Luonnollisen hyvä olla

Eilen totesin, että minun oli hyvä olla. Istuin siinä maalaiskodin pihamuuri päällä, nojasin kyynärpäillä polviin ja katselin ympärilleni. Lumesta sulanut maa, vihertävät ruohonkorret, kukkivat kevätkasvit, Hugo tarkkailemassa korvat höröllä naapureita. Poskia hiveli napakka tuuli, linnut visersivät, tiellä ajoi silloin tällöin auto. Oloni oli leppoisa, tyyni ja onnellinen.

Ei MeNaiset Sport -lehti (24.4.2013) suotta kehottanut viskaamaan kuulokkeita korvilta ja keskittymään luontoon. Artikkelissa kerrottiin, että heräävä keväinen luonto virittää kehomme uudelleen talven jäljiltä. Kehomme ja mielemme reagoivat luonnon äänien taajuuksiin niin, että olomme rauhoittuu ja virkistyy.

Miltä sinun kehosi tuntuu, kun istahdat kotisi piharappusille lenkin jälkeen? Mitä kuulet ja mitä tunnet? Hiveleekö aurinko kasvojasi, kulkeeko tuuli hiustesi alle niskaan? Tuleeko sinulle hyvä olo?

Luonto on ilmainen ja terveellinen keino kokea hyvää oloa, joka jatkuu parhaimmillaan pitkään luonnossa olon jälkeen.