Olen (taas) miettinyt, miksi lomaillessa elämästä nauttii niin paljon enemmän kuin arkena. Miksi arkena ei voi nauttia elämästä loman tavoin? Mikä arjessa mättää? Olen höpötellyt aiheesta hieman talvella ja viime kesänä (voit tutustua teksteihin tarkemmin täällä ja täällä).
Luulen, että loman juju piilee siinä, että lomalla tulee keskityttyä niihin ihaniin, iloisiin ja onnellisiin asioihin elämässä, joita ei välttämättä edes huomaa tai niistä ei jaksa innostua arkena. Kuvittele vaikka tavallinen arkipäiväsi. Kuvittele sitten päivä mökillä. Mitä eroa päivissä on oman ajattelutapasi ja asioihin suhtautumisesi osalta?
Mökillä ei muista kauhistella edellisillan sipsinsyönnistä turvonneita silmänalusia, joulusta jääneitä masumakkaroita tai kiirettä. Mökillä keskitytään olennaiseen, eli tuntemuksiin iholla, kun tulee kuumasta saunasta vilvoittelemaan terassille, tunnustelemaan, miltä vasta pyydystetyn kalan limainen suomukerros tuntuu, nuuskuttelemaan nuotiolla käristyviä makkaroita, kuuntelemaan kuikan ja peipon kutsuja. Oman itsen murehtiminen, aikataulujen ja tekemättömien hommien kauhistelu ja jopa arjen rutiineihin puutuminen unohtuvat.
Onko loman ja arjen erossa oikeasti kyse siitä, että lomalla tehdään asioita, joita arkena ei muka ehdi tehdä, vai siitä, että lomalla uskalletaan unohtaa turha murehtiminen ja keskitytään paljon tärkeämpiin asioihin? Uskallatko sinä lopettaa turhan murehtimisen arkena?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti