Olen muuttamassa. Muutan äitini valtavasta omakotitalosta pieneen kerrostalokaksioon. Muuton yhteydessä lapsuuteni, vastuuttomuuteni ja turvallisuudentunteeni jäävät äitini ja veljieni kotiin.
Minusta tuntuu, että olen käymässä läpi suurta muutosta, jonka johdosta päässäni sotii armeijallinen ajatuksia. Riitävätkö rahani? Pärjäänkö? Tunnenko oloni yksinäiseksi? Viihtyvätkö koirani? Viihdynkö itse? Tasitelutantereen toisella puolella miekkojaan kilisyttelevät innostus, iloisuus, avoimuus ja uutuuden viehätys. Ota niistä sitten selkoa.
Muutoksen keskellä on tärkeää löytää jotain pysyvää. Minun pysyvyyteni on tulevasta uudesta osoitteestani huolimatta, ei perheeni kotona, mutta heidän sydämessään. Heille olen aina sama pikkutyttö tai isopahasisko. Tiedän, että vaikeina hetkinä he kuuntelevat ja tukevat minua. He auttavat pyynnöstäni, antavat minun tulla luokseen ja tulevat minun luokseni. Pelkästään perheen kantaminen sydämessä tuo turvallisuuden tunteen sinne, minne satunkin päätymään. En tule olemaan ikinä yksin.
Koska seuraavina päivänä taidan viettää vähän enemmän tavaroiden pakkausaikaa ja vähän vähemmän ruutuaikaa, lataan iloksesi muistokuvia toisellekin jalalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti