Sydänkehut

Tapasimme eilen opiskelukaveriporukalla. Napostelimme poppareita ja jaoimme kuulumisia tavalliseen tapaan. Voihkimme tekemisen paljoutta ja kannustimme toisiamme selviämään kevään viimeisistä kursseista.

Tapaamisen pieneksi ohjelmanumeroksi olimme sopineet tekevämme kehumissydämmet toisillemme. Sellaiset sydämen muotoiset laput, joihin jokainen kirjoittaa jotain positiivista jokaiselle. Ohjelmanumeron lähestyessä monet kaverini ryhtyivät vastahakoisiksi. Kun ei jaksaisi sittenkään kirjoittaa, minä en halua sydäntä tai onko pakko kirjoittaa juuri jotain tiettyä positiivista. Toiset eivät osanneet keksiä mitään kivaa ja toiset taas pelkäsivät, että heidän kommenttinsa tunnistetaan muiden joukosta.

Miksi aiemmin niin myönteisen vastaanoton saanut sydämien kirjoittaminen

aiheutti yhtäkkiä niin paljon päänvaivaa?

Luulen, että ainakin seuraavat syyt aiheuttivat kavereissani epävarmuutta:

1. Kaverit pelkäsivät, etteivät keksi mitään kivaa kirjoitettavaa. Tämän pelon suurin syy lienee se, että kaveriporukkamme viettää melko harvoin aikaa kaikki samassa paikassa. Jos olemme koko porukalla kasassa, olemme yleensä juhlimassa. Kaverini siis eivät oikeastaan tunne kaikkia porukastamme erityisen hyvin, jonka vuoksi he pelkäsivät pahoittavansa jonkun mielen liian tylsällä kommentilla.
2. Kaverit eivät halunneet, että heidän tekstinsä tunnistetaan muiden joukosta itse kunkin sydämessä. Tämä liittyy juuri edelliseen pelkoon. Kaverini eivät uskoneet, että kaikki ilahtuisivat suuresti sydämien liian pinnallisista positiivisista huomioista ja miettisivät mielessään, miten epäkohtelias kirjoittaja on ollut.
3. Kaverit pelkäsivät, mitä kommentteja heidän omiin sydämiinsä tulee. On yksilöllistä, millainen käsitys meillä on itsestämme kavereina ja ystävinä. Toiset kuvittelevat olevansa kavereita kaikkien kanssa, kun toiset epäilevät, ettei kukaan välitä heistä oikeasti. Kaverit siis pelkäsivät, että heidän sydämiinsä tulevat kommentit eivät vastaakaan heidän odotuksiaan omasta toiminnastaan sosiaalisissa tilanteissa. Toinen vaihtoehto on, että negatiivisia ajatuksia itsestään hautovat kaverit epäilivät, ettei kenelläkään ole heistä mitään hyvää sanottavaa.

Miten kaverini pääsisivät yli peloistaan?

Kavereideni suurin ongelma oli, että he heittäytyivät liian kriittisiksi itseään ja muita kohtaan. He eivät luottaneet omiin tai muiden kykyihin löytää muista tai itsestään hyviä asioita.

Kehuminen on yksi niistä asioista, joita täytyy oikeasti harjoitella, jotta siinä tulisi hyväksi.