19.6.2013

Ei kaduta tulevaa

Minulla on usein tapana murehtia, että kadunko jotain tekemääni myöhemmin. Onko sinulla sellaista tapaa?

Toisaalta en halua tehdä mitään typerää, mitä tosiaan joutuisin katumaan myöhemmin. Eikä minun tarvitsekaan tehdä mitään, mitä en oikeasti halua tehdä siksi, että se sotii esimerkiksi arvojani vastaan. Mutta toisaalta, jos en hellitä pelostani, minulla jää paljon kokematta.

En voi tietää nyt, mitä kadun myöhemmin. Entä jos jätän jonkun asian tekemättä epäilysteni vuoksi, mutta kadunkin myöhemmin sitä, etten tehnyt asiaa?

Jätetään tulevaisuuden pohtiminen tässä asiassa sen ammattilaisille ja tyydytään käyttämään maalaisjärkeä. Avoin, mutta harkitseva mieli ja virheen tapahtuessa itselle anteeksi anto ovat kullan arvoisia opeteltavia.

Viime kesänä oli jotain niin kivaa tekemistä, että makkara jäi grilliin... Ei kaduta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti