"Mitä sinulle kuuluu? Miten sinun päiväsi on mennyt?"
Kysymykset hämmensivät. Miksi nuo miehet haluavat tietää päivästäni? Mitä se heille kuuluu? Miksi heitä kiinnostaa? Mumisin jotain kohteliaisuudesta ja olin taas jatkamassa matkaa, mutta yhtäkkiä minulle tuli sellainen hyvä fiilis. Molemmat miehet kuuntelivat muminaani, nyökyttelivät ja esittivät lisäkysymyksiä.
Oli uskomatonta tuntea tulleensa kuulluksi.
Pieni keskustelumme kääntyi hetkeksi uskon asioihin, koska miehet olivat Myöhempien aikojen Jeesuksen Kristuksen kirkon lähetystyöntekijöitä, mutta tapa, jolla miehet ottivat uskonnon esiin, oli kevyt ja kiinnostunut.
He halusivat aidosti kuulla, mitä sanottavaa minulla oli ja he jakoivat kokemukseni tekemällä siihen omia lisäyksiä omasta elämästään.
Tuli mieleen, että tästähän kahden ihmisen kohtaamisessa on kysymys: kuuntelemisesta ja kuulluksi tulemisesta. Millä on oikeasti väliä, jos ei sillä? Aito kohtaaminen, pysähtyminen ihan hetkeksi yhdessä toisen ja omien asioiden äärelle. Me kaikki olemme kuulluksi tulemisen arvoisia ja tärkeitä kuuntelijoita. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti