Hetkeksi mieli muualle

Enemmän pakkasia, kiitos! Kunnon talvi saisi tulla jo. En pidä muutamasta plusasteesta, loskasta, enkä märistä kengistä. Lämpömittarin on mielestäni aina typerä, kun se pyörii nollan asteen tienoilla. Joko kunnolla lämmintä tai pakkasta minulle.

Lämpöiset villapaidat, tukevat talvisaappaat, huuruava hengitys, lumen narskunta ja jäätynyt ikkuna tai ohuet puserot, paljaat sääret, hikikarpalot otsalla, vihreät koivut ja toive viileästä järvivedestä. Ja voi onnea - puhtaat koirien turkit, kun tulee lenkiltä sisälle.

Eikö olekin auvoista upota hetkeksi ihan muihin tunnelmiin?

Tunnelmallista perjantaita Sinulle!

Ei kiirettä ole olemassakaan

Kiire on yksi niistä asioista, mitä ei oikeasti ole olemassa, mutta se tuntuu todellisemmalta kuin mikään muu.

"Kiire on henkilökohtaisesti koettu rasittava tunne siitä, että on toimittava liian nopeasti." 

"Jatkuvaa kiirettä voidaan pitää nykyisen länsimaisen yhteiskunnan tuotoksena. On esitetty, että kiireen tunne syntyy, koska tiedonvälitys on nopeutunut, ajanmittaus ja aikataulut tarkentuneet sekä kilpailu on kasvanut. Aikataulujen tarkentuminen on lisännyt kiirettä siten, että tavoitteille asetetaan entistä tarkemmat aikarajat. Myöhästyminen koetaan näihin rajoihin suhteessa entistä helpommin."

"Suurimpana syynä kiireelle on pidetty liian vähäistä työtekijämäärä suhteessa tarpeeseen. Ne, joilla on työtä, tekevät yksin useamman ihmisen työt. Edelleen kiirettä on perusteltu syynä sille, että työtä ei ole voitu organisoida tehokkaasti."

 Lainaukset Wikipediasta.

Minä olen yksi kiireen puolustajista. Minusta tuntuu, että tekemisiä vain kertyy enemmän kuin niitä ehtii tekemään. Uskon siihen, että kiire on kontrolloimaton osa arkea, eikä siitä pääse koskaan eroon. Hetkeksi kiire voi hävitä, mutta se tulee säännöllisesti uudelleen. Kuulostaako tutulta?

Tässäpä kumminkin muutama ajatus siitä, miksi minä ja ehkä

sinäkin olemme väärässä kiireen suhteen:

1. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin kiire. Kiire on luotu olotila, joka esiintyy vain itse kunkin pään sisällä. Kiireen sijaan on sellaisia asioita kuin paljon tekemistä, vähän aikaa tai oikeiden asoiden tekemisen välttely viime tippaan asti.
2. Kiire johtuu siitä, että tekemisiä ei ole aikataulutettu tehokkaasti tai tekemisiä on hamstrattu liikaa yhdelle ihmiselle.
3. Kiire loppuu heti, kun sen ruokkija ei heittele enää murusia. Eli kun opettelet eroon kiireen hallitsemasta ajattelutavasta, suunnittelet tekemisesi järkevästi, pyydät tarvittaessa muilta apua tekemistesi hoitamisessa ja kieltäydyt liian paljosta tekemismäärästä, sinulla ei ole enää kiire.

Kuva: www.sydan.fi

Lue lisää kiireestä artikkelista Kiire asuu korvien välissä.

Aiempia julkaisujani kiireeseen liittyen mm: Vaikeita aikoja , Kiireen poistamisen huoneentaulu .

Laihduttamisen tärkein sääntö

Laihduttaminen on nyt se juttu. Jos sinulla on vartalossasi ylimääräistä, siitä olisi päästävä eroon. Ja vaikka olisitkin jo valmiiksi hoikka, voisit ainakin kiinteyttää.

Eihän se laihtuminen teoriassa ole vaikeaa. Yhden säännön sanotaan olevan ylitse muiden: opettele itsekuria ja syö terveellisesti vähemmän kuin kulutat.

Mutta kun se ei onnistu. Ei, vaikka kuinka lupaa itselle joka päivä elämänmuutoksen huomisesta lähtien.

Jos kuitenkin ihmeen kaupalla onnistut tarttumaan itseäsi niskasta ja pudottamaan muutaman kilon, huomaat, ettei siltikään ole hyvä. Vielä voisi vähän kiinteyttää tuolta ja vähentää rasvaa täältä.

Oikeasti laihtumisessa ei ole sääntönä vain syödä vähemmän kuin kuluttaa. Eihän se oikeasti tuota pysyvää tulosta!

Tärkein sääntö laihtumisessa on itsensä hyväksyminen.

Itsensä hyväksymisen taito täytyy itse asiassa opetella jo ennen laihduttamisen aloittamista, sillä jos et ole tyytyväinen siihen, millainen vartalosi nyt on, et tule oletettavasti yhtään sen tyytyväisemmäksi muutaman pudotetun kilon jälkeenkään. Ilman itsesi hyväksymistä kiinnität joka tapauksessa huomiosi omiin epäkohtiisi.

Ja sitten se sääntö syömisestä ja liikkumisesta. Vain itsesi hyväksymällä opit kuuntelemaan itseäsi ja kehosi toiveita. Välillä vartalo tarvitsee lepoa ja välillä se kaipaa toimintaa. Vartalo kyllä kertoo, mikä määrä liikuntaa on riittävä. Itseä kuuntelemalla myös huomaa, miten hyvä olo oikeanlaisesta ravinnosta tulee ja mitkä puolestaan ovat epäterveellisten ruokien vaikutukset kehossa. Silloin herkuista on helpompaa kieltäytyä.

Toisaalta, kun opettelet ensin hyväksymään itsesi, huomaat, onko laihtumiselle ylipäänsä oikeasti tarvetta.

Kun joku tulee arvioimaan itseä

Yliopistomaailmassa pääsee useammin kuin toisinaan seuraamaan tilanteita, joissa opiskelijat kyseenalaistavat luennoitsijoita tai arvostelevat heidän esittämiänsä asioita. Sellaisia tilanteita on mielenkiintoista seurata sivusta.

Toisaalta tällaisena vielä aika keltanokkaopiskelijana vähän pelottaa kuunnella, kun asiantuntijaa kyseenalaistetaan, mutta toisaalta kriittiset näkökulmat tuovat asioihin lisää perspektiiviä. Niin kuin eräs yliopisto-opettaja totesi: "Kolikolla on kaksi puolta ja sen lisäksi se lisäpinta, mikä kolikon reunalla kulkee."

Kaikkein mielenkiintoisinta kyseenalaistamisissa on seurata luennoitsijoiden reaktioita. Yllätyn joka kerta, kuinka viisaasti luennoitsijat tarttuvat kritiikkiin. Luennoitsijat kuuntelevat rauhassa opiskelijan mielipiteen, antavat sanoista tunnustusta ja perustelevat sitten uudelleen, miksi ovat valinneet kyseessä olevaan aiheeseen käyttämänsä lähestymistavan tai näkökulman. Jos opiskelija osoittaa kommentillaan, ettei ole ymmärtänyt luennoitsijan kertomaa asiaa, luennoitsija selittää asian uudelleen ymmärrettävämmällä tavalla.

Palautteen - niin negatiivisen kuin positiivisenkin - saaminen on yllättävän vaikeaa. Sitä täytyy opetella. Täytyy opetella sietämään sitä, että joku tulee arvioimaan itseen liittyviä asioita.

Varsinkin negatiivista palautetta saadessa tärkeintä on osata ulkoistaa omat tunteet. Epäreiluuden, häpeän, surullisuuden, vihan yms. tunteet eivät kuulu palautteen vastaanottamiseen, koska tunteiden vallassa ei kykene oikeasti kuulemaan ja ymmärtämään, mitä sanottavaa toisella on. Silloin palautteeseen ei osaa reagoida rakentavalla tavalla.

Lisäksi pitää ymmärtää se, että oli palaute millaista tahansa, sen tarkoitus ei ole arvostella sinua ihmisenä. Ei ainakaan hyvän palautteen. Huono palaute on sitten eri asia; siihen ei kannata uhrata yhtään sen enempää ajatusta kuin palautteen antajakaan on uhrannut.

Lue lisää positiivisen palautteen saamisesta: Kehuja

Ongelmista puhettaa

Eilisiltana olin lenkillä koirieni kanssa. Jonkun matkan päästä meitä vastaa käveli nainen kahden koiran kanssa. Meidät nähdessään nainen pysähtyi ja siirtyi tien sivuun. Kun tulin kuuloetäisyydelle naisesta, nainen totesi:

"Nämä koirat sitten haukkuu pahasti, joten älkää säikähtäkö."

Olen toki aiemminkin törmännyt huonokäytöksisiin lenkkikavereihin, mutta tässä oli ensimmäinen koiranomistaja, joka varoitti ääneen koiriensa käytöksestä.

Opin naiselta, että ongelmat on helpompi käsitellä, kun ne oppii tunnistamaan ja uskaltaa

sanoa ääneen. Siten niihin on helpompi tarttua ja muuttaa sitä, mitä tarvitsee.

Kaikki tekevät virheitä, mutta minä en saisi

On turhauttavaa huomata, että joutuu pettymään itseensä.

Olen tehnyt jotain väärin tai huonosti.

Olen aiheuttanut harmia toiminnallani muille tai itselleni.

Kun joutuu tunnustamaan itselleen, että on omaan toimintaan pettynyt, on jo tavallaan onnistunut. Onnistunut pääsemään vastuun siirtämisestä vastuun ottajaksi ja kehittämään sitä kautta itseään. Niin, virheistä oppii.

Mutta on niin pirun vastenmielistä kohdata pettymys itseä kohtaan. Vaikka kuinka tietäisi, että kyse ei välttämättä ollut isosta asiasta ja ensi kerralla osaa toimia paremmin, oman negatiivisen toiminnan kohtaaminen kirpaisee aina.

Ehkäpä itselle ei tarvitsisi olla niin armoton. 

Siten jokainen oma väärä toiminta ei tuntuisi niin ylitsepääsemättömän inhottavalta. Kaikki toimivat joskus väärin ja minä ymmärrän sen. Miksi en voisi ymmärtää sitä, että minäkin toimin välillä väärin?

Tietenkään en voi ohittaa typeriä tekosiani olkia kohauttamalla. Väärään toimintaan on aina mietittävä syy, jotta osaa välttää sellaisen ensi kerralla. Mutta aina ei kannata suhtautua omiin virheisiin niin raskaasti.

Onnellisuustreeni

Edellisen julkaisuni kuvan lähteestä inspiroituneena kehotan sinuakin tutustumaan

Ylen onnellisuustreeniin.

Treenistä täytyy kyllä huomauttaa, että kuten urheilussakin, pelkkä riittävä liikunta ei riitä hyvään fyysiseen kuntoon pääsemiseen, vaan lisäksi ruokavalion täytyy olla kunnossa. Sama liittyy onnellisuustreeniin. Ylen ohjeissa on otettu huomioon vain murto-osa onnellisuustekijöistä.

Ylen jutussa täytyykin muistaa, että vaikka onnellisuus onkin treenattavissa, onnellisuus täytyy myös oivaltaa. Pelkkä onnelliseksi tulemisen harjoittelu ei pidemmän päälle johda kuin entistä tavoitteellisempaan treenaamiseen ja riman jatkuvaan nostamiseen. Onnellisuuden harjoittelu liittyy lähinnä siihen, että oppii muuttamaan elämänasennettaan ja selvitymismallejaan sellaisiksi, että ne mahdollistavat onnellisena olemisen.

Eihän oppiva ihminen tule tietenkään ikinä valmiiksi, mutta onnellisuusasiassa ei kannata pyrkiä aina vain paremmaksi. Jos on jo onnellinen, ei kannata ajatella, että voisi olla vielä vähän onnellisempi.

Onni on jotain, mikä on hyvä ja riittävä sellaisenaan. Ihan niin kuin sinäkin.

Aforismeja onnellisuudesta

Ei pidä koskaan yrittää olla onnellinen.

On mieluummin yritettävä elää oikein,

silloin onni tulee sivutuotteena.

- Gustaf af Geijerstam

Ihmiset yrittävät usein elää elämäänsä takaperin, he hankkivat rahaa ja tavaroita, jotta pystyisivät tekemään sitä mitä haluavat, tullakseen onnellisiksi. Elämähän kulkee juuri päinvastoin. Ihmisen täytyy ensin olla sitä, mitä on, sitten tehdä mitä hänen kuuluu tehdä, saadakseen sen mitä hän haluaa.

- Margaret Young

Ilo tulee itsensä hyväksymisestä.
Etsi täydellistä hyväksyntää,
älä täydellistä elämää.

- Tuntematon

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta uudelleen,

eikä koskaan ole liian myöhäistä olla onnellinen.

- Jane Fonda

Kuva: http://olotila.yle.fi/mina/hyvinvointi/treenaa-itsesi-onnelliseksi

Tulevaa tunnelmoidessa

Huhhuh, toivottavasti tämän syksyn kiireisimmät viikot ovat minun osaltani ohi. Vaikka minullahan on aina tapana kerätä niitä tekemisiä helpommillekin viikoille... Onko sinulla samanlainen taipumus hamstrata kalenteri aina täyteen? Vai täyttyykö se ihan haluamattasi? Mistä se johtuu?

Talvi on jo, vaikka ei siltä vielä tuntuisi. Joulukin muistuttelee jo tulostaan. Meillä töissä oli jo nostettu joulukarkit myyntiin. Ja takahuoneessa suunnitellaan jo ensi kevään pääsiäiskarkkien tilausta.

Niin se aika tarpoo. Onneksi joulufiilistä kohti. Minulla ainakin sormet syyhyävät joulukuvastojen äärellä ja kohta en varmaankaan pysty enää pitämään näppejäni kurissa lehtihyllyllä tunnelmallisina odottavista jouluteemanumeroista.

Parasta onkin arjessa innostua jostain, mitä malttaa odottaa, mutta minkä tietää tulevan.

Talvisia tunnelmia tammikuulta 2011.