10.9.2012

Tunteella #2

Haluan hieman tarkentaa edellistä julkaisuani.

Olen vahvasti sitä mieltä, että tunteet värittävät elämää ja tekevät arjesta erikoisempaa. Päivät eivät rutiineista huolimatta muistuta toisiaan niin paljon, kun ymmärtää antaa tunteille välillä vallan.

Enkä nyt tarkoita sellaista älytöntä hehkuttamista pikkuasioista tai syvää masentumista vielä pienemmistä asioista. Tarkoitan sellaista elän juuri nyt -tunnetta.

Sen tunteen tunnistaa siitä, että se tulee, kun sitä ei odota. Se pysäyttää ajattelemaan ja saa vahvan minuuden tuntemuksen aikaiseksi. Juuri nyt minä olen tässä ja tämä on mieletöntä. Tunteeseen kuuluu usein myös yhteisöllisyyden kokeminen. (Okei, tämä kuulostaa vähän uskonnolliselta herätykseltä, mutta en nyt tarkoita sellaista.)

Tuollainen tunne ei välttämättä vain ilmaannu jostain. Siksipä sitä täytyy houkutella esiin. Itselläni paras keino tunteen heräämiseen on juuri aamuisin, kun olen ulkoiluttamassa koiria. Ylipäänsä luonto on aika hyvä inspiraation lähde tunteelle.

Jos tunne tuntuu olevan ihan hukassa, sellainen kannattaa kehitellä. Millaisissa tilanteissa tunnet eniten olevasi elossa? Oletko silloin liikkeessä vai paikallasi? Kuunteletko esimerkiksi musiikkia, hiljaisuutta tai tuulta? Tarvitseeko sinun nähdä jotain erikoista, kuten ensilumi, koiran hännänheilutus tai tietty elokuva? Mieti, miltä tunne tuntuu. Anna tunteen irrottaa sinut arjesta, velvollisuuksista ja aikatauluista. Antaudu hetkeksi vain omalle olollesi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti