Sympatiaa ja empatiaa tulevaisuuden tuskasteluun

Alkuvuosi on monelle opiskelijalle kummallista aikaa. Varsinkin opintonsa päättävät, niitä vaihtavat tai uutta opiskelupaikkaa hakevat voivat olla hyvin hämillään meneillään olevasta ajasta.

Oletko abi? Ovatko kirjoitukset kovassa vauhdissa, mutta etkö tiedä, mitä niiden jälkeen? Et ole ainoa. Monelle abille lukioajan loppurutistus päättyy hämmentävän nopeasti ja yhtäkkiä kalenterissa on pelkkää tyhjää. Monet miettivät, mitä tekisivät tulevien opintojen ja (kesä)töiden suhteen, jolloin tulevaisuus on oikeasti avoinna. Epävarma tilanne jatkuu mahdollisesti syksyyn ja jatko-opiskelupaikkojen julkaisemiseen asti.

Oletko välivuotta lopetteleva tai oletko opiskellut jotain alaa jo jonkun aikaa, mutta se ei oikeastaan tunnu omalta? Ovatko jatkosuunnitelmat edelleen kysymysmerkki? Yksi välivuosi tai yhden opiskelupaikan kokeileminen eivät monesti riitä tulevaisuuden päätösten tekemiseen. Miten mitään päätöksiä voi edes tehdä, jos jatko-opiskelumahdollisuuksista ei tiedä yhtään sen enempää kuin toisen asteen koulutuksen jälkeenkään? Tai jos alan vaihtaminen tuntuu kuitenkin niin monimutkaiselta? Voit myös kokea tuleviin pääsykokeisiin lukemisen yllättävän rankkana.

Olit missä edellä mainituista tilanteista tahansa, muista, että teet mitä tahansa valintoja nyt, ne eivät urauta sinua loppuelämäksi jollekin reitille. Jos oikea opiskelupaikka ei osu kohdallesi tai se ei tunnukaan oikealta, voit aina yrittää hakea seuraavalla hakukerralla uudelleen (syksyn hauissa on muuten yleensä parempi sisäänpääsemisprosentti, koska hakijoita on vähemmän).

(Kesä)työpaikan osalta taas sinun on ylitettävä mukavuusalueesi - muu ei auta. Suomessa varsinkin lukiopohjaisilla työnhakijoilla työpaikat ovat kortilla, joten joudut todennäköisesti näkemään vaivaa työpaikan saamiseksi. Mutta älä säikähdä! Ei ole välttämättä sinun vikasi, jos et saa töitä. Lähiaikoina aion julkaista muutaman ajatuksen työn hakuun liittyen...

Tärkeintä uudessa elämäntilanteessasi on, ettet jää yksin. Kaikki päivät yksin kotona tuntuvat todella juuri siltä: yksinäiseltä. Ihmissuhteet sattuvat myös olemaan sellaisia asioita, etteivät ne elä ilman tekohengitystä, joten niidenkin eteen on nähtävä hieman vaivaa. Vaivannäkö kumminkin palkitaan, kun huomaat, kuinka moni on juuri samassa tilanteessa kuin sinäkin.

Sitten vielä yksi asia. Mieti, miten paljon sinulla on nyt aikaa tehdä juuri niitä asioita, joista pidät! Olet todella ainakin jonkin aikaa vapaa - siitä kannattaa ottaa ilo irti.

Kyllä kiitos kiitosta

Nipottavana kukkahattutätinä olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kiittäminen uhkaa olla häviävä luonnonvara. Kiitosta ei osata sanoa, eikä ottaa vastaan.

Opettele kiittämään. Kun tuntematon pitelee sinulle ovea auki, naapuri odottelee sinua hissiin tai perheenjäsen laittaa puolestasi lakanat sänkyyn, on aika kiittää.

Kiittäminen on pieni ele itseltä, mutta tärkeä asia toiselle.

Kiittämällä osoitat, että arvostat toisen apua ja olet kohtelias. Samalla tulet myös vahvistaneeksi toisen myönteistä käytöstä, mikä ei ole ollenkaan huono juttu (ainakaan näin kasvatustieteen opiskelijan näkökulmasta).

Samanlaisia vaikutuksia on sillä, että opettelet ottamaan kiitoksen vastaan. Minulla oli aiemmin tapana vastata kiitokseen, että eihän noin pienestä jutusta tarvitse kiittää. Ymmärsin kuitenkin, että vastauksellani aliarvioin toisen tarvitseman ja itseni antaman avun. Nykyään yritän vastata kiitokseen kiitoksella.

Kuva: simppa.sarjakuvablogit.com

Ihana tavallinen ihminen

Kuva: yle.fi

Moderni nykyajan ihminen on pitkään nähty kaikkivoipana ja täydellisenä. Pitää olla hyvä työura ja perhettä - tai ainakin puoliso ja toppatakkiin puettu koira - tai vauhdikkaan sosiaalisen elämän omaava sinkku. Modernin ihmisen pitää kyetä omistautumaan, muttei tarrautumaan, tuntemaan, muttei kuohahtelemaan ja herkistymään, muttei särkymään.

Pikku hiljaa täydellisen ihmisen rinnalle on noussut vähän tavallisempi ihanne. On sittenkin ihanaa olla aika tavallinen; juoruilla ystävien kanssa, vaihtaa henkkamaukan pitsipöksyt kollareihin, kuljeskella villasukat jalassa ja neuloa julkisilla paikoilla kaulaliinaa. Ja on ihan ok olla oikeus omiin tunteisiin ja romahtaa.

