27.5.2014

Sinun on aika tehdä ratkaisu

Iloitsin, kun pajunvarren laihan kauneusihanteen tilalle tuli urheilullinen, sopusuhtainen ja normaali vartalo. No, enää en hypi riemista. Toisaalta eihän ihanne olisi ihanne, jos se olisi helposti saavutettavissa. Nyt ei riitä olla urheilullinen ja sopusuhtainen, vaan nyt huomiota herättääkseen täytyy olla lihaksikas ja rasvaton.

Haluaisitko sinä näyttää kauneusihanteelta?

Jos vastasit myöntävästi, sinulla on kolme vaihtoehtoa:
  1. voit työskennellä tavoitteesi eteen ja olla sitä kautta tyytyväinen itseesi
  2. voit haluta ulkonäköösi muutosta, mutta et tee asialle mitään
  3. voit todeta kauneusihanteen olevan upea, mutta se ei ole kaiken vaivan arvoinen ja voit olla tyytyväinen itseesi juuri sellaisena kuin olet.
 Jos valitset ensimmäisen vaihtoehdon, sinun on kaivettava itsekuri ja samalla todellisuudentaju itsestäsi. Tasapainoilu tavoitteen saavuttamisen ja siihen tyytymättömyyden välillä on valitettavan usein yhtä vaikeaa kuin mukulakivilla korkokengillä astelu. Riskinä on, että treenatessa kunto kasvaa ja syödessä nälkä häviää, etkä koskaan ole yhtään sen tyytyväisempi itseesi kuin nytkään. Toisaalta kova työ tuottaa kroppaan näyttävää tulosta.

Toinen vaihtoehto on se, jota emme halua valita, mutta jota toteutamme. Lupailemme itsellemme muutoksia, pyrähtelemme toiveajattelussa ja jopa elämäntapamuutosten yrityksissä, mutta väsymme helposti, emmekä koskaan saavuta ihannettamme. Elämme tyytymättöminä itseemme.

Miksi sitten valitsit kolmannen vaihtoehdon? Eihän vähemmän täydelliseen oikeastaan saisi olla tyytyväinen - pahimmassa tapauksessahan liika tyytyväisyys johtaa siihen, ettei itsestä enää huolehdita.

Voisin vaikka lyödä vetoa sen puolesta, että kakkosvaihtoehto on yleinen juuri siitä syystä, että mielemme haluaisi valita (ehkä tiedostamattamme) tyytyväisyyden siihen, millaisia jo olemme. Haluamme tulla hyväksytyiksi tällaisina ilman ehtoja.

Eikä siinä ole mitään pahaa.

Ja ei tyytyväisyys tuota epätoivottuja tuloksia, jos tyytyväisyys on realistista ja aitoa. Tyytyväinenkin voi kävellä irtokarkkiosaston ohi tai rynnätä aamuseiskalta lenkille. Oikeastaan aito tyytyväisyys johtaa itsen kuunteluun ja sen hyväksymiseen, mitä kroppa ja mieli tarvitsee.

Minkä suhtautumistavan kauneusihanteeseen sinä valitset?

Kuva: tampereenjumppatiimi.net

14.5.2014

Kenen hyväksyntä tekee sinut onnelliseksi?

Me suomalaiset olemme sellaisia vaatimattomia, emmekä pidä turhaa meteliä itsestämme. Vai olemmeko?

Käsitys vaatimattomuudesta hyveenä on muuttumassa. Yhä useammin mielipiteissä ja mediassa eteen ponkaisee ajatus siitä, että saavutuksista, onnistumisista ja kyvyistä saa ja pitääkin puhua.

Mitä pahaa on vaatimattomuudessa ja siinä, ettei jatkuvasti korosta itseään?

Metelin pitämistä itsestä perustellaan sillä, että ääneen puhumalla omia hyviä puolia, onnistuneita tekoja ja tavoitettuja saavutuksia oppii arvostamaan.

Mutta eihän puhumattomuus tarkoita automaattisesti sitä, että ei iloitsisi onnistumisistaan.

Mitä itsensä korostamisella sitten oikeasti haetaan? Välillä tuntuu, että tarve julistaa oman elämän kohokohtia kertoo epävarmuudesta, eikä niinkään halusta opetella arvostamaan hyviä hetkiä.

Miksi jollekin, jota jo itse pitää hyvänä, tarvitsee jatkuvasti saada muiden hyväksyntä?

Koska me suomalaisetkin olemme epäilyistä huolimatta sosiaalista väkeä, haluamme ilman muuta jakaa ilomme muiden kanssa. Haluamme olla samaa mieltä, tulla hyväksytyiksi ja kokea toimineemme oikein. Eikä siinä ole mitään väärää.

Epäilykset heräävät, kun iloa pitää pauhata aina ja kaikkialla. Ehkäpä välillä kannattaa pysähtyä ja vaihtaa muutama sana itsen kanssa. Olenko itse onnellinen saavutuksistani? Olenko ylpeä itsestäni? Tiedänkö, miten hyvä ihminen olen pelkästään omana itsenäni? Kelpaanko itselleni? Miksi minun täytyy toistuvasti muistuttaa muille, miten hyvä olen?

Muiden hyväksynnällä ei ole mitään merkitystä onnellisuudellesi, jos et ensin itse hyväksy itseäsi.

 
"Jos et löydä onnea siitä missä olet,
mistä muualta kuvittelet sen löytyvän?"
- Tuntematon

"Onnellinen on se, joka herätessään palaa mielihyvin tajuntaan
ja tuntee olevansa juuri se, joka haluaakin olla."
- Paul Valéry

8.5.2014

Pyytämällä saa enemmän

Voi miten romanttista olisi, kun toinen tietäisi, mitä haluan jo ennen, kuin ehdin pyytää sitä! Niinhän kaikissa suloisissa elokuvissakin tapahtuu; rakastavaiset osaavat lohduttaa juuri oikealla hetkellä ja kehua silloin, kun toinen tarvitsee kehuja ilman, että toiselta tarvitsee edes pyytää.

Usein oletamme, että muiden ihmisten täytyisi ilman muuta ymmärtää, milloin tarvitsemme läheisyyttä, hellyyttä, lohdutusta ja kehuja. Varsinkin oman rakkaan täytyisi tuntea meidät niin hyvin.

Tunnetko sinä seurustelukumppanisi niin hyvin, että osaat reagoida hänen
toiveisiinsa ilman, että hänen täytyisi pyytää niitä sinulta?

Niin, ei se oikeastaan olekaan kovin helppoa tietää, mitä toinen haluaa. Usein tulkitsemme toisen käytöksen omista lähtökohdistamme käsin, jonka vuoksi emme aina ymmärrä, miksi toinen käyttäytyy tietyllä tavalla.

 Esimerkiksi poikaystäväni tuli pahantuulisena koulusta kotiin ja äksyili minulle erinäisistä asioista. Suutuin, koska en mielestäni ollut ansainnut pahantuulisuutta. Saimme molemmat pahan mielen, koska en ymmärtänyt, että oikeasti poikaystävälläni oli ollut rankka päivä ja hän kaipasi minulta hellyyttä ja tukea.

Jos haluamme jotain toisilta ihmisiltä, meidän täytyy osata pyytää sitä. Emme voi tuomita toista siitä, ettei hän osaa lukea ajatuksiamme. Romanttiset teot ovat ihan yhtä romanttisia, vaikka niitä olisikin itse pyytänyt. Lohdutuksella on yhtä suuri voima, vaikka olisimme sanoneet ääneen tarvitsevamme sitä.

Pyytäminen ei tee teosta vähemmän arvokasta, vaan osoittaa, että pyytäjä osaa
kunnioittaa omia tarpeitaan ja samalla toista ihmistä.


Turhaan ei sanota, että onnellisuus on omissa käsissä.

5.5.2014

Turha tavoitella sitä, mikä ahdistaa

Oletko tyytymätön itseesi? Pitäisikö sinun olla mielestäsi jotain muuta kuin olet? Pitäisikö sinun olla esimerkiksi ahkerampi, innostuneempi, ystävällisempi, kiinnostuneempi, iloisempi, positiivisempi, rohkeampi tai liikunnallisempi? Vai liittyvätkö tyytymättömyyden tunteesi ulkonäköösi?

Maailmassa, jossa kaikki on mahdollista ja itsellä on täysi vastuu omasta elämästä, ei ole helppoa tyytyä siihen, mitä jo on. Aina voisi kumminkin olla parempi - kaikkihan on itsestä ja omista päätöksistä kiinni.

Mietipä, että olisiko elämäsi parempaa, jos olisit sellainen kuin haluaisit itsesi olevan? Millä tavalla elämäsi paranisi? Miksi tavoittelemasi asia on niin tärkeä, että olet tyytymätön nykyiseen olemukseesi? Ja kaikkein tärkein kysymys: sopisiko tavoittelemasi asia sellaisiin elämän arvoihin ja unelmiin, joita sinulla on? Saavuttaisitko tavoitteesi avulla jotain, mistä oikeasti unelmoit ja haaveilet, vai onko tavoitteesi sittenkin vain pieni yksityiskohta, jolla ei ole oikeasti merkitystä?

Usein murehdimme itsessämme sellaisia asioita, jotka eivät oikeastaan edes ole merkityksellisiä elämässämme pitkällä aikavälillä.

Kannattaako sinun siis olla itseesi tyytymätön sellaisen asian takia, joka ei oikeasti olekaan niin tärkeä? Mieti, miten elämänlaatusi muuttuisi, jos unohtaisit tavoittelemasi asian murehtimisen ja keskittyisit siihen, mikä sinussa on jo hyvää. Keksitkö itsessäsi jotain sellaista parannettavaa, joka innostaisi sinua masentamisen sijaan?

Tyytymättömyys itseen on kuluttava, ahdistava ja usein turha tunne. Tarve kehittää itseä on sitten asia aivan erikseen - halu olla parempi ihminen tai parempi jossain asiassa on tärkeä oman mielekkyyden kokemisen kannalta. On hyvä tavoitella jotain, mikä tekee itsen onnelliseksi, mutta sellaisen tavoitteleminen, mikä ahdistaa, ei usein loppujen lopuksi tuota onnea, vaan johtaa uuden ahdistavan tavoitteen keksimiseen.


"Ilo tulee itsensä hyväksymisestä.
Etsi täydellistä hyväksyntää,
älä täydellistä elämää"
- Tuntematon