Rohkea minä

Olen aina pitänyt itseäni rohkeana ihmisenä, mutta en siltikään ole uskaltanut ilmoittautua minua kiinnostaviin urheiluryhmiin. Olen perustellut valintaani sillä, että minulla ei ole aikaa jokaviikkoisille ryhmätunneille tai en pitäisi tunneista kuitenkaan. Oikeasti saamattomuuteni on kuitenkin johtunut siitä, etten ole uskaltanut. Entä jos muut ovat paljon parempia kuin minä? Mitä jos kuntoni ei riitäkään? Voiko käydä niin, ettei laji tunnu yhtään omalta?

Pari viikkoa sitten päätin kuitenkin kaivaa rohkean minäni ulkovaraston nurkasta ja ilmoittauduin yliopiston järjestämälle kahvakuulakurssille. Kahvakuulailu on kiinnostanut minua siitä asti, kun lajista ruvettiin enemmän pulisemaan fitnessmaailmassa. Kaveriporukalla tartuimmekin palleroihin lukiossa, mutta en saanut aikaiseksi viedä kiinnostustani satunnaista kuulan käyttöä pidemmälle.

Tänään minulla oli ensimmäinen kuulailutunti ja täytyy sanoa, että rohkea minä pärjäsi hyvin. Osoitin itselleni, että selviän minua jännittävästä asiasta. Kaiken kukkuraksi tunti oli tehokas ja minun liikuntatottumuksiini sopiva. Seuraavalla kerralla tunnille meno ei jännitä enää yhtään.

Rohkeutta päiviisi!