Tervetuloa me ihanat tavalliset ihmiset!

Kielitaito

Kielitaito on loistava asia. Kaikkialla korostetaan hyvän kielitaidon merkitystä. Hyvän kielitaidon ansiosta voi matkustella ja työskennellä ulkomailla tai kansainvälisessä yrityksessä. Nykyään kielitaito onkin useiden työpaikkojen edellytys tai ainakin kaikilla työpaikoilla arvostetaan hyvää kielitaitoa.

Mutta mitä jos kielitaito onkin huono?

Minä olen aina ollut keskitasoa huonompi englannissa. Pärjään kyllä matkoilla ja pystyn juttelemaan ulkomaalaisten kanssa englanniksi, mutta tämänhetkinen kielitaitoni ei riittäisi kansainvälisessä yrityksessä työskentelemiseen.

Voisinhan aina panostaa kielen opiskeluun, jotta tulisin paremmaksi. En kuitenkaan usko, että oppisin - on nimittäin kohtuullisen masentavaa olla aina se opiskelijaryhmän huonoin. Pahinta oli, kun lukion englannin puhekurssilla pidin pienen puheen lukemastani artikkelista ja kuulin, kuinka puheeni lopuksi pari kurssilaista supatti keskenään, etteivät ymmärtäneet mitään. Minua pelottaa puhua suomalaisille englantia, koska varsinkin nykypäivän suomalaisilla opiskelijoilla on valtaosalla todella hyvä kielitaito. Usein kun yritän puhua pelostani ilmaista itseäni englanniksi, opiskelukaverini vähättelevätkin huomaamattaan pelkoani. Hyvinhän se menee, ei se ole niin vaikeaa. Kyllä, kyllä se on joillekin juuri niin vaikeaa.

Kielitaito on loistava, mutta ei itsestään selvä asia.

Voisivatko nekin, joilla on hyvä kielitaito, muistaa sen?

Valintojen vangit

Joudumme jatkuvasti vastatusten valintojen kanssa. Teemme valintoja arkipäiväisistä asioista koko elämää koskeviin päätöksiin. Hurjinta on, että omien valintojen kanssa pitäisi pystyä elämään.

Nykyään puhutaan paljon valinnan vapaudesta. Haluamme valinnanvaraa, mutta valitamme, jos vaihtoehtoja on liian paljon. Valinnat tekevät elämästä itsen näköisen ja usein valinnoilla pyritään parantamaan elämää.

Valinnoissa on myös vastuu. Mitä jos joudun valitsemaan sellaisista vaihtoehdoista, joista mikään ei ole minulle mieluisa? Mitä kaikkea valinnassa on otettava huomioon? Mitä valinnasta seuraa? Ja ehkä se kaikkein pelottavin asia: jos valitsen nyt väärin, voinko koskaan vaihtaa?

Monissa vaikeissa valinnoissa saa turvautua siihen ajatukseen, että myöhemmin voi muuttaa aiemmin tekemäänsä väärältä tuntuvaa valintaa. Vaihtoehto on tärkeä valinnantekohetken ja oman mielenterveyden kannalta. Esimerkiksi opiskelupaikan valinta ei ole lopullinen tai seurustelukumppanista voi myöhemmin erota, jos yhteinen elämä ei luonnistukaan.

Mutta onko tällaisen ajattelun ongelma juuri se, että mikään valinta ei tunnu oikealta? Olisin kuitenkin voinut valita toisin ja voin edelleenkin muuttaa jo tekemääni valintaa. Luovutammeko liian helposti? Onko aiemmin tehdyn valinnan vaihtaminen helppoa? Entä jos valinta tuntuu hetkellisesti väärältä, mutta osoittautuukin myöhemmin oikeaksi?

Emme kuitenkaan voi elää niin, että pohtisimme kaikkia valintoja kaikista näkökulmista. Emme voi tietää, miten valintamme vaikuttaa tulevaisuudessa, emmekä voi aina valita niin, että voisimme elää valinnan kanssa loppuelämän.

Vaikealta tuntuvaa valintaa kannattaakin lähestyä kahdesta eri näkökulmasta: tunteella ja tiedolla. Miltä eri vaihtoehdot tuntuvat? Mikä tuntuu parhaalta ja omimmalta? Mikä tekisi onnelliseksi? Mitä tiedän jo valmiiksi eri vaihtoehdoista? Mikä voisi olla mahdollista? Mistä on minulle/muille (riippuu valinnan luonteesta) eniten hyötyä? Mikä olisi järkevin valinta ja miksi? Miten valinta voisi vaikuttaa tulevaisuudessa elämääni tai muiden elämään?

Valinnan pysyvyyttä voi pohtia samoista näkökulmista. Lisäksi kannattaa miettiä, miksi valintaa pitäisi vaihtaa ja onko vaihtaminen oikeasti tarpeellista. Jos opiskelupaikka ei tunnu hyvältä, voisiko syynä ollakin se, että peljästyit opiskelun edellyttämää ahkeraa työtä? Tai jos seurustelukumppani ei vastaakaan odotuksiasi, voisitko sittenkin miettiä, miten voisit parantaa omaa toimintaasi ja ajattelutapaasi suhteessa?

Vaikka olemme vapaita valitsemaan ja vaihtamaan, meillä on myös vastuu ja velvollisuus valita oikein.