Olen huomannut, että ikävät kokemukset herättävät erilaisia tuntemuksia. Tiedät, mitä tarkoitan. Huono omatunto, häpeä, pelko, ikävä, suru, viha, ärtymys, voimattomuus, avuttomuus, epäily selviämisestä, valon häviäminen. Nämä ovat vain esimerkkejä.
Miten sitten onnistumme kaikesta huolimatta selättämään vastoinkäymisten aiheuttaman pahan olon? Tai korjaan, aina vastoinkäymisistä ei selviä ilman ammattilaisten apua, eikä se ole väärin. Mutta usein vastoinkäymisistä on mahdollista selvitä omin voimin.
Uskon, että selviämisen taustalla on syvälle kirjoitettu tieto paremmasta tulevasta. Rakennammehan tulevaisuuden odotuksille paremmasta kuin nykyisyys. Tiedämme, että mitä tahansa tapahtuu, kaikki kääntyy hyväksi. Kun vastoinkäyminen iskee, kaivamme tiedon sisältämme ja kehitämme keinoja, joiden avulla selviämme. Toiset itkevät, toiset kehittävät tilalle muuta, toiset unohtavat. Mikään keino ei ole väärä, eikä huonompi kuin toinen. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että tapahtuneet antavat meille mahdollisuuden uusiin tapahtumiin, jotka voivat olla parempaa kuin vastoinkäyminen. Tarkoitan sitä, että ehkäpä ilman vastoinkäymistä ei tapahdu jotain hyvää tai emme osaa nauttia jostain hyvästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti