Missä onnellisuus asuu?

Viime aikoina olen työstänyt ja ajatellut kovasti täydellisyyttä. Millainen ihminen on mielestäsi täydellinen? Hän kenties menestyy kaikessa, mitä tekee, hänellä on kaikki, mitä toivoisit itsellesi ja hän näyttää tietysti upealta.

Mutta tuoko täydellisyys onnellisuutta? Kliseistä, mutta pohtimisen arvoista maailmassa, jossa täydellisyys näyttäisi olevan oikotie jos ei onneen, niin ainakin vähän onnellisempaan elämään.

Miksi täydellisyys toisi onnellisuutta? Taas klisee: täydelliseltä vaikuttava ihminen ei ole välttämättä onnellinen. Mitä hän kokee, että hänen elämästään puuttuu?

Mistä onnellisuus sitten tulee jos ei täydellisyydestä? Onni on asenne ja elämäntapa, joka tulee itsestä sisältä. Kannattaa miettiä, miksi itsellä sitten on tarve hakea onnellisuutta täydellisyydestä. Onnellisuus ei ole automaatio, joka tulee kaupanpäällisenä, kun sinulla on timmimpi vartalo, romanttisempi seurustelukumppani tai parempi koulumenestys.

Jos sinulla on tunne, että tarvitsisit lisää onnellisuutta elämääsi, sinun kannattaa kaivautua täydellistä pintaa syvemmälle. Onnellisuus asuu läheisissä, mielekkäässä puuhassa, tarpeellisuudessa, tasapainossa ja hyvässä olossa.

Tavoitteena vähemmän itsetuntokuolleita päiviä

Mitäpä tehdä niinä päivinä, kun olo itsen kanssa ei ole se kaikkein luontevin? Ulkonäkö ärsyttää, saamattomuus ahdistaa ja huonot piirteet tuntuvat maailman isoimmilta asioilta. Onko sinulla välillä sellaisia päiviä?

Itsetuntokuolleet päivät ovat kaiketi ihan normaaleja silloin tällöin. Aina usko omaan itseen ei riitä ja aina oma itse ei tunnu parhaalta mahdolliselta. Sellaiset päivät opettavat meitä huomioimaan ei-niin-mukavat-ominaisuutemme, jotta voimme kiinnittää niihin huomiota

Mikä sinussa on huonoa? Miksi? Kysymykseen vastaaminen ei ole helppoa, sillä meille ei ole luontaista tunnustaa pahimpia puoliamme. Jos kuitenkin pääsemme mukavuuskynnyksen yli ja tunnistamme sen, mikä meitä ärsyttää itsessämme eniten, voimme tehdä asialle jotain. Jos huonot puolemme esimerkiksi aiheuttavat muille tai itsellemme vahinkoa, niihin on syytä kiinnittää erikoishuomiota ja miettiä, olisiko niitä syytä muuttaa.

Kaikki huonot ominaisuutesi eivät kuitenkaan ole oikeasti huonoja, vaan sinä olet itse tehnyt niistä ylitsepääsemättömiä. Esimerkiksi ulkonäkö on asia, johon tulee suhtaudutta kriittisimmin itse. Sinun kannattaa siis miettiä, onko huono ominaisuutesi oikeasti niin huono kuin kuvittelet sen olevan. Millä tavalla olisit onnellisempi, jos ominaisuus olisi toisin kuin nyt? Et ole täydellinen, joten sinussakin saa olla heikkoja kohtia. Toisten silmissä ne saattavat olla juuri niitä parhaimpia puoliasi.
 
Kun teemme huonoille puolilemme jotain, työstämme niitä ja loppujen lopuksi pääsemme niistä yli. Silloin on taas yksi itsetuntokuollut päivä vähemmän.

Kuvitelmana loma nyt ja aina

Tätini neuvo on kullan arvoinen. Mitä kaikkea voitkaan nyt tehdä, vaikka lomasi on vasta tulossa? Kaikkea kivaa ei kannata säästää lomalle, koska lomalla ahdistaa, kun kaikki pitäisi ehtiä toteuttaa. Älä elä lomasta toiseen, vaan elä lomatunnelmissa arkenakin.

Välillä puoliksi tehty on hyvin tehty

Työterveyshoitaja sanoi minulle, että minun kannattaa opetella ottamaan rennommin. Kaiken ei aina tarvitse olla tiptop, eikä viimeisen päälle. Kaikkea ei tarvitse tehdä täydellä energialla ja täysillä panoksilla. Välillä voi sulkea silmänsä ja antaa olla. Ehtii myöhemminkin. Välillä puoliksi tehty on hyvin tehty ja tehty on tehty ilman laatumittaria. Kaikkea ei tarvitse arvioida.

Otetaan välillä ihan rennosti.

Oletko sinä suorittaja, vai otatko yleensä vähän liiankin rennosti? Kun teet, milloin teet parhaasi ja milloin näät vähän vähemmän vaivaa? Miksi?

Läheisten auttaminen

Kun ympärillämme olevat läheiset ihmiset voivat hyvin, mekin voimme. 

 Siitä lähtee halu auttaa.

On kuitenkin syytä kiinnittää huomiota siihen, mikä tavoite auttamisen halun taustalla on. Onko kyse oikeasti siitä, että haluaa vilpittömästi toiselle hyvän olon, vai siitä, että toisen auttamisen kautta oma hyvinvointimme kasvaa? Annan sinulle esimerkin näiden tavoitteiden eroista.

Minun juhannukseni kului perinteisissä merkeissä isovanhempieni mökillä. Paikalla oli perheeni lisäksi sukulaisiamme. Osallistuimme kaikki ruuanlaittoon  ja eräs sukulainen kehuskeli mukanaan tuomilla uusilla ruuanlaittovälineillä sekä ruoka-aineiden laadulla. Kun oli aika ryhtyä syömään, huomasimme, että sukulaisen valmistamasta ruuasta puuttui lusikka, jolla ruokaa voisi ottaa. Sukulainen ilmoitti, että hän oli jo tehnyt oman osansa ruuan eteen, eikä aio hakea otinta.

Mummoni puolestaan osallistui kaikin tavoin kaikkien ruokien valmisteluun ja hän lainasi kaikille ruokien valmistajille heiltä puuttuvia aineksia omista ruokavarastoistaan. Lisäksi mummo ojensi auttavan kätensä aina, kun joku tarvitsi apua. Hän ei laskenut panostamaansa apua, vaan auttoi, koska hän halusi muiden voivan hyvin.

Miten sinun juhannuksesi sujui? Saitko muilta ihmisiltä apua, kun tarvitsit sitä? Miksi muut auttoivat sinua? Entä autoitko itse muita? Miksi autoit ja miksi et?

Alla hieman tunnelmia juhannuksestani.

Ei kaduta tulevaa

Minulla on usein tapana murehtia, että kadunko jotain tekemääni myöhemmin. Onko sinulla sellaista tapaa?

Toisaalta en halua tehdä mitään typerää, mitä tosiaan joutuisin katumaan myöhemmin. Eikä minun tarvitsekaan tehdä mitään, mitä en oikeasti halua tehdä siksi, että se sotii esimerkiksi arvojani vastaan. Mutta toisaalta, jos en hellitä pelostani, minulla jää paljon kokematta.

En voi tietää nyt, mitä kadun myöhemmin. Entä jos jätän jonkun asian tekemättä epäilysteni vuoksi, mutta kadunkin myöhemmin sitä, etten tehnyt asiaa?

Jätetään tulevaisuuden pohtiminen tässä asiassa sen ammattilaisille ja tyydytään käyttämään maalaisjärkeä. Avoin, mutta harkitseva mieli ja virheen tapahtuessa itselle anteeksi anto ovat kullan arvoisia opeteltavia.

Viime kesänä oli jotain niin kivaa tekemistä, että makkara jäi grilliin... Ei kaduta!

Aika pysähtyä

Olen ollut viime aikoina paljon menossa. En ole kerennyt oikein pysähtyä kaupunkikodissani, vaan olen kiiruhtanut paikasta toiseen sen kummempia miettimättä.

Ymmärsin, että minulla on ollut tarve olla koko ajan menossa. Se tarve perustuu siihen, että kun psyähdyn kaupunkikodissani, minulle tulee heti mieleen, mitä kaikkea minun pitäisi tehdä. En siis osaa rentoutua ilman, että olen menossa. Tunnistitko itsesikin?

Välillä tekisi hyvää pysähtyä ja olla vain. Antaa ajan lipua ja miettiä myöhemmin, mitä pitäisi tehdä. Minulla on kovasti opeteltavaa siinä asiassa. Enkä opi, jos en pysähdy.

Tärkein on se, mitä jo on

Eräs asia, joka meiltä usein arjessa unohtuu, on sen arvostaminen, mitä meillä jo on.

Okei, onhan tästä aiheesta puhuttu. Siitä on puhuttu niin, että suu vaahtoaa ja korvissa soi. Mutta minusta tuntuu ainakin omalla kohdallani, että helppohan siitä on puhua, mutta käytännössä on välillä vaikeaa arvostaa sitä, mitä itsellä jo on.

Arjessa, kun asiat eivät suju kuten itse haluaisi, toisinaan tuppaa unohtumaan, että juuri ne asiat, joista emme puhu ääneen, ovat niitä kaikkein tärkeimpiä. Onko sinulla läheisiä ihmisiä, joiden kanssa voit surra ja nauraa? Onko sinulla ystäviä ja kavereita? Onko sinulla mukavia harrastuksia tai voitko tehdä välillä juuri sitä, mitä huvittaa? Jos vastasit ainakin yhteen kyllä, sinulla on jo suuri syy olla tyytyväinen siihen, mitä sinulla on. Monilla muilla ei ole mitään edellisistä.

"Well you only need the light when it's burning low

Only miss the sun when it starts to snow

Only know you love her when you let her go

Only know you've been high when you're feeling low

Only hate the road when you're missing home

Only know you love her when you let her go

And you let her go"

Passenger - Let Her Go

Mitä jos joutuisit luopumaan siitä, mitä sinulla on? Siitä, mistä et voisi luopua, kannattaa olla kiitollinen. Muistuta läheisiä heidän arvokkuudestaan. Nauti tekemisistäsi ja kiitä itseäsi ja muita siitä, että voi tehdä niitä. Ja kun sinulla on kurja hetki, muista, mitä kaikkea sinulla jo on. Tarvitsetko todella enempää?

Kesäfiilis

Mitä sinun kesääsi kuuluu?

Minä olen mökkeillyt, lenkkeillyt, puuhastanut hevosten parissa ja pyörähdellyt töissä. Aina, kun tuoksutan aurinkovoidetta tai näen paljaita olkapäitä, minulle tulee helteinen ja leppoisa kesäfiilis - istuin sitten työpisteessäni tai rannalla, satoi tai paistoi.

Kesäfiilis on sellainen tunne, että kokee olevansa elossa ja voi tehdä kaikkea ihanaa. Voi lähteä piknikille tai sellaiselle renolle ajanviettolenkille koirien kanssa. Voi piipahtaa terassilla moikkaamassa ystäviä tai istuskella parvekkeella perheen kanssa illan vaihtuessa yöksi. Olo on keveä, rento ja avoin.

Se kesäfiilis on jotain, mikä tulisi osata säilyttää talvellakin. Mutta talvella kaikki on jotenkin paljon monimutkaisempaa, kankeampaa ja suunnitelmallisempaa. Ei sitä tule lähdettyä hetken mielijohteesta viettämään iltaa ulkosalle, kun ensin pitäisi pukea kymmenen kerrosta vaatetta ja sitten pitäisi löytää paikka, missä sitä aikaa voisi viettää. Ymmärrätkö, mitä tarkoitan? Talvella kaikki on jotekin hankalampaa.

Onko oikeasti niin, että tavella hetken mielijohteiden toteuttaminen ja rennon asenteen ylläpitäminen on vaikeampaa? Miksi emme voisi säilyttää huolettomampaa ja innokkaampaa asennetta päivien pimennyttyä?

Onneksi vielä on koko kesä aikaa harjoitella kesäfiilistä ja sen säilyttämistä.

Ihanaa viikonloppua sinulle!

Tunnelmasta hetket, hetkistä elämä

Kuva: nelly.com

Taisin tilata itselleni Vilan maksimekon.

Ajatus maksimitasta on surissut mielessäni viime kesästä tai sitä edellisestä asti. Mutta enhän minä voi käyttää mekkoa, missä on noin pitkä helma! Olen aina mieltänyt pukeutumistyylini rennoksi, sporttiseksi ja vähän poikamaiseksi, joten kaunis mekko, muttei mun tyyliä.

Minä itseni yllättäjänä -teema on totisesti ollut mielessäni keväästä asti ja huomaan yhä useammin ihailevani naisellisempia vaatejuttuja. Saatan käyttää kotona ollessani iänikuisten kolitsipöksyjen sijasta farkkuja ja lähdinpä elokuviin (mitämitä) korkokengät jaloissa.

Minulla on oikeus käyttää kivoja vaatteita (kotosallakin). Vaikka pukeutuminen ei korvaa itsestä lähtevää sisäistä voimaa, voi ihaniin vaatteisiin pukeutuminen pelastaa monta hetkeä. Vaatteet tuovat tunnelmaa, ne virittävät hetkeen. Loput ikimuistoisiin hetkiin tuo se itsestä lähtevä asenne, halu nauttia hetkestä ja kyky antautua elämään.

Minä = yllätys

En olisi koskaan suostunut maksamaan kymppiä ja kolmeakymmentä

senttiä toimintaelokuvasta elokuvateatterissa.

Mutta koska poikaystävä on "kärsinyt" kanssani monet midnightit pariisissa, olin herralle seurani velkaa. Kävimme siis katsomassa Fast & Furious kuutosen.

En voi korostaa tarpeeksi ennakkoluulottomuuden ja uuden kokeilun merkitystä omassa hyvinvoinnissa. Vaikka elokuva ei vastannutkaan odotuksiani romanttisesta draamasta ja ihmissuhdekuvioista, se todella tempaisi mukaansa. Minustakin tuli lihaksiani pullisteleva autoilijanainen.

Ja se kokemus oli yllättävän mielenkiintoinen. 

Samaistuin elokuvan ihmisten "aja tai kuole" -elämäntyyliin ja tunsin olevani rohkea ja vahva.

Vaikka olenkin edelleen sama vähemmän rohkea tavis kuin ennen elokuvaa, yllätin itseni kyvylläni sopeutua uuteen kokemukseen ja löytää kokemuksesta piirteitä, joita voin käyttää voimaa antavina omassa elämässäni.

Kuva: filmracet.com

Kuva: themovieblog.com

Kuva: ifc.com

Ihanan helppoa olla onnellinen

Välillä on liian helppoa olla onnellinen. Tuntuu, kuin asiat rullaisivat itsekseen, eikä minun tekemisilläni ole niihin suurempaa vaikutusta. Minä vain elän onnellisissa hetkissä, mutta oikeastaan hetket eivät välttämättä tarvitse minua ollakseen onnellisia. Kaikki tuntuu menevän liian hyvin ja olo on tarpeeton.

Me suomalaiset olemme tottuneet ponnistelemaan saavuttaaksemme onnen. Muutaman vuoden kovalla työllä saan kasaan omaan asuntoon tarvittavat rahat ja sitten olen onnellinen. Tai opiskeltuani ahkerasti, saan haluamani työpaikan ja sitten elämä alkaa. Kun asiat sitten sujuvatkin ilman suurempia ponnisteluja, tulee mieleen, olenko ansainnut tätä.

No tarvitseeko sitä kauan miettiä? Totta kai olemme ansainneet onnen vähemmilläkin ponnistuksilla!

Sitä paitsi onni voi olla pysyvä olotila, eikä saavutus. Voimme saavuttaa kovalla työllä vaikka mitä, mutta onni on asia, johon voimme vaikuttaa heti asenteella. Ja kun elämää osaa elää eikä saavuttaa, onni on meissä pysyvästi.

Hölmö ei ole se, joka pyytää vaan se, joka ei anna

Anteeksianto on asia, joka kuuluu kansalaistaitoihin. Sekä itsen että muiden on helpompi olla, kun opettelee elämään muiden ihmisten ikävien tekojen kanssa. Kaunan kantaminen vie energiaa ja tekee katkeraksi. Ja kukapa haluaisi olla katkera, kun toiselle voi antaa anteeksi?

Jotkut asiat, kuten loukkaukset, kiusaaminen tai pettäminen, on hyvin vaikeaa hyväksyä ja antaa anteeksi. Toisella ei ole oikeutta kohdella sinua huonosti. Mutta oletko itse kohdellut kaikkia hyvin? Voitko sanoa, että et olisi itse tehnyt mitään, mitä ei olisi pitänyt antaa anteeksi? Pelkästään siksi, että kukaan ei ole täydellinen, on opeteltava antamaan anteeksi.

Anteeksianto on opeteltava taito. Taitoa voi harjoitella vaikkapa järkeilemällä. Oliko toisen teko oikeasti niin iso asia, että sen ei voi antaa olla? Mitä hyötyä on kantaa kaunaa? Mitä haittaa on anteeksi antamisessa? Miksi en voisi hyväksyä toisen tekemää virhettä?

Kun oppii antamaan muille anteeksi, ei tarvitse jatkuvasti muistuttaa itseään siitä, keille pitää olla vihainen. Ja toisaalta anteeksi antamalla on helpompaa olla itsekin, kun ei tarvitse yrittää olla täydellinen.