25.10.2013

Onnellisuus vessan seinällä

Erään julkisen vessan seinällä kerrottiin onnellisuudesta.


Mitä sinä kirjoittaisit?

24.10.2013

Muiden epäonnesta oma onni

Onhan se välillä voimaannuttavaa ajatella salassa, että jollain muulla menee huonommin kuin itsellä. Varsinkin, kun on kyse henkilöstä, jonka tietää, muttei tunne.

Miksi se on niin mukavaa tuntea välillä, että minulla menee paremmin kuin sillä tai minä en ainakaan ole toiminut niin kuin se? Koska moniin meistä on juurtunut tapa vertailla itseä muihin. Ja kun jollain puolitutulla menee kehnosti, oma elämä ja toiminta tuntuu yhtäkkiä hyvältä.

Onko oikein löytää onni muiden epäonnesta? Onko sellainen onni pysyvää? Tuleeko muiden epäonnesta oikeasti onnelliseksi?

Eikö oman onnen tulisi perustua omaan elämään, sen tasapainoon,
hyvyyteen ja tietoiseen tyytyväisyyteen?

23.10.2013

Vaikeita aikoja

Minulla on ollut kiireitä. Olen pyyhältänyt lihakset maitohapoilla Jyväskylää edestakas, olen lukenut silmät ristissä tentteihin, koodannut sormet verille ohjelmointikurssillani, nauranut kavereiden kanssa leffaillassa ja tuntenut oloni hölmöksi liikuntatunneilla.

Ja se stressi.

 Ei se kumminkaan auta pysähtyä valittamaan tekemisten määrästä. Muuten mitään ei tapahdu. Nyt on aikaa pysähtymiselle vain, kun on pakko levätä fyysisen kunnon tai mielenterveyden vuoksi.

Myöhemmin on sitten helpompaa ja enemmän aikaa hengittää syvään.

Sellaista on opiskellessa ja miksei töissäkin. Välillä on vaikeita aikoja ja kiire, toisinaan pääsee helpommalla.

Tärkeintä on tunnistaa se, jaksaako vaikeina aikoina pyyhältää. Jos ei jaksa, on syytä miettiä, miksi. Onko aika vaihtaa suuntaa? Pitäisikö luopua edellisestä ja kokeilla jotain muuta? Onko kyse vain saamattomuudesta ja tarpeesta tarttua itseä niskahaivenista? Olisiko mahdollista suunnitella ajankäyttö jatkuvasti niin, ettei vaikeita aikoja pääse tulemaan?

17.10.2013

Pysähtymisestä

Paljon puhutaan arjessa pysähtymisestä. Pitää osata irtautua arjesta. Välillä täytyy tarttua hetkeen ja nauttia siitä. Mutta kun on niin paljon asioita, joita pitää ja täytyy.

Olin viime sunnuntaina vuokrahevosellani maastossa ja hevosella oli kova kiire takaisin kotiin. Yhtäkkiä hevonen pysähtyi, ihan ilman käskyäni, tien laitaan ja jäi tuijottelemaan maisemia. Annoin sen seistä paikallaan. Kun hevonen oli katsellut tarpeeksi, se jatkoi omaehtoisesti kiireistä matkaansa kotiin.

Meidän ei täydy pysähtyä arjessa, vaan me saamme pysähtyä. Ja toisaalta, kun on tarpeeksi kauan ollut paikallaan, saa jatkaa matkaa.


16.10.2013

En halua enää valittaa ulkonäöstäni

Joillain ihmisillä on ärsyttävä tapa puhua jatkuvasti ulkonäöstään. He mutisevat vatsamakkaroistaan, vähättelevät vaatteitaan, kiroilevat urheiluvaatteiden istumattomuutta, purnaavat hiuksistaan ja pahoittelevat kynsiensä hoitamattomuutta.

Ihmiset, joilla on tarve jatkuvasti puhua ulkonäöstään paljastavat, että he ovat sen suhteen epävarmoja ja kaipaavat huomiota ja kehuja. "No ei se eilinen karkkipussi sussa näy." "Noi vaatteethan käy sulle tosi hyvin!" Kyllähän nuo lohduttavat ja tekevät olosta varmemman.

Oikeasti ulkonäöstään jatkuvasti puhuvan seurassa on ärsyttävää. On turhauttavaa kuunnella valitusta, mille ei ole välttämättä mitään aihetta. Ja sitä paitsi on vaivaannuttavaa kuunnella toisen vaahtoamista omista vatsamakkaroistaan, koska heti tulee mieleen vertailu ja omat puutteet. Mitähän hän ajattelee minun vararenkaastani, kun kohkaa niin kovaan ääneen omastaan?

 Minä tajusin olevani yksi valittajista.

Asiaan on tultava muutos. On minulla muutakin kuin ulkonäköni mielessä
ja en todella halua vaivaannuttaa ja ärsyttää muita ihmisiä.


11.10.2013

Uutta ja tuttua sulassa sovussa

Viime aikoina olen oikein yllättänyt itseni ennakkoluulottomuudellani. Olen kokeillut uusia asioita, mennyt minulle vieraisiin tilanteisiin, jutellut tuntemattomien kanssa ja taistellut ainaista haluani suoriutua kaikesta vastaan.

Uusien asioiden kokeilu on ollut turhauttavaa ja olen joutunut monesti kasvotusten itseni kanssa - minä en osaakaan ja olen aivan pihalla. Samalla ennakkoluulottomuus on antanut minulle voimaa. Minä selvisin! Elämäni toisella zumbatunnilla sain jopa tehtyä useita eri liikkeitä putkeen ilman mitätapahtuutaukoa. Olen huomannut, että minulla on paljon sellaista henkistä voimaa, mikä jää tutun toistamisessa helposti piiloon.

Aina ei kuitenkaan tarvitse yllättää itseään. Uusien asioiden vastapainoksi on oltava sitä tuttua ja turvallista. Koirien lenkitystä moneen kertaan nuuskituilla reiteillä, telkkarin katsomista ja oleskelua. Helppoja oman opiskelualan kursseja, vierailuja maalaiskotiin äidin luokse ja pitkiä juttutuokioita läheisten kanssa.


Uudesta ja vanhasta syntyy tasapaino, kun niitä osaa yhdistellä juuri
itselle sopivalla tavalla. Siitä tulee onnelliseksi.

10.10.2013

Aikaansaaminen...aikaansaamattomuus

Välillä on niin tuskaista saada mitään aikaiseksi. Sitä tietää, että jokin asia pitäisi tehdä ja kun asia olisi tehty, tulisi hyvä olo. Mutta kun ei millään jaksaisi aloittaa. Mielessä on jotain muuta puuhaa, tai sitten mielessä ei oikeastaan ole mitään, koska minkään aloittaminen ei oikein innosta.

Yleensä kannattaa silti tarttua itseä niskavilloista kiinni ja ryhtyä toimeen. Kun hommassa pääsee vauhtiin, siihen yleensä uppoaa niin, että ihan yllättyy, kun se onkin jo tehty.

Ja parasta on se tunne, kun voi illalla kaatua sänkyyn ja ajatella, että minä sain aikaiseksi.

7.10.2013

Väheksymättä

Olin eräällä yliopiston kursisn avausluennolla, jonne tuli vieraileva professori johdattelemaan kurssin teemoihin. Kurssin varsinainen professori raahasi luentoluokan etuosaan tuolin ja istuutui siihen. Professori kaivoi muistiinpanovälineet esiin. Vieraileva professori kysyi, oliko kollegalla vielä sanottavaa opiskelijoille, kun hän jäi luokan etuosaan. Professori vastasi, että ei hänellä ole sanottavaa, vaan jos sopii, hän jäisi mielellään kuuntelemaan vierailevan professorin luentoa. Luennon ajan professori kirjoitti aktiivisesti muistiinpanoja ja kehui luennon lopuksi johdattelua mielenkiintoiseksi.

Opin professorilta, ettei kollegan työtä pidä väheksyä, vaan siitä voi oppia aina jotain uutta. Vaikka kollegalla olisi kuinka samanlainen osaaminen kuin itsellä, hänellä voi silti olla jotain annettavaa. Erilaisia näkökulmia, uusia ajatuksia ja erilaiset käsitykset siitä, mikä aiheessa on tärkeää.

Sama pätee kaikkiin ihmissuhteisiin. Erilaisilla ihmissuhteilla on aina
jotain annettavaa, jos on itse valmis ottamaan vastaan.

2.10.2013

Muille parempi, itselle paras

Olen ihminen, joka haluaa aina kehittyä paremmaksi muiden ihmisten kanssa. Haluan miellyttää ja ajatella muiden etua ennen omaani.

Kostoksi minusta tuntuu, että toimin aina väärin.

Voisin aina olla parempi, ottaa muut enemmän huomioon ja sanoa mukavampia asioita. Minun olisi pitänyt suhtautua eri tavalla, lohduttaa paremmin tai kuunnella tarkemmin.

Aina ei voi olla täydellinen.

Voin kehittyä ihmisenä, mutta en voi tehdä aina oikein. Teen miten tahansa, joku kumminkin ajattelee minun toimivan väärin. En voi miellyttää kaikkia ja minun on välillä ajateltava kaikkein läheisintä - itseäni. Onhan se niinkin, etten voi ymmärtää muiden ihmisten tarpeita, jos en ymmärrä omiani.

Mitä jos koittaisin olla muille ihmisille parempi, mutta itselleni armollisempi?

Kuva: anne.linnat.com