28.2.2013

Oppimislankakerää kutomassa

Tuntuuko sinustakin opiskellessasi siltä, että lukemasi asiat ovat yksi suuri häntänsä hukannut lankakerä päässäsi? Olet mielestäsi oppinut paljon, mutta et oikein saa kiinni oppimastasi. Kun yrität ajatella oppimiasi asioita, ne eivät erkane toisistaan, eivätkä muodostu mielekkäiksi kokonaisuuksiksi. Ne vain vellovat yhtenä suurena massana, josta välillä pomppaa jokin yksityiskohta.

Ei hätää, tuollainen fiilis on vain välivaihe. Oppimismöykky aukeaa kyllä ja aukeamiseen auttaa aika. Nuku hyvin, tee ihan muita asioita kuin opiskelu ja ajattele muita asioita kuin möykkyä. Alitajuntasi työstää päässäsi olevaa lankerää kuin kutova mummo. Se lajittelee eriväriset lankakerät, selvittää solmut ja järjestelee langat haluamaansa järjestykseen. Lopulta lankakerän kadonnut häntäkin löytyy.


Itse olen kokenut hyödylliseksi seuraavanlaisen lukurytmin:
  • Varaan tarpeeksi aikaa itse opiskeluun.
  • Jos kyseessä on kokeisiin luku, viimeiset kolme (riippuu tietysti kokeen laajuudesta) päivää varaan koko koealueen kertaamiseen.
  • Viimeisenä päivänä ennen koetta tms. tehtävää kertaan vain hyvin vähän. Kertaan päivällä, sillä illan haluan pyhittää ihan muille ajatuksille. Ulkoilen, syön hyvin ja menen ajoissa nukkumaan.
Oppimismöykky kehittyy opiskeluvaiheen aikana. Kertauspäivinä, öisin ja illalla ennen koetta tapahtuu möykyn työstämisvaihe aivoissa. Tämän vuoksi en suosittele unohtamaan opiskellun kertauspäiviä. Ja kannattaa oikeasti pyhittää se koetta edeltävä ilta ihan muille jutuille kuin opiskelulle.

27.2.2013

Luo tulevaisuutesi


Mitä haluaisit tulevaisuudelta? Mitä tulevaisuutesi toteuttaminen vaatii?

Et voi ennustaa tulevaa, mutta voit vaikuttaa siihen. Kun suunnittelet, mitä tavoittelet, sinun on helpompi päästä tavoitteeseesi. Jos haet esimerkiksi korkean asteen tutkintoon, sinun täytyy selvittää, mitä koulutuspaikan saaminen vaatii. Muuta vaatimukset teoiksi ja kamppaile tavoitettasi kohti.

Jos epäonnistut, sinulla on hyvä syy haluta tavoitettasi entistä enemmän. Tiedät, että seuraavalla kerralla pitää tsempata enemmän. Tavoitteen toteutuminen itsessään on niin suuri palkinto, että sitä varten on valmis uhraamaan sen, mitä toteutumiseen tarvitaan.

Lisää tulevaisuuteen liittyviä julkaisuja:
Unelmaelämää
Ovia availemassa
Vaikeat valinnat

26.2.2013

Aina ahkerana

Aikaan saaminen on välillä vähän nihkeää. Edellisenä päivänä on hyvä suunnitella seuraavan päivän ahkerat puuhat, mutta sen seuraavan päivän eläminen ei olekaan välttämättä ihan niin ahkeraa kuin suunniteltiin. Aamulla herätyskello ahdistaa ja muistuttaa siitä, mitä kaikkea pitää ehtiä. Kivoin vaihtoehto tuntuisi kuitenkin olevan peiton alle jääminen ja ahkeruuden siirtäminen (taas) huomiselle.

Olen kuitenkin huomannut, että kun tarttuu toimeen ilman suurempia ahdistuskohtauksia, ahkerana oleminen on ihan jees. Parasta on, kun hommat on tehty ja tietää olleensa ahkera. Silloin voi hyvällä omatunnolla tehdä jotain superkivaa.

Jos kuitenkin olosi tuntuu siltä, että jokainen päiväsi on ahkerana suorittamista, sinun on aika tarttua kalenteriisi ja muokata sitä hieman. Tekemistä ei saa olla niin paljon, että elämästä tulee pelkkää suorittamista. (Välillä tietysti kaikilla on kausia, kuten koeviikkoja, jolloin elämä on sitä suorittamista. Silloin kannattaa suorittaa kunnolla ja muistaa levätä tarpeeksi, jotta lopputulosta ei tarvitse katua.)

Välillä on kuitenkin ihan ok jäädä sinne peiton alle vielä ihan vähäksi aikaa.



25.2.2013

Ihanat hetket voimavarana

Oliko sinulla ihana viikonloppu? Oliko arkeen palaaminen tavallista kurjempaa maanantaina?

Minulla oli huippuviikonloppu. Perjantaista lauantaihin vietin aikaa maalaiskodissa äidin, hänen miesystävänsä, toisen veljen ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Söimme hyvin, keskustelimme tärkeistä ja vähemmän tärkeistä asioista sekä katselimme Tartu mikkiin! -ohjelmaa ja Hannibalia telkkarista.

Lauantaina töiden jälkeen suuntasin veljen kanssa kuntosalille ja treenasin jalkojen lihakset viimeistä lihassolua myöten väsyneeksi. Puntilta suuntasimme isäni ja molempien veljieni kanssa luokseni kaupunkikotiin. Pelasimme Buzzia, herkuttelimme tortilloilla, kahvittelimme ja kävimme sunnuntaina uimassa.

Läheisten lähdettyä ihanat hetket uhkailivat kirvellä silmäkulmissa. Halusin kelata aikaa taaksepäin ja kokea viikonlopun uudestaan. Kuitenkin tuli maanantai, työt ja tentteihin luku.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan on kuitenkin potaskaa. Hyvät asiat elävät aina muistoissa ja kannamme niitä mukanamme minne ikinä menemmekin. Niihin asioihin voi palata aina, kun arki tuntuu ottavan niskapeppuotteen hyväntuulisuudesta.

23.2.2013

Tahdon voimaa

Podetko silloin tällöin huonoa omaatuntoa herkkujen syömisestä? Niin minäkin. Miksi jonkun niin hyvän täytyy olla niin pahaksi?

Jos syöt herkkuja vain silloin tällöin, sinulla ei ole ongelmaa. Mutta jos herkkujen syöminen on jokapäiväistä, se alkaa jo haitata. Enkä tarkoita vain lihomista, sillä makeisethan nostavat verenpainetta - verensokerista puhumattakaan.

Meille jokapäiväisille herkuttelijoille on vain yksi tie terveellisempään elämään: herkuttelua täytyy rajoittaa.

Makeuksien rajoittaminen perustuu tahdonvoimaan. Kuvittele tahdonvoima lihaksena, jota voit treenata. Jokainen turhan makeuden väliin jättäminen kasvattaa tahdonvoimaasi ja kohta sinun ei edes tee mieli napostella jatkuvasti.

Onnea ja voimia yrittämiseen!


21.2.2013

Tärkeysjärjestys


Välillä on lupa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen siinä järjestyksessä, mikä kuulostaa kivoimmalta.

20.2.2013

Aurinkoisen päivän ajatus



Many people do things they don’t like in the short term in the hope that
one day they will be able to live their true life plan. There are two major
flaws with the delayed life plan. The first is that nobody is going to sit down
and tell you when its okay to stop doing what you don’t want to do and
switch to your true life plan. The second is that we have limited time.
If you plan to live forever, you can have as many life plans as you want.
But given you only have one life, why not use it to do the things you
want to do, make the impact you want to make, and not wait another
minute to do it?

S. Read, S. Sarasvathy, N. Dew, R. Wiltbank, A-V. Ohlsson: Effectual Entrepreneurship (2011)


Lukuvinkkejä testattaville

Valmistaudutko ylioppilaskirjoituksiin? Luetko säännöllisesti kokeisiin tai tentteihin?

Kokeisiin valmistautuessa on syytä muistaa muutama tärkeä asia. Nämä asiat helpottavat lukemista, lieventävät stressiä ja auttavat suhteuttamaan asioita.


1. Ennen kuin aloitat opiskelua, tee lukusuunnitelma ja noudata sitä. Se auttaa hahmottamaan käytössäsi olevan ajan ottamaan sen tehokkaasti käyttöön. Lukusuunnitelmaa tehdessäsi ota huomioon myös muut menosi. Jos päiväsi on valmiiksi täynnä, päätä lukea sinä päivänä vähemmän. Tyhjemmälle päivälle voit varata enemmän luettavaa.

Jokaisen lukupäivän alussa kannattaa vielä suunnitella erikseen lukemiseen käytetty aika. Kun päätät lukea tunnin, pitää puolen tunnin Facebooktauon ja lukea taas tunnin, aikaa ei tuhraannu tyhjänpäiväiseen haahuiluun.


2. Varaa lukuhetkiä varten kättesi ulottuville kaikki, mitä voit tarvita. Kun kello, juomiset, nenäliinat, muistiinpanovälineet ja purtavat ovat lähellä, lukeminen ei keskeydy tavaran noutamiseen. Et voi myöskään pitää taukoa lukemisesta millään tekosyyllä. Tällöin ajatuksesi pysyy paremmin kasassa ja opit tehokkaammin.


3. Valitse rauhallinen opiskeluympäristö. Toiset tarvitsevat täydellisen hiljaisuuden, toisia pieni taustahäly auttaa keskittymään. Jos haluat lukea kotona, mutta perheenjäsenet häiritsevät, kerro tarvitsemastasi rauhasta. Ja seurankipeä lemmikki ei kuole, jos eristät sen tunniksi toiseen huoneeseen.


4. Kokeile opiskella kaverin kanssa. Sopikaa erikseen tapaaminen kokeisiin lukemisen merkeissä ja päättäkää, että aiheesta ei karata. Keskustelkaa oppimistanne asioista ja kyselkää toisiltanne, mitä ette ymmärtäneet. Ottakaa outouksista selvää ja muistelkaa, mitä oppitunnilla/luennolla sanottiin. Huomautan, että koko lukemista ei kannata jättää kaverin kanssa opiskelun varaan, sillä keskustelut eivät yleensä etene johdonmukaisesti. Pelkät keskustelut eivät anna asioista kattavaa käsitystä ja syy-seuraus -suhteet voivat jäädä ymmärtämättä.


5. Kun noudatat lukusuunnitelmaa, saat nauttia vapaa-ajasta. Muista, että olet opiskellut tänään sen, mitä pitikin. Vapaa-ajalla saat keskittyä nollaamaan ajatukset opiskeluista, koska muuten et jaksa keskittyä lukemiseen. Jos koekirjat kirjoituspöydälläsi ahdistavat, siirrä ne sängyn alle vapaa-ajaksi (kunhan ne eivät jää sinne).

6. Kun tiedät tehneesi parhaasi kokeeseen valmistautumisen osalta, sinun ei tarvitse murehtia lopputulosta. Epäonnistumiseen on monia syitä, eikä se välttämättä kerro typeryydestäsi. Ja sitä paitsi epäonnistuminen kokeessa - edes ylioppilaskokeessa - ei ole maailmanloppu. Tarvittaessa voit uusia huonosti meneet tulokset. Ja loppujen lopuksi, muutama piste sinne tai tänne ei paranna elämääsi millään tavalla. Ne pisteet enintään muistuttavat sinua hyvästä työstä tai siitä, että ensi kerralla täytyy petrata enemmän.

Voimia kaikille opiskelijoille! Me selviämme kyllä. :)

19.2.2013

Tenttifiilikset

Bongasin Facebookista omat tenttitunnelmani.


 Tenttejä odotellessa...

Tsemppiä muuten sinulle, joka luet ylioppilaskirjoituksiin! Toivon todella, että fiiliksesi eivät ole ihan kuvan kaltaiset. Vinkki: viimeisen kuvan tilalla pitäisi olla kuvista ensimmäinen.

Vielä on arktista


Odotan kovasti kevättä. Vappuaamua, jolloin huomaa ensimmäiset leskenlehdet. Hiirenkorvia koivujen riippuvilla sormilla. Linnunlaulua, auringonpaistetta takin selkämyksessä, ensimmäisiä tennaripäiviä. Sitä, kun paljaat nilkat vilkkuvat farkkujen lahkeen ja tennareiden välistä.

Ennen kevättä on kuitenkin vielä pitkälti talvea ja täytyy myöntää, että arktisuudessa on sitä jotain. Saa hautautua villapaitaan ja torkkupeittoon. Voi hörpiskellä kaakaota ja katsella hyvällä omatunnolla Housea, kun ulkona on liian kylmä lenkkeilylle. Iltaisin on niin pimeää, että erilaiset valot näkyvät.

Arktisuus myös yhdistää. Me suomalaiset untuvatakeissa; huppu päässä ja kuuraa silmäripsissä. Töihin ja kouluun tarvotaan vaikka pakkasta olisi lähemmäs kolmekymmentä. Henkinen yhteys syntyy pelkästään sillä, kun kaksi ihmistä kohtaavat paukkupakkasissa ja kuulevat lumen narskeen toistensa askeleista. Me selviämme kurjuudesta! Sisua!

Nautitaan vielä, kun voidaan kirota kilojen painoisia toppavaatteita. Vielä on aikaa hiihtää järven jäällä, vetää päälle kaapin paksuin neule ja ostaa uusi pipo. Vielä voi fiilistellä talvea.


18.2.2013

Unelmaelämää

Jos saisit valita, millaista elämää eläisit, millaista elämäsi olisi? Miksi et elä unelmiesi elämää nyt?

Monesti meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaista elämää elämme. Voimme tehdä asioita, jotka tekevät meidät onnellisiksi. Voimme elää ympäristössä, joka on meille mieleinen. Velvollisuuksien puitteissa voimme suunnitella ajankäyttöämme haluamallamme tavalla.

Oikeastaan on vähän sellaisia asioita, joihin emme länsimaalaisina voisi itse vaikuttaa. Sellaisia ovat ainakin ikä sekä sen mukanaan tuomat velvollisuudet, kuten koulussa tai töissä käynti. Ja niidenkin mielekkyys on omista valinnoistamme ja asenteistamme kiinni.

Muuten minusta tuntuu, että kaikkeen muuhun voimme elämässämme vaikuttaa. Jos tarvitset rahaa, voit säästää sitä tai hankkia sitä vaikkapa sivutöillä. Jos haluat onnellisen parisuhteen, voit tutustua avoimesti uusiin ihmisiin ja hakeutua sitä kautta läheisempiin väleihin. Jos haluat muuttaa toiselle paikkakunnalle, voit suunnitella, mihin muuttaisit ja mitä tekisit siellä. Jos haluat opiskelemaan tiettyä alaa, voit tutustua alan tarjontaan ja valmistautua pääsykokeisiin.

Vaikka elämäämme ei tällä hetkellä kuuluisi haaveilemiamme asioita, voimme silti elää unelmiemme mukaan. Pelkästään unelman suunnittelu ja siihen tähtääminen tekevät siitä totta.

17.2.2013

Huomioita kohtaamisista

Joko teit eilen kertomani harjoituksen? Millaisia ajatuksia sinulle heräsi?

Lupasin kertoa hieman omia mietteitäni tehtävästä. Ensimmäinen oho-fiilikseni tuli, kun tajusin, että mitä erilaisempi kuin minä vastaan tuleva ihminen on, sitä enemmän kiinnitän omaan toimintaani huomiota. Käsken itseäni olla tuijottamatta ja väistäisin varmasti. Käyttäytyisin tietoisesti mahdollisimman normaalisti.

Toinen huomioni oli, että vuorokaudenaika vaikuttaisi valtavasti kohtaamisiini. Tämä perustuu nimenomaan naisena olemiseen ja naisen pelkoon miehen epätoivotusta käytöksestä. Päivällä en välttämättä kiinnittäisi huomiota vastaantulevaan mieheen, mutta yöllä kohtaaminen tuntuisi aivan toiselta. Yrittäisin vaikuttaa mahdollisimman kiireiseltä ja saattaisin jopa teeskennellä puhuvani puhelimessa.

Kuva: menopaussi (http://www.menopaussi.net)

16.2.2013

Erilaisuuden kohtaamisen polku

Millaisena näet itsesi suhteessa toisiin ihmisiin? Jos katsoisit itseäsi muiden silmin, millaisena näkisit itsesi?

Haluatko kokeilla erästä pientä harjoitusta, jonka avulla voit löytää itsestäsi uusia puolia? Tein itse harjoituksen yliopistokurssin demoryhmätapaamisessa ja täytyy myöntää, että koin melkoisia ahaa-elämyksiä.

Harjoitus ei vie kauan aikaa, mutta siihen täytyy keskittyä. Lue ennen harjoituksen aloittamista alla olevat ohjeet kokonaan.

1. Ota paperia ja kynä. Piirrä paperiin piste, joka olet sinä. Mieti, missä ympäristössä sinä (pisteesi) sijaitset. Mieti, missä kaupungissa tai kaupunginosassa olet. Onko maa Suomi vai joku muu?

2. Kuvittele eteesi polku, jota lähdet kulkemaan. Piirrä polkusi paperille siten, että olet itse polun alussa.

3. Kuvittele, että polkua kulkiessasi kohtaat omana itsenäsi erilaisia ihmisiä kuin itse olet. Erilaisuudella tarkoitetaan tässä esimerkiksi sukupuolta, kansallisuutta, sosiaaliluokkaa, ammattiasemaa, koulutusta tai uskontoa. Merkitse kohtaamiset (vähintään kolme kappaletta) polullesi.

4. Mieti, mitä kohtaamisessa tapahtuu. Voit kirjoittaa ajatuksiasi ylös.
  • Mitä ajattelet, kun näet jonkun lähestyvän sinua polulla?
  • Sanotteko toisillenne jotain, otatteko katsekontaktia?
  • Polku on kapea, joten kumpi väistää vai väistättekö molemmat?
  • Mitä ajattelet kohtaamisen jälkeen? Jäätkö miettimään kohtaamista?
  • Kuka sinä koet olevasi suhteessa kohtaamaasi henkilöön? Miten toinen näkee sinut, mitä hän kenties ajattelee?
Kohtaamista miettiessäsi sinun on tärkeää ajatella itsesi rehellisesti sellaisena kuin olet. Älä siis keksi, mitä kohtaamisissa tapahtuu, vaan käytä kuvittelun taustalla tositilanteita.

Alla on esimerkkipolku. Voit käyttää minun käyttämiäni henkilöitä, tai keksiä ihan omia.

Tehtävän tehtyäsi voit miettiä, mitä uutta huomasit itsessäsi. Huomasitko eroja kohtaamisissa tai tavassasi toimia niissä?

Huomenna kerron hieman, mitä ajatuksia minulle heräsi oman tehtäväkokemukseni jälkeen.

15.2.2013

Sisustushevospaarma

Minua ei ole purrut sisustuskärpänen. Minua puri sisustushevospaarma.

Olen asunut poikaystäväni kanssa kaupunkikotonani viime vuoden marraskuun puolivälistä asti. Muuttopäivästä lähtien kotini on ollut valmiina. Saimme nimittäin suuren muuttoavun ansiosta kaikki tavarat paikalleen viimeistään muutama päivä muuton jälkeen.

Valtaosa huonekaluista on saatu käytettyinä äidiltäni maalaiskotoani tai poikaystävän siskolta. Ainoastaan keittiön ruokailuryhmä, olohuoneen pikkupöydät, kirjahylly ja tv-taso ovat uusia.

Olen todella tyytyväinen sisustukseemme. Kaupunkikodissa yhdistyvät vanha ja uusi, tuttu ja tuore. Valtaosalla tavaroista on pitkä historia ja niihin liittyy paljon muistoja. Koti näyttää ihan meiltä.

Sisustushevospaarman pureman vuoksi haluaisin kuitenkin vähän jatkaa sisustusta. Haluaisin lisätä sellaisia pikkujuttuja. Sohvan päälle hylly, jonne voisi kasata valokuvia ja ledvalonauhan. Seinille tauluja omista valokuvista. Koirille peti, jossa olisi katto. Muutama kori kaukosäätimille ja muille tilpehööreille ja...


Alla hieman sisustuspohdintoja kaupunkikodista ja maalaiskodista.


13.2.2013

Ponnistellen herkkuihin

Välillä elämä käy turhan helpoksi. Ei tarvitse pinnistellä eikä tuskailla.

Helpot ajat ovat hyväksi, koska ne auttavat keskittymään siihen, mistä oikeasti pitää. Minä olen ollut oikeutettu keskittymään urheiluun, Nora Robertsin kirjojen lukemiseen sekä Housen katsomiseen. Noiden hetkien ansiosta jaksan ponnistella seuraavat pari viikkoa tenttikirjojen ja töiden parissa.

Ponnistelukin on hyväksi silloin, kun se ei kestä liian kauan tai se ei ole ylitsepääsemättömän raskasta. Aivoja rasittamalla ja tukka putkella viilettämällä usko omiin kykyihin kasvaa. Selvisin tuostakin kauhuviikosta, joten selviän tulevastakin.

Samalla ponnistelu antaa päämääriä ja auttaa tuomaan elämään säännöllisyyttä, rutiineja ja merkitystä. Tämän tenttiin lukemisen avulla selviän tentistä ja pääsen aineopintoihin. Lukemisen takia nousen aikaisin, jolloin ilta jää mukavia juttuja varten.

Raskaiden viikkojen jälkeen tuntuu ansaitulta tehdä niitä kivoja juttuja. Sillä tavalla kivat jutut säilyvät ihanina - poikkeuksellisina herkkuina.


12.2.2013

Yhteistyössä kehon kanssa

Viikkoni on alkanut masutautia odotellessa. Poikaystävä haali taudin itselleen ja siitä lähtien olen tunnustellut minuutin välein mahaani ja todennut, että nyt se alkaa. Ei ole vielä alkanut.

Inhoan mahatautia. Inhoan ylipäänsä sairastelua. Kun mursin nilkkani muutama vuosi sitten, kävin lääkärin luvalla kuntosalilla kipsi jalassa. En pidä siitä, että kehoni sanelee minulle, mitä minun pitää tehdä tai olla tekemättä.

Kehoni elämänkumppanina minun pitäisi hyväksyä vartaloni oikut. Välillä se tarvitsee lepoa ja välillä pitää ponnistella. Muutama lenkki sinne tänne ei maailmaa mullista.


Osaatko sinä toimia yhteistyössä kehosi kanssa? Tiedätkö, milloin kehosi tarvitsee lepoa ja milloin täytyy viilettää?

11.2.2013

Tee se hyvin tai... ota rennosti

Suosittu sanonta kuuluu, että tee se hyvin tai älä tee ollenkaan. Minut on kasvatettu ajattelemaan näin ja monia asioita tehtyäni tunnustan, että ohje on ollut enemmän kuin tarpeen. Tekemällä hyvin, olen saanut esimerkiksi erinomaiset paperit peruskoulusta ja lukiosta ja pääsin opiskelemaan sitä alaa, mitä halusin.

Kolikolla on kuitenkin kaksi puolta ja onhan hyvin tekemisestä täytynyt tulla minulle pieni pakkomielle. Olen ollut monissa asioissa ja olen edelleen joissakin perfektionisti. Pelkään epäonnistumista, joten haluan tehdä kerralla oikein. Tämä tarve on aiheuttanut monia turhan tuskaisia hetkiä. Esimerkiksi jokaisesta aineesta vähintään erittäin hyvän arvosanan saaminen on ollut välillä itkuista ja hikistä puuhaa.

Nyt ymmärrän, että sanonta ei tarkoita kaikkia elämän osa-alueita. Tärkeissä asioissa, kuten pääsykokeisiin lukemisissa ja työhakemusten kirjoittamisessa on kannattavaa tehdä kerralla kunnolla. Vähäpätöisemmissä asioissa, kuten vaikka koulussa jokaisessa aineessa hyvin pärjäämisen, voi sitten ottaa rennommin.

Tärkeät nyt täytyy tehdä kunnolla -asiat tunnistaa, kun ajattelee lopputulosta. Onko tekemisen tuloksena puhdas vessa vai mahdollisuus opiskella minua kiinnostavaa alaa?

Sanonta tee se hyvin tai älä tee ollenkaan voisikin päivitettynä olla: tee sinulle tärkeät asiat kunnolla ja opettele ottamaan rennommin niissä asioissa, jotka eivät oikeasti ole suuria.

9.2.2013

Negatiivinen huomio

Miksi olen välillä niin pinnallinen? Olen aina ajatellut, etten ole ulkonäkökeskeinen ihminen, mutta välillä suorastaan säikähdän omaa pinnallisuuttani. Käykö sinulle niin? Saatko välillä itsesi kiinni liiallisesta ulkonäön ajattelusta?

Minusta ulkonäkökeskeisyys on surullista. Se kertoo mielestäni epävarmuudesta ja tarpeesta hakea huomiota. Miksi pelkkä siisti, mutta epätäydellinen ulkonäkö ei riitä?

Monilla pinnallisuus on pohjimmiltaan tarvetta saada muut kateellisiksi. Miksi muut pitää saada kateellisiksi? Oikeita ja aitoja ihmissuhteita etsiessä ja ylläpitäessä kateus ei tule ensimmäisenä mieleen. Sehän vain karkottaa muut ihmiset.

Erään kerran naisten pukuhuoneessa kiinnitin huomioni nuoreen naiseen. Häneen ei voinut olla kiinnittämättä huomiota, sillä nainen oli kaikin puolin kaunis. Ihan kuin kauneus ei olisi riittänyt - nainen korosti kroppaansa todella seksikkäillä alusvaatteilla. Yleisessä naisten pukuhuoneessa herran tähden!

En itse valitse naisten pukkariin parhaimpia alusvaatteitani, mutta muuten tunnistin naisessa itseni huonoina päivinä. Tai oikeastaan tarpeen tulla huomatuksi ulkonäön avulla. Ulkonäön erityinen korostaminen varsinkin sellaiseen sopimattomissa tilanteissa herättää muissa (varsinkin saman sukupuolen) ihmisissä (jotka eivät ole täysin tyytyväisiä omaan ulkonäköönsä) negatiivisia tunteita. Miksi haluamme tulla huomatuksi negatiivisessa mielessä?

7.2.2013

Varaslähtö ystävänpäivään


Olen aina ajatellut, ettei minulla ole kunnollista ystävää. Sellaista, tiedäthän, bestistä, jonka kanssa voisin jakaa kaikki salaisimmatkin asiani ja jonka kanssa voisin tehdä ihan mitä tahansa. Nyt olen kuitenkin joutunut - jälleen - myöntämään itselleni, että olen ollut väärässä. Ystäviä on niin monenlaisia.

Minulla on läheiseni; perheeni ja poikaystävä. Läheisteni kanssa voin jakaa kaiken, mitä minulla on. Teemme paljon asioita toistemme hyväksi, mutta emme ikinä ole palvelusta velkaa. Voimme olla juuri sellaisia kuin olemme ja arvostamme toisiamme juuri sen vuoksi.


Sitten ovat yliopistokaverini. En ole tuntenut heitä eivätkä he minua kovinkaan pitkään, mutta silti tunnen olevani heidän kanssaan samalla aaltopituudella. Pidämme samoista asioista ja ajattelemme pitkälti samalla tavalla - vaikka välillä täytyykin kysyä, mitä toisen sanoma murresana tarkoittaa. Puuhailemme yhdessä kaikkea sitä, mitä yliopistokavereiden kuuluukin. Kahvittelemme, syömme, bailaamme ja odottelemme luentojen alkua.

Tulen myös aina muistamaan lukioaikaiset ystäväni. Heidän kanssaan kävimme tyhjänpäiväisiä keskusteluja tyhjänpäiväisistä asioista ja jokainen keskustelu tuntui yhtä tärkeältä. Joinakin iltoina kokoonnuimme katselemaan elokuvia ja puhumaan miehistä samalla, kun ahdoimme masumme täyteen herkkuja. Nyyttäriperiaate oli sanomattakin selvää ja aina joku toi kotitekoisen juustokakun.


 Eräs ala-asteaikainen ystäväni muutti vuosia sitten toiselle paikkakunnalle, emmekä pitäneet yhteyttä ennen kuin joku aika sitten. Ystäväni laittoi minulle viestiä Facebookissa (thak God for social network) sillä perusteella, että hänellä oli minua ikävä. Oli todella ihanaa saada yhteydenotto ja vaihtaa kuulumisia. Vaikka vuodet ovat välissä, jotkut asiat ystävyydessä pysyvät aina.

Edellä mainittujen lisäksi minulla on liuta muita kavereita ja sukulaisia, joiden kanssa vietetty aika on parasta pääomaa. En tapaa kaikkia minulle tärkeitä ihmisiä kovinkaan usein, mutta Samae Koskisen laulun sanoin: "Vaikkei oltais vuosiin nähty, niin kun me tavataan, on kuin siitä ei ois parii tuntiikaan".


Yritän sanoa, että tärkeiden ihmisten verkosto voi olla hyvinkin monimuotoinen, eikä bestiksen puuttuminen tarkoita, ettei olisi ystäviä. Erilaiset ihmiset ja erilaiset tekemiset ovat juuri sitä tosiystävyyttä.


Nyt täytyy heittää ulkovaatteet niskaan ja suunnistaa erään yliopistoystävän kanssa ulkoiluttamaan koiria. Aikaisemmin tänään julkaisemani teksti löytyy alta!

Tuskailua, pahantuulisuutta ja neonoranssia

Voi sitä tuskailun määrää, kun yliopistokurssilla on noin 400 opiskelijaa ja kurssikirjoja löytyy kirjastosta 20 kappaletta... Olen yksi niistä onnettomista, joka aikaisesta varauslistaan ilmoittautumisesta huolimatta taitaa suunnata tenttiin ilman kunnon kosketusta kirjan kanssa.

