä viikkoja on harvassa. Tai jos niitä on useammin, niihin voi tottua ja silloin ne eivät tunnu sellaiselta härdelliltä.

Nautinnolliset aistit: maku

Makuaisti on aisti, josta tulee tietoisesti nautittua eniten. Ja jotta onni ei olisi liian helppoa, makuaisti on juuri se, josta tulisi nauttia rajoitetusti.

On muuten kumma, että kaikista muista aisteista voisi ottaa ilon irti juuri niin usein kun huvittaa, mutta se, jonka käyttöä tulisi rajoittaa, houkuttelee kaikkein eniten. Evoluutio taitaakin olla kieroilija.

Pidän kaikesta makeasta. Eniten salmiakista, suklaasta ja lakritsista. Ja juustokakuista. Myös Pirkan Sitruunaleivokset ovat ihania...

Mutta mitäpä jos makuaisti antaisi iloa muustakin kuin äärimmäisen makeista aistimuksista? Miltä maistuu salaatinlehti sellaisenaan? Tai tomaatti? Entä suolaamaton pähkinä?

Maistele ja maiskuttele. Kerro itsellesi, miltä maistuu. Kokeile omenaa suoraan puusta, punaherukkaa pensaasta tai ruohosipulia maasta. Maista ketunleipää. Kun makuaisti on saanut maistiaisia puhtaista mauista, se ei välttämättä tarvitse enää lisäaineita ja valkoista sokeria.

Nautinnolliset aistit: tunto

Mikään ei voi tyhjentää mieltä paremmin kuin pelkästään tuntoon keskittyminen. Esimerkiksi jooga ja monet muut ajatuksenpuhdistajatavat perustuvat nimenomaan tuntoon: oman kehon kuunteluun sekä muiden aistien unohtamiseen.

Tunnossa parasta on sen muita aisteja voimakkaampi vaikutus fyysisyyteen. Tunteminen on tietyllä tavalla todellisempaa kuin minkään muun aistin aiheuttama aistimus. Samalla tunto tarjoaa aivan erilaisen aistikokemuksen. Se voi antaa parasta nautintoa tai vastaavasti vanhigoittaa tuskallisella kivulla.

Minä tunnustelen mieluiten vähän karheita lakanoita koko keholla, koirien kuonoa huulilla, sydämen sykettä poskella, hiekkarantaa varpailla, kylmiä vesipisaroita sekä vapaina liehuvia hiuksia selällä ja auringon lämpöä kasvoilla.

Minkä tuntemisesta sinä nautit eniten?

Nautinnolliset aistit: haju

En voi korostaa tarpeeksi aistiemme ihanuutta. Olen varma, että onnellisuuteen liittyy taito käyttää ja tulkita aisteja sekä nauttia niiden antamista kokemuksista. Ei evoluutio ole voinut olla niin tylsä, että se olisi tarkoittanut aistit vain eloonjäämiseen.

Aion sepustaa pienen oodin aisteille tällaisen jatkopostauksen muodossa. Ensimmäisenä haluan käsitellä hajua.

Hajuihin liittyy muistoja, tunteita, tuntemuksia, kokemuksia, tekemistä ja oppimista. Välillä nenääni kantautuu Twilight-elokuvassa leijaillut tuoksu ja mieleeni hiipii epätoivoinen rakkaus. Savukone tuo mieleen yläasteen bileet, hiipuvan bensan ja auton öljyjen tuoksu taas isän. (Tässä kirjoittaessani tajusin, miten vaikeaa onkaan yhtäkkiä nimetä tuoksuja.)

Minulle rakkaita tuoksuja ovat omien lakanoitteni tuoksu koirien turkissa samassa sängyssä nukutun yön jälkeen, ulkona kuivumassa ollut puhdas pyykki, suihkussa haalistunut miesten hajuvesi*, kypsynyt vilja, hiukset kylpemisen jälkeen, vaniljan makuinen tee sekä äidin makuupussi.

Mitkä ovat sinulle rakkaimmat tuoksut? Suosittelen kirjoittamaan ne ylös, koska kirjoittaminen lisää niiden tärkeyttä. Sitä paitsi tärkeistä tuoksuista muistaa ottaa paremmin ilon irti, kun niiden eteen on nähnyt vähän vaivaa.

 

* Oma miesten tuoksujen suosikkini on Diesel Fuel for Life Denim Collection. Suosittelen, jos en naiselle itselleen, niin ainakin jollekin hänen lähipiirinsä miehelle lahjaksi. Tai okei, tuoksu on niin ihana, että voin suositella naiselle itselleenkin vaikkapa tyynyyn suihkittavaksi.