Riidan puhjetessa toimin, kuten aina ennenkin. Latelin mielipiteeni kärkkäästi ja odotin, että riitelytoverini myöntyisi, tunnustaisi virheensä ja pyytäisi anteeksi. Kun tappelukamuni ei ymmärtänyt lukea ajatuksiani ja puolustautui, vetäydyin makuuhuoneeseen mököttämään. Tirautin pari kyyneltäkin sääliäkseni itseäni.
Pahimmasta tunnekuohusta selvittyäni mieleeni pujahtivat kaikki kultaiset neuvot, joita riitatilanteessa täytyisi hyödyntää. Muistin, miksi David D. Burns on suosikki-ihmissuhdeasiantuntijani. Päätin käydä oman ylpeyteni kimppuun, sillä siitähän koko riidassa oli kyse. Minun ylpeyteni oli kokenut kolauksen ja se esti minua näkemästä tilannetta toisen kannalta.
Muistelin, miten koko riita oli alkanut. Nolostuin tajutessani, miten pienistä asioista oli kyse. Enhän edes osannut selittää itselleni, miksi koin oloni kaltoin kohdelluksi. En siis muistanut koko riidan syytä makkarissa mököttäessäni!
Tartuin siis ylpeyttäni sarvista ja talutin sen sotatantereelle. Sanoin taistelukumppanilleni: "Musta tuntuu kurjalta, koska mun mielestä sä kohtelit mua epäreilusti. Toivoisin, että sä pyytäisit multa anteeksi, niin koko juttu voidaan unohtaa." Tappelukaveri pyysi anteeksi ja toivoi, että kertoisin lisää siitä, miksi koin oloni epäreiluksi. Kerrottuani syyn (jonka onneksi muistinkin), riitakaveri sanoi: "Mä oon tosi pahoillani, että oon tulkinnut väärin sun sanoja ja tekoja. Yritän kiinnittää siihen jatkossa huomiota." Iltamme jatkui kivasti maittavan illallisen parissa.
 |
| Amarillon annos kotikutoisena: nachoja avokadon, ranskankerman, juustodipin, salaatin, sipulin ja jauhelihasoossin kanssa. |
 |
| Illallisvieraita. |
Mitä opin? Seuraavalla kerralla riidan itäessä sysään ylpeyteni heti nurkkaan ja kerron rehellisesti tuntemukseni. Samalla yritän muistaa lisätä, mitä mahdollisesti itse tein väärin (jos sellainen ihme tapahtuisi) ja miten voisin kehittää omaa toimintaani. Kun sitten seuraavan kerran julkaisen aiheeseen liittyvän tekstin tiedät, etten muistanut kumminkaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti