11.10.2012

Hyvä päivä

Joka päivä jompi kumpi veljistäni ottaa minun tietokoneeni hiiren ja hiirimaton. Koska kumpikaan ei oikeastaan ikinä muista palauttaa sitä, käytän illastani aina hurjat viisitoista sekuntia huutaakseni, että hiiri pitää palauttaa huoneeseeni.

No, tänään läppäriä avatessani huomasin taas, että hiirtä ei ole. Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: huutaa hiiren ottajalle palauttamisesta tai hakea hiiri itse olohuoneen pöydältä noin neljän metrin päästä huoneestani. Olin jo availemassa äänikanaviani, kun pysähdyin miettimään.

Olen ollut koko illan hyvällä tuulella. Olemme viettäneet illan perheen kanssa, mikä jätti minulle mukavan lämpimän tunteen. En siis aloittanut raivoamista läppärin hiirestä. Miksi minun olisi pitänytkään? Jotta veljeni oppisivat palauttamaan hiiren jatkossa? Jotta he ymmärtäisivät, miten epäreilusti toimivat? Jotta saisin heidät pahalle tuulelle?

Oppikoot myöhemmin. Toimikoot jatkossa reilummin. Olkoot pahan tuulisia toisena päivänä.

Tänään on hyvä päivä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti