Mietihän, miten toisaalta on itsekästä miettiä jatkuvasti omaa ulkonäköä. Todellisuudessa olemme niin keskittyneitä omaan olemukseemme, ettemme kiinnitä toisten ulkonäköön niin suurta huomiota kuin oletamme itseemme kiinnitettävän. Minulle ainakin käy niin. Tällöin ulkonäkömme ei ole tärkeä kuin meille itsellemme.
Vietin uudessa kodissani tupareita ja tunti ennen juhlien alkua huomasin, että olin unohtanut meikkipussini toiseen kotiini. Sain melkoisen itkukohtauksen, mikä vain pahensi kuvitelmaani peilikuvastani ja sen tärkeydestä. Loppujen lopuksi vieraat ilmaantuivat paikalle, eivätkä kaverini edes huomanneet, ettei minulla ollut meikkiä. He kiinnittivät asiaan huomiota vasta, kun mainitsin siitä.
Ulkonäöstä puhuttaessa esiin nousee aina kliseisesti sisäinen kauneus. Minä en halua erottaa näitä toisistaan. Ulkoinen olemus vaikuttaa, oli se reilua tai ei, hyvin paljon hyvinvointiimme. Ulkonäön arvostamisen lähtökohta on kuitenkin omassa ajattelussa. Millaisena näemme muut? Mihin kiinnitämme muissa ensimmäisenä huomiota? Miten suhtaudumme omiin ja muiden eroihin?
On olemassa tekoja, joilla voimme vaikuttaa ulkonäköömme. Sellaisia ovat esimerkiksi ulkoilu, mukava määrä urheilua, oikein ja hyvin syöminen, läheiset ihmiset, voimaa antavien elokuvien katseleminen ja elämästä nauttiminen. Nämä asiat lisäävät henkistä hyvinvointiamme ja tyytyväisyyttämme, mikä puolestaan heijastuu ulospäin. Muutos lähtee aina sisältä, sillä jos emme ole tyytyväisiä omaan ulkonäköömme, mitkään ulkoiset muutokset eivät tee meitä onnellisiksi.
On myös hyvä ymmärtää, että oikeasti ne ihmiset, joiden ei tarvitse hillittömästi korostaa ulkonäköään tai hakea sillä huomiota, ovat kaikkein tyytyväisimpiä. He ovat myös kaikkein kauneimpia. Kiinnitähän tähän huomiota seuraavan kerran, kun olet kanssakäymisissä muiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti