Minun oli hyvä olla tänään, kun keskityin kävelemiseen, koirilleni höpöttelemiseen ja kirjan lueskeluun. Minun oli myös hyvä olla Bulgariassa lomalla, koska keskityin katselemaan muita lomalaisia ja kuuntelemaan hotellin allasalueen hyvää musiikkia. Keskityin kiukustumaan ja turhautumaan tiukoissa ristinollakisailuissa ja lätkimää pelikortteja kyllästymiseen asti.
Miksi minun oli hyvä olla?
Koska en keskittynyt ajattelemaan itseäni.
Miksi me länsimaalaisen kulttuurin kasvatit käytämme niin paljon aikaa itsemme ajatteluun? Tietysti elämme loppujen lopuksi itsemme kanssa ja siksi meidän kannattaa olla tietoisia itsestämme, mahdollisuuksistamme, heikkouksistamme ja haluistamme. Kuitenkin jos käytämme valtaosan ajastamme itsemme ajatteluun, meille ei jää aikaa huomata asioita, jotka ovat ympärillämme.
Ovatko sinun lyhyet ja vaaleat ripsesi niin tärkeät, ettet oikeasti voi nähdä, miltä muut ihmiset näyttävät? Entä ovatko sinun leveät reitesi niin merkitykselliset, ettet voi oikeasti tuntea, miltä aurinko tuntuu pelkät uikkarit päällä? Onko sinun onnesi niin ensisijainen, ettet voi iloita muiden onnistumisista?
Maailmalla ja muilla ihmisillä on meille niin paljon annettavaa, ettei meidän
kannata ummistaa niiltä silmiämme ja käpertyä vain itsemme ympärille.
Jos minä on aina mielessä, muuta ei ehdikään huomata.
 |
| Lomaamme kuului mm. aurinkoa, limpsaa ja uintia hotellin allasalueella. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti