Mukavuusalueella

Lisäisin vielä tärkeän asian teksteihini Mukavuusalue ja Mukavuusalueelta.

En suinkaan halunnut aiemmilla teksteilläni sanoa, että jatkuva omalta mukavuusalueelta poistuminen tekee sinulle vain hyvää. Ei se tee. Se aiheuttaa lähinnä huonoa oloa, epävarmuutta ja tyytymättömyyttä. Pelkoa siitä, että mikään ei ole hyvä. Tästäkin on kokemusta (aiheesta esimerkiksi Pakko olla onnellinen -tekstissä).

Mukavuusalueemme on kehittynyt sellaiseksi kuin se on, koska se on hyväksi meille. Tunnemme olomme turvalliseksi ja luottavaiseksi tutuissa kuvioissa. Se on oikein ja niin pitääkin olla. Onhan mukavuusalue määrittämässä sitä, keitä olemme.

Halusin tarkoittaa, että mukavuusalueelta poistuminen toisinaan tekee hyvää. Sehän voi laajentaa jo olemassa olevaa mukavuusaluetta.

Mukavuusalueelta

Palaisin vielä aiemmin esiin nostamaani aiheeseen: mukavuusalueeseen.

Kerroinkin jo, että mukavuusalueelta poikkeaminen voi johtaa oivalluksiin. Oivalluksiin siitä, että elämän ei tarvitse rajoittua johonkin. Sellaisen tekeminen, mikä ei heti tunnu hyvältä, osoittaa elämän elämisen. Vaikeat ratkaisut voivat osoittautua myöhemmin juuri oikeiksi.

Mukavuusalueen unohtaminen on myös oppimista. Emme voi ikinä kehittyä missään, jos emme astu mukavuuden ulkopuolelle. Esimerkiksi riitatilanteessa on opettavaista vetääkin henkeä ja ajatella asiaa toisen näkökulmasta. Näin saamme käsityksen siitä, miten itse toimimme siinä hetkessä.

Kauniit asiat

Kauniit tavarat on luotu ilahduttamaan, ihastuttamaan, sulostuttamaan ja piristämään. Ehkä kauniit tavarat eivät voi luoda onnea, mutta ne tekevät hieman onnellisemmaksi. Ne asiat, jotka eivät ole mieleen, kannattaa hävittää tai kierrättää. Sama pätee vaatteissa, ajatuksissa ja ihmissuhteissa.

Mukavuusalue

Mukavuusalue on elämäntapa, johon olemme tottuneet ja joka tuntuu turvallisen mukavalta. 

Mukavuusalueella teemme sellaisia valintoja ja ratkaisuja, jotka tuntuvat suhteellisen helpoilta ja sopivilta, eivätkä ne vaadi totutun muuttamista.

Joudumme pois mukavuusalueelta, kun esimerkiksi jotain ikävää tapahtuu. Läheiselle tai itsellemme käy jotain tai vaihdamme koulua tai työpaikkaa. Kuulemme juoruja itsestämme, teemme jotain, mitä emme normaalisti tee. Mukavuusalueen ulkopuolinen mielletään usein vaativaksi, haitalliseksi ja epämukavaksi.

Välttelemme epämukavaa. On ihan jees pysyä tutuissa kuvioissa ilman, että mikään horjuuttaa niitä. Onko kuitenkaan ihan jees riittävä? Tyydyttääkö se meidät? Entä jos kokeilisin jotain uutta? Voisinko saada elämääni lisää sisältöä, vai pettyisinkö?

Oma mukavuusalue on toisinaan tarpeellista kaivaa tietoisuuteen.

Miksi pysyn tutussa ja turvallisessa? Jos poikkeaisin mukavuusalueeltani, mitä tapahtuisi? Tulisinko tyytyväisemmäksi vai tekisinkö virheen?

Jos et koskaan kokeile epämukavuusaluettasi, et voi tietää, mitä menetät.

 

Ensilumet Jyväskylän alueella. :)

Luonnonlääke

Vapaapäivän kunniaksi päätin lähteä pitkälle kävelylenkille. Seurakseni valitsin vaeltelevat ajatukseni sekä elävän esimerkin elämänilosta. Tavoitteeksi asetin virkistymisen, ajatusten rauhoittelun sekä liikunnan tuoman hyvän olon. Talvisista lenkkitodisteista voitte päätellä, saavutinko tavoitteeni.

Suosittelen loppusyksyn luonnonlääkettä jokaiseen vaivaan.

Ymmärtämässä

Jotkut väittävät, ettei kukaan ymmärrä heitä.

Me kaikki olemme ymmärrettävissä. Väitän näin, koska kaikki, jotka ovat mieleltään eheitä, kykenevät tuntemaan empatiaa. On lähinnä muiden ihmisten aliarviointia väittää, etteivät he ymmärtäisi.

Syy siihen, että kokee toisen olevan kykenemätön ymmärtämään, on usein itsessä. Emme kerro muille tarpeeksi kattavasti, miksi ajattelemme jotekin, mistä ajattelumme johtuu ja mihin se voi johtaa. Tällöin emme edes anna toiselle mahdollisuutta ymmärtää. Kun soppaan lisätään vielä erilaiset taustat ja ajatusmaailmat sekä toisen huono tunteminen, ymmärtäminen ilman kattavia aineksia on vähintäänkin vaikeaa.

Kokemus toisen ymmärtämättömyydestä on luonnollista ja inhimillistä. Minä ainakin koen lähes päivittäin, ettei joku ymmärrä minua. Sellaisissa tilanteissa olisi loistava paikka vaihtaa muutama kehittävä ajatus itsensä kanssa. Ilmaisinko asiani epäselvästi? Oliko toinen esimerkiksi pahalla tuulella, jonka vuoksi viestini oli epäselvä tulkita? Annanko toiselle edes mahdollisuutta ymmärtää?

Toiset voivat ymmärtää sinua vasta, kun ymmärrät itse itseäsi. Samoin voit ymmärtää muita vasta, kun ymmärrät itseäsi. Tarkoitan sellaista ymmärtämistä, jossa kyetään tuomitsematta näkemään toisen teot ja valinnat hänen näkökulmastaan.

Avoimempi sydän

Avoin sydän on parempi kuin varjeltu sydän. Avoin sydän tuntee, kokee ja näkee enemmän. Avoin sydän huomaa aidon hymyn, yksilöllisen kauneuden, välittävät sanat, vastarakkauden ja hyvää tarkoittavat teot. Niiden huomaaminen kasvattaa huomiota niihin. Lopputuloksena on itselleen ja muille rehellinen, hyvinvoiva ja huomioon ottava ihminen.

Toki avoin sydän haavoittuu helpommin. Se joutuu alttiiksi ja kohtaa välillä ruman maailman. Se rikkoutuukin. Mutta avoimella sydämellä on enemmän, mistä korjata, koska se osaa ottaa vastaan hyvää huonoinakin aikoina.

Varjeltu sydän ei kohtaa sellaista, mistä sille olisi hyötyä vaikeina hetkinä. Tämä johtaa siihen, että varjeltu sydän sulkeutuu entistä enemmän. Tulee noidankehä. Ja sitten kun varjeltukin sydän välttämättä joskus haavoittuu, se ei koskaan parane.

Kepeä arki

Arjen iloja. Sellaisia kepeitä ja viattomia. Korut, kynttilät ja kivat vaatteet. Uudet kengät käytöstä kurassa. Joku odottamassa, kun tulee kotiin. Myrskyinen taivas ilman myrskyä. Olo, jolloin kaikesta selviää.

Hyvää hyvänä

On olemassa kahdenlaisia hyviä asioita. Niitä, joita pidämme hyvinä ja niitä, jotka ovat hyviä. Ero ei ole suuri, mutta tarkkana tyttönä tai poikana voit huomata sen. Annan esimerkkejä.

Pidän hyvänä luonnossa ulkoilua. Luonto itsessään on, erilaisista mielipiteistä huolimatta, hyvää, koska sen tarkoitus on luoda ja ylläpitää elämää. Muita alkukantaisesti hyviä asioita ovat esimerkiksi vesi, ilma, rakkaus, tuli, kukat, aurinko ja tähtitaivas.

Tarkoitan puhtaasti hyvillä asioilla sellaisia, jotka ovat hyviä päivästä toiseen. Toisena päivänä luonnossa ulkoilu on mielestäni pahasta, koska on liian märkää tai liian kylmä. En silti koskaan koe, että luonto itsessään olisi pahaa.

Miksi tämä erottelu on mielestäni tärkeää huomata? Jotta voimme yllättyä ja nauttia, kun huomaamme jonkin asian olevan hyvä. Ja jotta voimme iloita niistä, joita pidämme hyvinä. Erottelu rikastaa päiviämme ja aktivoi ajatuksia suuntautumaan onnea tuottaviin asioihin.

Hugon turkki karkasi tuuleen.

Tarve tarpeellisuuteen

Tunnen oloni tarpeelliseksi vain silloin, kun teen jotain. Siivoan, käyn töissä, opiskelen, haravoin, istun telkkarin ääressä toisen pyynnöstä. En osaa viettää vapaapäiviä - ne tuntuvat hukatuilta. Ajan, jonka käytän itseeni, voisin käyttää johonkin hyödylliseen tai toisen miellyttämiseen.

Teenhän minä silti asioita itseni vuoksi. Urheilen, popsin makeisia, luen romaania. Ajattelen myös, että voin omalla asenteellani vaikuttaa tekemisiini niin, että tylsältä tuntuvat hommat muuttuvat mukaviksi. Juuri tämän vuoksi minulla on tarve olla tarpeellinen. Olen hakenut tekemisiin asennetta juuri tarpeellisuudesta ja nyt tuntuu, että en voi olla tarpeellinen, jos en tee jotain.

Miltä tuntuisi viettää kokonainen päivä tehden vain sitä, mitä huvittaa? Miltä tuntuisi päivä, ettei ajattele mitään, mitä pitää tehdä? Olenhan tarpeellinen silloinkin: itselleni.

 

Vastoinkäyminen valona

Kuinka sinä selviät vastoinkäymisistä?

Olen huomannut, että ikävät kokemukset herättävät erilaisia tuntemuksia. Tiedät, mitä tarkoitan. Huono omatunto, häpeä, pelko, ikävä, suru, viha, ärtymys, voimattomuus, avuttomuus, epäily selviämisestä, valon häviäminen. Nämä ovat vain esimerkkejä.

Miten sitten onnistumme kaikesta huolimatta selättämään vastoinkäymisten aiheuttaman pahan olon? Tai korjaan, aina vastoinkäymisistä ei selviä ilman ammattilaisten apua, eikä se ole väärin. Mutta usein vastoinkäymisistä on mahdollista selvitä omin voimin.

Uskon, että selviämisen taustalla on syvälle kirjoitettu tieto paremmasta tulevasta. Rakennammehan tulevaisuuden odotuksille paremmasta kuin nykyisyys. Tiedämme, että mitä tahansa tapahtuu, kaikki kääntyy hyväksi. Kun vastoinkäyminen iskee, kaivamme tiedon sisältämme ja kehitämme keinoja, joiden avulla selviämme. Toiset itkevät, toiset kehittävät tilalle muuta, toiset unohtavat. Mikään keino ei ole väärä, eikä huonompi kuin toinen. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että tapahtuneet antavat meille mahdollisuuden uusiin tapahtumiin, jotka voivat olla parempaa kuin vastoinkäyminen. Tarkoitan sitä, että ehkäpä ilman vastoinkäymistä ei tapahdu jotain hyvää tai emme osaa nauttia jostain hyvästä.

Surullisen kuuluisa hyvä päivä

Tiedätkö, ne päivät, jotka ovat kaikin puolin ihania, loppuvat harmillisen usein kurjasti. Muistoissa ne päivät välkehtivät surullisen kuuluisina osoituksina huolimattomuudesta tai tietämättömyydestä. Niinä päivinä olisi voinut toimia toisin.

Minun lähes täydellinen päiväni perheeni kanssa shoppailemassa päättyi siihen, että yksi ostoskassi ostoksineen on hävinnyt. Toivon syvästi, että ihmisen epäitsekkyys ja hyvyys osoittavat olemassaolonsa huomenna, kun soitan kauppakeskukseen ja kyselen kadonneita aarteita.

//Edit, kauppakassi löytyi! :)

Elämäsoppa

Jos valitsemme ja teemme asioita, jotka kiinnostavat meitä, päädymme vääjäämättä tilanteeseen, jossa olemme onnellisia.

On tosin yksi mutta. Emme voi lisätä samaan keittoon kaikkea, kuten karkkia, valkosipulia, palsternakkaa ja täytekeksejä. Keitosta tulisi kammottavaa. Meidän onkin valittava meitä kiinostavia asioita sopivassa suhteessa. Ja kuten keittoonkin on lisättävä lihaliemikuutio, joka pelkästään maistuu kamalalta, elämään on valittava sellaistakin, mikä ei juuri sillä hetkellä tunnu hyvältä. Näin saadaan tasapainoinen ja maukas lopputulos.

Tanssi peppu pieneksi

Klubeilla ja tanssilavoilla tanssiminen on loistavaa hyötyliikuntaa ja mukavaa ekstraa arkeen. Jos väität, ettet osaa tanssia, annan sinulle muutaman vinkin:

1. Laita jalkaan hyvät kengät ja päälle vaatteet, jotka eivät hiosta, ahdista, valu tai paljasta tanssiessa sellaisia ruumiinosia, joita et haluaisi paljastaa.

2. Hanki itsellesi tanssiseuraa ja piiloudu sitä kautta ryhmään. Vilkkuvissa ja hämärissä valoissa ryhmän mukana kukaan ei huomaa, miten  tanssit.

3. Matki muita. Voit ottaa ensiaskeleet kotosalla musiikkivideoiden inspiroimana tai voit vilkuilla tositilanteessa viereisen huipputanssijan muuveja.

4. Heittäydy. Jos mietit vain, näytätkö tyhmältä, et voi näyttää hyvältä. Rentoudu ja anna musiikin elää itsessäsi.

5. Muista, että joku tanssii varmasti surkeammin kuin sinä. Et siis taatusti ole paikan naurunaihe. Sitä paitsi klubeilla ja tanssilavoilla on niin paljon ihmisiä (yleensä niin hilpeässä tunnelmassa), että kukaan ei muista, miten tanssit. Tai jos muistaa, tanssit hänen mielestään hyvin.

 

P.s. Jos klubit ja tanssilavat eivät houkuttele, voit pitää privaattibailut omassa huoneessa lukittujen ovien takana. Sykemittari ranteessa ja hyvä mieli palkitsevat pienenkin keikuttelun jälkeen.

Hyvä päivä

Joka päivä jompi kumpi veljistäni ottaa minun tietokoneeni hiiren ja hiirimaton. Koska kumpikaan ei oikeastaan ikinä muista palauttaa sitä, käytän illastani aina hurjat viisitoista sekuntia huutaakseni, että hiiri pitää palauttaa huoneeseeni.

No, tänään läppäriä avatessani huomasin taas, että hiirtä ei ole. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: huutaa hiiren ottajalle palauttamisesta tai hakea hiiri itse olohuoneen pöydältä noin neljän metrin päästä huoneestani. Olin jo availemassa äänikanaviani, kun pysähdyin miettimään.

Olen ollut koko illan hyvällä tuulella. Olemme viettäneet illan perheen kanssa, mikä jätti minulle mukavan lämpimän tunteen. En siis aloittanut raivoamista läppärin hiirestä. Miksi minun olisi pitänytkään? Jotta veljeni oppisivat palauttamaan hiiren jatkossa? Jotta he ymmärtäisivät, miten epäreilusti toimivat? Jotta saisin heidät pahalle tuulelle?

Oppikoot myöhemmin. Toimikoot jatkossa reilummin. Olkoot pahan tuulisia toisena päivänä.

Tänään on hyvä päivä.

Hämärät illat

Olet varmasti huomannut iltahämärät. Hiipuva valo, katulamppujen kajastus. Taivas on vaaleampi kuin maa.

Hämärtyvissä illoissa on sellainen oma tunnelmansa. Aluksi tuntuu kuin olisi ulkomailla. Sitten alkaa tuntua, ettei ole nähnytkään valoa. Toisaalta hyvällä tavalla; ainakin kevät tuntuu aina yhtä mukavalta.

Kun nyt kuitenkin pimeässä Suomessa asutaan, on hämäriä iltoja rakastettava. Ne ovat kutkuttavia, surullisia, toiveikkaita, ajatuksia ruokkivia, mielikuvitusta herätteleviä, rauhallisia ja rauhattomia. Sellaisina ne tulisi nähdä vielä helmikuussa.

Rohkeasti minun parhaani

Tässä yhtenä päivänä olin todistajana eräässä todella rohkeassa ja tärkeässä teossa. Ihminen, joka aiheutti minulle peruskouluaikana pahaa oloa, tuli pyytämään anteeksi. Henkilö pyysi anteeksi käytöstään minua kohtaan ja myönsi, ettei hänellä ollut mitään henkilökohtaista minua vastaan.

Minun kannaltani tunnustuksessa tärkeintä oli, etten ollutkaan niin kamala kuin luulin. Anteeksipyytäjän näkökulmasta olennaisinta oli varmasti omatunnon puhdistaminen - olihan asia vaivannut häntä jo pidemmän aikaa. Hänhän aiheutti epäreilulla käytöksellään peruskouluaikana pahaa myös itselleen. Teko osoitti, että anteeksipyytäjä välittää sittenkin itsestään ja sitä kautta minusta.

En usko, että vaikka opiskelemme jälleen samassa paikassa, minun ja tämän henkilön välit olisivat koskaan läheisemmät. Eikä niiden tarvitsekaan olla. Tärkeintä on, että me molemmat tiedämme, mitä on tapahtunut ja miksi. Voimme hyväksyä asian ja sen vaikutuksen peruskouluaikaamme. Lisäksi opimme toimimaan tulevaisuudessa niin kuin anteeksipyytäjä toimi: rehellisesti, rohkeasti ja itsemme sekä samalla muiden parasta ajatellen.

Vaikea hetki = sipulin leikkaaminen

Joidenkin elämänvaiheiden läpi käyminen on kuin sipulin leikkaamista: itkuista, mutta lopputuloksen kannalta välttämätöntä. Jotta niistä elämänvaiheista voi selvitä, on muistettava muutama asia.

1. Kuten sipuli muuttuu makeammaksi paistettaessa, myös hankala tilanne helpottuu, kun siihen tarttuu reippaalla asenteella. Vaikeat päätökset tai stressaava työmäärä eivät hoidu itsestään. Toimimattomuus pahentaa tilannetta, sillä se ei edistä mitään, vaan jättää meidät vellomaan ikävään vaiheeseen.

2. Kliseinen sanonta "se, mikä ei tapa, vahvistaa" pitää paikkansa. (Välillä itsestäänselvyyksiä on toistettava, jotta niistä tulee totta.) Kun vaikeasta tilanteesta selviää, sellaisia on helpompaa käsitellä tulevaisuudessa. Käsittely ei ehkä ole helpompaa tunnetasolla, mutta käytännössä kyllä. Parisuhteen päättyminen ei välttämättä tunnu seuraavalla kerralla yhtään sen mukavammalta kuin ensimmäisellä, mutta aiempi kokemus asian yli pääsemisestä auttaa toimimaan tilanteessa.

3. Vaikeissa tilanteissa on parasta toimia niin, miten itsestä tuntuu parhaalta. Usein paras ratkaisu tai toimintatapa on meissä itsessämme, mutta sen etsiminen vaatii rohkeutta unohtaa järkiperustelut. Sipulin kerrokset vähenevät kuorittaessa. Samalla tavalla voidaan ajatella ratkaisusta itsessä: totuus löytyy useiden kerroksien alta.

4. Toisaalta on hyvä muistaa, että sipulin haju lievenee ja vaikea vaihe menee vääjäämättä ohi ajan kanssa. Taas kliseistä, mutta totta. Eksän pystyy kohtaamaan ajan kuluessa ilman negatiivisia tunteita ja läheisen kuoleman aiheuttama tuska helpottaa. Take your time.

Pakko olla onnellinen

Suorittajalle onnellisuudesta tulee helposti pakko. Minulle on osittain käynyt niin.

En oikein osaa tehdä elämääni koskevia päätöksiä, koska pelkään, että pidemmällä tähtäimellä ne tekevät minusta onnettoman. Yhtenä esimerkkinä ovat ihmissuhteet. Pelkään, että lopulta uudet tuttavat osoittautuvat erilaisiksi kuin luulin, jolloin on helpompaa olla tutustumatta läheisesti ollenkaan. Tällöin en voi koskaan tulla uusista ihmissuhteista onnelliseksi, koska en edes halua antaa itselleni mahdollisuutta siihen. Ja vain onnettomuuden pelon tähden.

Mieti, kuinka paljon voi menettää, kun on pakko olla onnellinen. Välillä on onnea olla onneton. Onnettomuuden pelko nimittäin sulkee pois sellaisia asioita, jotka voivat tehdä onnellisiksi.

Yritetään siis suhtautua onneen rennosti sellaisella "tässä ja nyt" otteella. Jos nyt tehty valinta osoittautuu tulevaisuudessa vääräksi, emme ole menettäneet mitään. Olemme olleet onnellisia silloin ja tilanteen muuttuessa meillä on mahdollisuus etsiä uusi tie, joka saa meidät onnellisiksi.

Hävinnyt hurmio

"Onko maailma eletty loppuun, kun niin sanotut tavalliset kokemukset

eivät riitä hurmion saamiseksi?"

- Matti Itkonen Kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen peruskurssin luennolla 24.9.2012

Minun ei pidä mitään

Mitään ei pidä tehdä. Jos teemme jotain, koska meidän pitää, emme tee sitä aidosti ja oikeasti. Sitä paitsi ihmisillä on taipumus huomata, jos toimimme epäaidosti.

Olkoon esimerkkinä ravintolaillallinen. Tarjoilija oli minulle kohtelias, koska hänen pitää olla sellainen. Kohteliaisuuden takaa loisti teennäisyys, eikä hymy yltänyt silmiin asti. Jos tarjoilija olisi suhtautunut kohteliaisuuteen minä saan -asenteella, hänen ei olisi pitänyt mitään - ei omasta mielestään, eikä minunkaan mielestäni.

Kun toimimme aidosti ja suhtaudumme asioihin oikeasti minä saan -asenteella, meidän ei tarvitse esittää muuta kuin olemme. Samalla osoitamme kunnioittavamme sekä omaa itseämme että toisen ihmisen kykyä huomata teennäisyys.

Onni omanani

Meillä on itsekäs tapa odottaa, että jonkun tai jonkin pitää tehdä meidät onnellisiksi. Kuvittelemme, että kun esimerkiksi joku ymmärtää meitä paremmin tai kun saamme ylennyksen työpaikalla, tulemme onnellisemmiksi.

Emme kuitenkaan aina ymmärrä, että ensinäkään toinen - oli hän kuinka läheinen tahansa - ei voi tietää, mikä tekee minut onnellisemmaksi, jos en kerro sitä hänelle.

Toisekseen saavutukset eivät tee meitä suoraan yhtään sen onnellisemmiksi kuin olimme ennen saavutuksia. Saavutus, kuten ylioppilaaksi tulo tai hyvä palaute tekemästäni tehtävästä, voi hetkellisesti ilahduttaa minua. Se ei kuitenkaan automaattisesti paranna elämäni laatua ja siten tee minua onnelliseksi.

Onni on meissä itsessämme ja jos emme tee itse selväksi itsellemme ja muille,

mikä tekee meidät onnellisiksi, emme voi koskaan saavuttaa onnea.

Esimerkkinä käytän arkista tilannetta, jossa kiire ja paineet ovat aiheuttaneet minulle stressiä. Kiukuttelen läheiselleni ja odotan, että hän ymmärtää olotilani ja valaa minuun luottamusta selviämisestä. On kuitenkin odotettavampaa, että läheiseni turhautuu ja kiukuttelee minulle takaisin. Hän ei voi tietää, mistä kiukutteluni johtuu ja hän näin ollen hän arvaa sen omien tietojensa perusteella. Saan meidät molemmat turhautuneiksi ja itseni entistä stressaantuneemmaksi.

Kun huomaan olevani stressaantunut ja tiedän kiukuttelevani sen takia, minun on vastuullista kertoa siitä läheiselleni. Jos haluan varmasti saada oikeanlaista lohduttamista, minun tulee vielä kertoa, miten toivoisin hänen käyttäytyvän. Näin annan läheiselleni mahdollisuuden ymmärtää minua ja toimia tilanteessa oikein. Lisään paitsi omaa onnellisuuttani, myös hänen onnellisuuttaan. Olen auttanut meitä molempia toimimaan oikein, enkä edes pakottanut itseäni nielemään huonoa oloani.