Hyvinvointi, onnellisuus, terveys, positiivinen ajattelu, tyytyväisyys ja unelmat ovat, eivät enää kuumia perunoita, vaan modernisti kaupasta loppuvia pakasteruusukaaleja. Niistä puhutaan, ne ovat hyväksi ja kaikki haluavat niitä. Mikä parasta, kaikki tietävät niistä paremmin kuin joku toinen. Olemme kaikki hyvä elämän guruja.
Minulla on sellainen pieni epäilys koko hyväelämäkeitosta kohtaan. Kun kattilassa kuohuu ja elämänlaadusta puhutaan, on selvää, että jotain hyvää tapahtuu. Mutta mitä käy niille, jotka tippuvat kiehuvasta keitoksesta pois? Entä mitä kaikkia tärkeitä ainesosia haihtuu vesihöyryn mukana? Viekö hyvän elämän korostaminen huomion elämän ikävistä asioista? Tuleeko hyvästä elämästä tavoitteen sijaan pakko (lue lisää: Ikäviä tunteita ei tarvitse hävetä)?
Hyvinvointi on tärkeä juttu, mutta sitä ei pidä tavoitella hampaat irvessä. Itselle pitää muistaa
antaa aikaa surra, murehtia ja vihata. Välillä saa olla väsynyt.
Hyvinvointi, onnellisuus ja hyvä elämä koostuukin kaikkien elämän osa-alueiden tasapainosta - ei pelkästään terveellisyydestä, positiivisesta ajattelusta, tyytyväisyydestä ja unelmien saavuttamisesta. Edellä mainitut ovat tärkeitä, mutta jotta voi olla hyvää, on oltava pahaakin.
Kuten meille on lapsena opetettu: ei kannata polttaa sormia kuumalla levyllä,
vaan kattilaan eli hyvän elämän soppaan tulisi tarttua varovaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti