Millainen on hyvä nuoruus?
Eräs kilpaurheiluun aikansa käyttänyt ystäväni sanoi: "Minulta kysyttiin aiemmin usein, että tuntuuko minusta, että olisin hukannut nuoruuteni, kun käytin kaiken aikani urheiluun." Niin, millainenkohan kysyjän nuoruus oli?
Yleinen käsitys hyvästä nuoruudesta on aika rajoittunut median ja sosiaalisen paineen vuoksi. Nuorena pitää hölmöillä, kokeilla ja uhmata. Pitää rikkoa rajoja, saada mahtavia elämyksiä, tehdä ennemmin kuin katua, ettei tehnyt.
Minun nuoruuteni on ollut ja tulee olemaankin tosi tylsä. Aikani on kulunut perheen ja ystävien kanssa, kouluhommissa, töissä, urheillessa, hevosilla ratsastaessa, ulkoillessa, koirien kanssa lässytellessä ja silloin tällöin juhliessa. Minulla ei ole lapsenlapsille jännittävää kerrottavaa, enkä ole tehnyt mitään, mitä katuisin. En ole ylipäänsä tehnyt juuri mitään, mitä hyvään nuoruuteen tuntuu kuuluvan.
Mitään en vaihtaisi.
Minun nuoruuteni on ollut täydellinen ja aion jatkaa samaa rataa. Aion elää juuri niin tylsää elämää, että sydämeni pakahtuu onnesta.
Nuoruuden ei täydy olla mitään, vaan se on juuri sitä, minkä itse kukin kokee hyväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti