29.6.2014

Herkkuja ilman numeroa

Ihmisillä on evolutiivinen riippuvuus herkutteluun. Tahto saada sokeria on ohjelmoitu meihin yhtä konstikkaasti kuin tarve elää. Silloin, kun mäkkärin autokaistat ja melkein ympäri vuorokauden auki olevat marketit eivät olleet itsestäänselvyys, makean ruuan löytäminen oli elintärkeää lisäenergiaa tuova ihme.

Nykypäivänähän omasta ruuasta ei tarvitse taistella (paitsi suosikkimarketin tarjouspäivillä) ja makeaa on tarjolla mahan täydeltä. Ihmisillä tuntuu silti olevan tarve tehdä ravinnosta vaikea asia - ei ruuan hankkimisen kannalta, vaan sen syömisen puolesta. Katsos kun sitä, mitä on tarjolla, ei saa syödä.

On ihailtavaa pystyä elämään ilman sokeria ja sitä kykyä esitellään avoimesti muille. Sitten kadehditaan, kun joku on vältellyt herkkuja niin ja niin kauan.

Toisaalta herkuttelua pidetään ihanana juttuna. Sokerieväillä hekumoidaan, niistä kohistaan ja niitä kuvataan muidenkin ihailtavaksi. Tärkeintä on todistaan muille, miksi herkuttelu on ansaittu ja miten ihanaa se on.

Miksi herkuista tai ilman niitä elämisestä on tullut niin iso juttu? Mitä ihailtavaa siinä oikeastaan on, että ei syö makeuksia?

Minä en ainakaan aio taistella evolutiivista tarvettani vastaan. Herkuttelen, kun mieleni tekee ja kun tuntuu, että tekisi mieli, mutta ei pitäisi, en herkuttele. Vedän sokeriövereitä, possuttelen, mässyttelen ja maiskuttelen ja se on minusta ihan normaalia. Eikä siitä tarvitse tehdä sen isompaa juttua.

Minusta elämässä on hienompiakin asioita kuin irtokarkkipussi, mutta ei mitään niin tärkeää, etten voisi niitä namuja syödä.



21.6.2014

Keskellä kesää

Sinulla on aikaa päästää irti. Sinä voit unohtaa, antaa olla ja keskittyä muihin juttuihin. Sinä saat nauttia olostasi ilman, että teet oikeastaan mitään järkevää. Sinulla on lupa vain olla. Tai voit tehdä mitä haluat.

Hyvää juhannusta!





17.6.2014

Mistä sinä haluat olla ylpeä?

Olet varmasti huomannut, että viime aikoina ulkonäöstä ja vartalosta on kohistu yhä kovempaa ja enemmän. Enää ei ole ihanteena hoikistua ja pysyä hoikkana, vaan muokata ja kehittää jatkuvasti. Valtaosalla tuntuu olevan päällä project me.

Ulkonäön kehittäminen on yleisesti hyväksyttävää. Projectminuja arvostetaan ja ihaillaan. Ulkonäön kehittäminen antaa monille tunteen elämänhallinnasta, mielekkyydestä ja omasta pystyvyydestä. Onnistuneet projectminät hehkuttavatkin usein hyvää oloa, onnellisuutta ja tunnetta siitä, että on saavuttanut jotain upeaa.

Elämänhallinnan tunne on ehdottomasti hyvä ja elintärkeä juttu, mutta mitä tapahtuu, jos oma oleminen ja saavutukset liittyvät esteettisiin (kauneus, ulkonäkö) arvoihin? Jos elämä pyörii ulkonäön, kehon muokkaamisen ja oman hyvän olon ympärillä, mitä tapahtuu, kun ne eivät enää riitäkään tai niitä ei enää ole?

Kai ymmärrät, että kehonmuokkausilmiö on vain tämän hetken villitys? Jonkun ajan päästä salilla käyminen, selfiet ja belfiet ja käsilihakset ja bikinifitnesschalenget ovat yhtä unohtuneita kuin 90-luvun vesisängyt. Jos nyt perustat elämäsi tälle kehonmuokkausilmiölle, mitä aiot tehdä kymmenen vuoden päästä? Entä oletko tullut ajatelleeksi vanhenemista ja sen vaikutusta ulkonäköön?

Jos saavutuksesi liittyvät ulkonäköösi, mitä sinulle jää jäljelle,
kun ulkonäkösi ei enää vastaakaan ihanteita?

9.6.2014

Kaikki irti kesätyöstä

Ärsyttääkö sinua kesätyösi? Eivätkö työtehtäväsi vastaa odotuksiasi tai kärvisteletkö inhokkiammatissasi pelkän rahan vuoksi? Vai onko vika sittenkin työkavereissasi ja/tai esimiehissäsi? Ovatko he epäreiluja ja ärsyttäviä?

Näin perunasadon kypsyessä aika moni on enemmänkin kuin pottuuntunut omaan palkkatyöhönsä. Ruoho olisi vihreämpää toisessa työpaikassa ja työ on pääskysen vastakohta; pääskysestä kesän viettoon ei perinteisesti ole päivääkään, mutta työ edustaa sitä, mikä estää ihanan kesän tulon.

Olepas nyt rehellinen itsellesi. Miksi hait kesätöitä? Koska oli pakko vaiko sittenkin siksi, että kesätyöt antavat sinulle jotain, jota ilman olisit aika köyhä. Raha on toki aina työn teon hyvä puoli, mutta välillä on hyvä pohtia, voisiko työstä saatava rikkaus olla jotain muuta.

Minä olen työskennellyt tähän mennessä viitenä tai kuutena kesänä, enkä ole kertaakaan ollut oman tulevaisuuteni alan hommissa. Olen ollut ainakin konttoriapulaisena, hotelliapulaisena, siivoojana, lastenohjaajana ja myyjänä. Sellaisia perusduuneja. Mutta voi ihmettä, mitä kaikkea olen töistäni saanut!

Konttoriapulaisena oivalsin, miten tärkeitä pieniltä tuntuvat asiat voivat olla ja hotelliapulaisena opin tuntemaan thaimaalaista ruokakulttuuria sekä tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Siivoojana ymmärsin, että minkä taakseen jättää, sen joutuu joku toinen hoitamaan. Lastenohjaajana opin arvostamaan pieniä ihmeitä ja sain paljon sellaisia kokemuksia, jotka olisivat muuten jääneet kokematta. Myyjänä olen oppinut olemaan aito ja katsomaan toisia silmiin.

Mitä sinun kesätyösi sinulle antaa?