Onneksi eräs kaverini pelasti minut pahimmalta tuskalta ja luovutti minulle lainaan saamansa kirjan paria päivää ennen palautuspäivää. En kerennyt lukea teosta, mutta hätä keinot keksii:

Baron, R.A. & Shane, S.A. 2008: Entrepreneurship - a process perspective
Teknologiatietoisena ihmisenä otin puhelimellani kuvat olennaisimmista sivuista. Luovuutta, luovuutta... Tärkeiden sivujen kuvaaminen onkin hyvä keino esim. reissussa, jos painava kurssikirja ei tahdo mahtua laukkuun. Mitä sinä tekisit, jos et saisi kurssikirjaa luettavaksesi ennen koetta?

Olin muuten aamulla niin pahalla tuulella, että savu nousi korvista. Minua raivostutti nousta aikaisin ja lähteä pyöräilemään lumisateeseen. Vielä enemmän minua ärsytti, kun poikaystäväni soitti minulle ja yritti kysyä, moneltako aion tulla tänään kaupunkikotiin. Eihän ollutkaan ihme, että olin pahalla tuulella?

Täytyy myöntää, että nyt aamuinen äksyilyni naurattaa. Purin pahimman turhautumiseni kuntosalilla kuuden kilon puntteihin ja pariin lankkuasentoon. Voin suositella tätä pahan tuulen -poistajaa. Lihasten täristessä hetkellisestä uupumisesta asiat loksahtavat kätevästi oikeisiin mittasuhteisiin.

Iltasella aion suunnata nauttimaan opiskelijaelämän viihteellisemmästä puolesta. Aion keikutella neonoransseja haalareitani (toivottavasti Karri Koiran Lähe mun kaa -biisin tahdissa) melkein puoleen yöhön vain muistuttaakseni itselleni, miten nopeasti kyllästyn yökerhon elämöintiin.

6.2.2013

Itsestäänselvää, mutta...

Indiedaysin bloggaaja Janne uskaltaa muistuttaa meitä asiasta, joka kuulostaa itsestäänselvältä, mutta ei sitä aina ole. Nimittäin virheettömyyden tavoittelu. Emmehän me yritä olla täydellisiä... mutta olisimme vähän parempia, kun ihomme olisi sileämpi, hiuksemme tuuheammat ja mahamme litteämpi.

Kiitos totuuden muistutuksesta ja tärkeän asian esille nostamisesta, Janne! Postaus Naked truth - Luonnollisuus jopa luonnotonta? osoitteessa http://naag.indiedays.com/2013/02/05/naked-truth-luonnollisuus-jopa-luonnotonta/.


5.2.2013

Tärkeä tänään

Minulla on ollut ihan tavallisen viikon alku. Olen käynyt luennoilla ja töissä, huhkinut kuntosalilla sekä keventänyt mieltäni lukemalla ja katselemalla Housea dvdltä. Tänään luennon jälkeen suuntaan Tampereelle tapaamaan kaveriani, joka lähtee kohta muutamaksi kuukaudeksi Intiaan. Huippuaikoja!

Arkeni ei ole muuttunut pitkään aikaan erilaiseksi. Olen tehnyt jatkuvasti samoja asioita. Nyt arkeni kuitenkin tuntuu kevyemmältä ja ihanammalta.

Syy arkeni vapautumiseen on se, etten enää suorita arkea. Nautin asioista, joita teen. Kuten aiemmassa tekstissäni sanoin, olen löytänyt mukavuuksien ja välttämättömyyksien tasapainon.

Kaikkein tärkein oppimani asia on kuitenkin tarkoituksellinen arki. Jokainen päivä on itsessään tärkeä, enkä elä jatkuvasti odottaen jotain. Tänään on joka päivä parempi kuin huomenna, sillä elän nimenomaan tänään.

3.2.2013

Sujuvan arjen lähtöviiva

Viime päivät olen elänyt. Olen käynyt töissä, urheillut, syönyt, leikkauttanut otsatukkani, ratsastanut hevosella, leikkinyt koirien kanssa ja pelannut lautapelejä perheeni kanssa. Olen kuluttanut aikaa tarkoituksellisesti turhuuksiin ja välttämättömyyksiin.

Turhuuksia ja välttämättömyyksiä sopivassa suhteessa. Siinä on sujuvan arjen salaisuus. Sellaiseen arkeen voi olla tyytyväinen.


Millaista on sinun sujuva arkesi? Mitä siihen kuuluu? Miten hallitset ajankäyttöäsi, jotta aikaa riittää sekä mukaviin juttuihin että välttämättömyyksiin?