25.8.2014

Muistoissa on hyvä elää tai olla elämättä

Kesä taisi jo mennä. Yhtä nopeasti pitää haudata kesävaatteet häkkivaraston ylähyllylle kuin mitä ne sieltä kaivettiin. Minulle kesästä tulee päällimmäisenä mieleen ikävä lapsuudenkotiani, raikkaat salaatit, huono omatunto puhelimen hajottamisesta, hikiset pyöräilyreissut ja sen oivaltaminen, että olemalla katkera satutan eniten itseäni.


Mitä sinulle tulee mieleen tuoreista kesämuistoista?
 
 
Muistot ovat siitä lohdullisia, että ne ovat todella menneitä. Jos ne ovat ikäviä, niihin ei ole pakko palata - aika ei kultaa kaikkea. Jotkin asiat ovat niin kipeitä, ettei niihin ole muuta lääkettä kuin työntää ne mielestä jonnekin, missä aivojen automaattinen sisäisen mielenrauhan suojelu vangitsee ne. Kun pahat muistot ovat poissa mielestä, meillä on taas voimaa olla vastaanottavaisia.
 
 
Toisaalta muistot ovat niitä, jotka pysyvät. Ihaniin hetkiin voi palata aina uudelleen ja hyvistä kokemuksista saa voimaa. Minä esimerkiksi muistelen Kaija Koon upeaa ja voimaannuttavaa keikkaa, kun tuntuu, etten enää jaksaisi. Kun taas ikävöin perhettäni, elän uudelleen hetket ihanissa lähisuvun rapujuhlissa.
 
Kun menneet kulkevat mukanamme sellaisina kuin haluamme, nykyinen on jotain, joka meidän täytyy kopata sellaisena kuin se on. Emme voi välttämättä vaikuttaa siihen, mitä syliimme kaadetaan, mutta voimme valita, millä mielin tartumme meille annettuun. Mistä teemme muistoja ja millaisia muistoja haluamme saada? Minkä annamme valua sylistämme tarttumatta siihen lainkaan - onko elämämme jotain ohi menevää vai jotain, jota aktiivisesti elämme ja työstämme joka päivä?
 
 
Alkavan (kirjoittelultaan aktiivisemman) syksyn teemoja ovat muun muassa itsetunnon kehittäminen, itsensä unohtaminen, armollisuus, suvaitsevuus ja hyväksyntä.
 
Muistorikasta ja avointa alkavaa syksyä sinulle!