20.2.2014

Kyllä kiitos kiitosta

Nipottavana kukkahattutätinä olen kiinnittänyt huomiota siihen, että kiittäminen uhkaa olla häviävä luonnonvara. Kiitosta ei osata sanoa, eikä ottaa vastaan.

Opettele kiittämään. Kun tuntematon pitelee sinulle ovea auki, naapuri odottelee sinua hissiin tai perheenjäsen laittaa puolestasi lakanat sänkyyn, on aika kiittää.

Kiittäminen on pieni ele itseltä, mutta tärkeä asia toiselle.

Kiittämällä osoitat, että arvostat toisen apua ja olet kohtelias. Samalla tulet myös vahvistaneeksi toisen myönteistä käytöstä, mikä ei ole ollenkaan huono juttu (ainakaan näin kasvatustieteen opiskelijan näkökulmasta).

Samanlaisia vaikutuksia on sillä, että opettelet ottamaan kiitoksen vastaan. Minulla oli aiemmin tapana vastata kiitokseen, että eihän noin pienestä jutusta tarvitse kiittää. Ymmärsin kuitenkin, että vastauksellani aliarvioin toisen tarvitseman ja itseni antaman avun. Nykyään yritän vastata kiitokseen kiitoksella.

Kuva: simppa.sarjakuvablogit.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti