7.2.2013

Tuskailua, pahantuulisuutta ja neonoranssia

Voi sitä tuskailun määrää, kun yliopistokurssilla on noin 400 opiskelijaa ja kurssikirjoja löytyy kirjastosta 20 kappaletta... Olen yksi niistä onnettomista, joka aikaisesta varauslistaan ilmoittautumisesta huolimatta taitaa suunnata tenttiin ilman kunnon kosketusta kirjan kanssa.

Onneksi eräs kaverini pelasti minut pahimmalta tuskalta ja luovutti minulle lainaan saamansa kirjan paria päivää ennen palautuspäivää. En kerennyt lukea teosta, mutta hätä keinot keksii:

Baron, R.A. & Shane, S.A. 2008: Entrepreneurship - a process perspective
Teknologiatietoisena ihmisenä otin puhelimellani kuvat olennaisimmista sivuista. Luovuutta, luovuutta... Tärkeiden sivujen kuvaaminen onkin hyvä keino esim. reissussa, jos painava kurssikirja ei tahdo mahtua laukkuun. Mitä sinä tekisit, jos et saisi kurssikirjaa luettavaksesi ennen koetta?

Olin muuten aamulla niin pahalla tuulella, että savu nousi korvista. Minua raivostutti nousta aikaisin ja lähteä pyöräilemään lumisateeseen. Vielä enemmän minua ärsytti, kun poikaystäväni soitti minulle ja yritti kysyä, moneltako aion tulla tänään kaupunkikotiin. Eihän ollutkaan ihme, että olin pahalla tuulella?

Täytyy myöntää, että nyt aamuinen äksyilyni naurattaa. Purin pahimman turhautumiseni kuntosalilla kuuden kilon puntteihin ja pariin lankkuasentoon. Voin suositella tätä pahan tuulen -poistajaa. Lihasten täristessä hetkellisestä uupumisesta asiat loksahtavat kätevästi oikeisiin mittasuhteisiin.

Iltasella aion suunnata nauttimaan opiskelijaelämän viihteellisemmästä puolesta. Aion keikutella neonoransseja haalareitani (toivottavasti Karri Koiran Lähe mun kaa -biisin tahdissa) melkein puoleen yöhön vain muistuttaakseni itselleni, miten nopeasti kyllästyn yökerhon elämöintiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti