29.4.2015

Onnea on niille, jotka antavat sille tilaa elämässään

Lupaan, että yhden asian oivaltamalla ja oppimalla elämäsi on huomattavasti rikkaampaa.

Opettele ajattelemaan niin, että toisen onni ei ole sinulta pois.

On helpottavaa tajuta, että muille tapahtuvat hyvät asiat eivät estä hyvien asioiden tapahtumista itselle. Pikemminkin päinvastoin: kun muut voivat hyvin, he toteuttavat hyviä asioita, jolloin sinäkin voit voida paremmin. Hyväntuulisen kaverin kehu piristää kummasti omaa päivää.

Toisaalta kun luovut negatiivisista ajatuksista, kuten toisten onnen kadehtimisesta tai heille pahan ennustamisesta, vapautat tilaa positiivisemmalle energialle. Uskon, että onnellisuus on, ei päämäärä, vaan jatkuvasti muuttuva tila, joka noudattaa asioiden kerääntymisen kierrettä. Paha tuottaa pahaa ja hyvä hyvää. Kun voit aidosti iloita toiselle tapahtuvista hyvistä asioista, huomaat helpommin kivat asiat omassa elämässäsi.

Maailmassa ei ole tiettyä kiintiötä onnea, joka vähenee jaettaessa,
vaan onnea on niille, jotka ymmärtävät antaa sille tilaa omassa elämässään.


27.4.2015

Yksin paremmin yhdessä


Läheinen ja tasapainoinen ihmissuhde edellyttää, että molemmat osapuolet osaavat olla yksin.

Olen huomannut yksinolon merkityksen yhden pidemmän ja läheisen ihmissuhteen päätyttyä. Nuorena muodostuneet läheiset suhteet muotoutuvat helposti osaksi itseä - niihin kasvaa, eikä niitä ilman niitä tiedä, kuka oikeastaan on. Ennemminkin on me kuin minä.

En sano, etteikö toiseen kasvaminen ja identiteetin muodostuminen ihmissuhteen varaan toimisi. Väitän, että suhde voisi toimia paremmin, jos molemmat osapuolet olisivat valmiita ja jopa halukkaita olemaan välillä ilman toista.

Uskon siihen, että toiseen ihmiseen ei voi olla aitoja välittämisen tunteita, ellei niitä tunteita ole itseä kohtaan. Kun viihtyy yksin ja osaa arvostaa omaa seuraansa, ei ole riippuvainen toisen hyväksynnästä. Jos identiteetti ja itsetunto rakentuvat toisen ihmisen tai ihmissuhteen varaan, se on turhan altis ulkoisille vaikuttimille, mikä voi aiheuttaa esimerkiksi ahdistusta, epävarmuutta ja luottamuksen horjumista. Itsen rakentuminen ihmissuhteelle myös kuormittaa suhdetta ja suhteen toista osapuolta - käytännössä suhteesta riippuvainen ihminen siirtää vastuun omasta hyvinvoinnistaan ja samalla suhteen hyvinvoinnista toisen harteille. Toisaalta, kun kokee arvostusta ja kiintymystä itseen, tietää, mitä ne tarkoittavat, jolloin niitä on mahdollista tuntea ehdoitta toista ihmistä kohtaan.

Ongelmana voi myös olla yhdessäolon motiivi. Ollaanko yhdessä, koska siihen on totuttu ja toisesta luopuminen pelottaa ennemmin kuin harmittaa vai onko yhdessäolon taustalla puhdas toisen kanssa viihtyminen?

En väitä, että kukaan olisi niin itseriittoinen, että olisi täysin tyytyväinen elämäänsä ilman läheisiä ihmissuhteita. Läheiset suhteet ovat tärkeitä ja ne voivat tuoda kaivattua merkitystä elämään. Kuitenkin, jos et usko pärjääväsi ilman toista ihmistä, sinun kannattaa pohtia, oletko sittenkin liian riippuvainen. Ajattele asia niin, että pärjäämällä yksin osoitat välittäväsi toisesta; toisen ei tarvitse olla vastuussa sinusta ja olette suhteessa yhtä tärkeitä.


25.4.2015

Kiire on pelkkä virheellinen ajattelumalli

Oletko kiireinen?

"Kiireessä on se paha puoli, että se vie aikaa."
— G.K. Chesterton

Keväällä siirrytään tavallaan uuteen aikaan, jolloin pitää valmistella entinen vastaanottamaan tulevaa. Siirtymä voi olla esimerkiksi koulusta kesälomalle, opinnoista kesätöihin tai töistä kesälomakaudelle. Kevät on monelle kiireistä aikaa deadlineineen, projekteineen ja muutoksineen.

"Sekä kiire että kännitoilailut nähdään virallisesti huonoina asioina,
mutta käytännössä molemmilla ylpeillään."
— Jussi Ruokomäki

Kyllähän sinä tiedät, ettei kiirettä ole olemassakaan. On vain huonoa ajanhallintaa ja se, kuka sen aiheuttaa, olet valitettavasti sinä itse. Sinä sallit itsellesi paljon tekemisiä, joita et kykene suorittamaan niille asetetuissa puitteissa. Sinä päästät aivosi täyttymään kiirekuormituksella, mikä estää sinua keskittymästä asioihin, joita sinun pitäisi oikeasti tehdä.

Kun päässä soi ainoastaan kiirekiirekiirekiire,
sinne ei mahdu niitä asioita, jotka poistaisivat kiireen.

Kiire on asenne, josta on mahdollista hankkiutua eroon. Sinun on mahdollista jopa saada paljon ja täydellistä aikaan ilman kiirettä, jos päätät niin. Kiire muodostuu seuraavasta yhtälöstä:

hankimme paljon tekemistä + kuvittelemme, ettemme selviä kaikesta tekemättömästä = kiire

Jos siis haluamme elää ilman kiirettä, yhtälöä tulee muuttaa seuraavasti:

hankimme paljon tekemistä - kuvittelemme, ettemme selviä kaikesta tekemättömästä - kiire = x

X sisältää ajanhallinnan salaisuuden. Minkä luulet sen olevan?

"Eteenpäin pääsemisen salaisuus on aloittaminen.
Aloittamisen salaisuus on ylivoimaisten tehtävien pilkkominen pienemmiksi
ja hallittaviksi tehtäviksi ja aloittaminen ensimmäisestä."
— Mark Twain, kirjailija

Näethän - ajanhallinnassa ei ole kyse jostain tavanihmisen saavuttamattomasta salaisuudesta, vaan yksinkertaisista suoritettavista tehtävistä. Kun tehtävät ajattelee tehtävinä, jotka voi aikatauluttaa kalenteriin ja suorittaa sen mukaisesti pois, niistä ei kasva kiireen kokoisia möykkyjä päähän.

"Kaupunkilaiset ja nuoriso elävät toista aikaa, kaikki alle seitsemänkymmentävuotiaat. Sen ajan nimi on kiire. Joka on oman pään keksintö. Kärsimättömyydeksi sellaista pitäisi sanoa. Joka taas on sitä että ihmiset eivät malta kärsiä vaikka kyllä kannattaisi. Kärsimyksen jälkeen pienikin helpotus tuntuu hyvältä. Mutta kun kaikki on koko ajan helppoa, niin mikään ei oikeastaan tunnu helpolta."
— Mielensäpahoittaja

"Kun unohdamme kiireen,
alamme muistaa asioita,
jotka olemme kiireessämme unohtaneet."
— Paula Sainio

Aforismit: http://www.hyvejohtajuus.fi/aforismit-mietelauseet/aika-kiire/

24.4.2015

Ahdistavia kuulumisia

Kevät ja syksy ovat monille jännittäviä aikoja. Toiset koettavat näppäimistöt ja puhelinlagat savuten hankkia kesätyöpaikkoja, kun toiset lukevat silmät rakkuloilla koulutuspaikkojen pääsykokeisiin. Tuttujen kanssa kuulumisia vaihdellessa työ- ja koulutuspaikka-aiheet kiinnostavat, mutta ovatko ne sittenkään parasta puhuttavaa?

Tärkeistä asioista ei ole välttämättä kivaa puhua. Epävarmuus esimerkiksi työ- tai opiskelupaikasta voi olla ahdistava kokemus, jota kaikki eivät halua jakaa muiden kanssa. Pelko omasta epäonnistumisesta ja epävarmuus pärjäämisestä voivat tuntua hankalilta asioilta, jotka olisi mukavampaa pitää omana tietona. Asioiden nostaminen julkiseen keskusteluun tekee niistä avoimia arvostelulle ja herkkiä sosiaaliselle paineelle, mikä saattaa pahentaa tärkeiden asioiden tuomaa ahdistusta entisestään.

"Kyllä sinä saat sen paikan" voi olla tarkoitettu kannustavaksi, mutta toisaalta se voi aiheuttaa painetta onnistumisesta. Mitä jos en saakkaan paikaa? Onpa kivaa selitellä seuraavaksi sitä...

Kuulumisten kysyminen on tärkeää vuorovaikutussuhteen kannalta, mutta toisaalta pieni pelisilmä ei ole pahitteeksi. Mitä jos antaisit toiselle mahdollisuuden kertoa itse tärkeistä asioista - jos hän haluaa puhua niistä ollenkaan?

Toisaalta, jos et ota toisen elämän tärkeitä asioita puheeksi, voit vaikuttaa siltä, ettet ole kiinnostunut toisen asioista. Välttääkseksi tämän, voit esimerkiksi kysyä suoraan, haluaisiko toinen puhua tärkeistä asioista vai puhuisitteko mieluummin jostain muusta.

Toisaalta, jos olet itse tärkeän asian puhuja, sinua voisi helpottaa muistaa, että kuulumisten kysyjä haluaa olla vain kohtelias, eikä hän välttämättä tarkoita aiheuttaa sinulle lisää ahdistusta. Sinun ei tarvitse välttämättä selitellä tai perustella ja voit aina kertoa, jos et halua puhua aiheesta.

22.4.2015

Ulkonäköä kannattaa välillä punnita, ei vaa'alla, vaan elämän tärkeysjärjestyksessä

Maailman ja ihmisen väliin tarvitaan jotain pehmeää.
Minun ratkaisuni on alhaista isompi rasvaprosentti.

Kannattaako ulkonäön suhteen olla aina niin vakava?
Ehkä ei what's your excuse, vaan what's important.

21.4.2015

Ei x-, y- tai z-, vaan haahuilijasukupolvi

Varoitus: tässä tekstissä voi esiintyä ajattelun yksipuolisuutta haittaavia näkökulmia.

Me nykyihmiset olemme tottuneet valinnanvaraan oman elämän suunnittelussa ja toteuttamisessa. Melkein kaikille meistä on itsestään selvää, että saamme itse valita opiskelupaikkamme ja sen myötä elinkeinomme. Tarvittaessa voimme vaihtaa alaa, jonne suuntaudumme.

Mahdollisuus tehdä elämästä omannäköistä ja mielekästä edistää mielenterveyttä monella tavalla. On upeaa saada toteuttaa itseään.

Mahdollisuus voi kuitenkin olla myös pakko. Jokaisen täytyy löytää elämälleen suunta esimerkiksi sosiaalisen paineen tai taloudellisten pakotteiden vuoksi. Kun kivaan liittyy täytyy, se ei enää kuulostakaan täydelliseltä, jolloin se saattaa aiheuttaa ahdistusta, epämukavuutta ja epävarmuutta. Mikä on mun juttu? Mistä voi tietää, että jokin on oma ala ennen kuin on kokeillut sitä?

Mitäpä jos vapaus onkin sittenkin ajanut meidät haahuilijoiksi? Olemmeko lettipäisiä pikkutyttöjä pellolla: vaeltelemme haaveissamme ja kuvittelemme tulevaisuutta, keräilemme päivänkakkaroita ja väistelemme nokkosia? Tekeekö mahdollisuus valita ja vaihtaa meistä luovuttajia? Kun tarjolla on pellollinen päivänkakkaroita, jätämmekö polttavat nokkoset liian helposti poimimatta, vaikka juuri ne voisivat olla meille hyödyllisempiä esimerkiksi herkullisten nokkoslettujen valmistusta varten?

Yhteiskunnalla ei ole pidemmän päälle varaa rahoittaa miljoonien suomalaisten opiskelupaikkavalintakokeiluja, jotka usein päättyvät "ei tää ollutkaan mun ala" -päätelmään ja huolettomaan kädenheilautukseen. Päättämättömyys, sinnittömyys ja luovuttaminen ovat kalliita valintoja, jotka voisi välttää perinteisemmällä suomalaisella suhtautumisella. Päätöksillä, niitä tukevalla asenteella ja sisulla se yksikin tutkinto riittää alkuun pääsemisessä. Myöhemmin voi sitten jatkaa omilla eväillä, jos ja kun tarmoa riittää.

Kuva: forums.thebump.com

20.4.2015

Antamatta ei voi olla ystäviä

On vaikeaa kehittää ihmissuhdetta syvemmäksi sellaisen ihmisen kanssa, joka ei anna mitään itsestään. Sellainen ihminen ei kerro mitään henkilökohtaista, vaan pitäytyy jokapäiväisissä asoissa, jotka voi nähdä muutenkin.

Ihmissuhteen syveneminen edellyttää itsen antamista toiselle. On heittäydyttävä toisen luettavaksi, arvoitavaksi ja pohdittavaksi. On annettava jotain pureskeltavaa valmiiksi soseutetun sijaan. Vain sillä tavalla voi jäädä syvälle toisen mieleen.

Pienet kuulumiset vaihtamalla syntyy hyvänpäiväntuttuja, ei ystäviä. Ystävät kohtaavat yhdessä iloisia ja surullisia asioita, joita ei tule, ellei niitä jaa.

"Jos et osaa vastaanottaa, antamisesi on toisen hallitsemista.
Päinvastoin, jos et osaa antaa, vastaanottamisesi jättää sinut tyhjäksi."
- Rollo May 
 

19.4.2015

Ollakko vai eikö olla?

Minulla on tapana paasata ihmissuhteiden kestävyydestä. Mielestäni täytyy olla valmis näkemään vaivaa ihmissuhteiden eteen, pitää pystyä tekemään kompromisseja, oppia hyväksymään asioita ja taistelemaan vaikeissa tilanteissa. (Lue lisää esimerkiksi teksteistä Harrastuksena kertakäyttösuhteet, Pakene, taistele tai keskity muihin asioihin ja Uusi kulutustrendi)

Kaikki ihmissuhteet eivät kuitenkaan ole niitä ihania ja helppoja, eikä niihin kannata välttämättä tuhlata voimavaroja. Mistä sitten tietää, että milloin kannattaa jatkaa ihmissuhdetta ja milloin ei? Missä kulkee vaivannäön, kompromissien, hyväksymisen ja taistelemisen raja? Listasin alle pienen pohdintapolun hankalan ihmissuhteen ratkaisemiseksi.

  1. Kun mietit ihmissuhdetta, miksi haluaisit tai et haluaisi jatkaa sitä? Millainen syy on? Onko syy niin voimakas, että olet valmis jatkamaan tai luopumaan?
  2. Mitä menetät, jos jatkat tai luovutat ihmissuhteessa? Entä mitä saat? Punnitse menetyksiä ja saamisia ja mittaile, kummilla on enemmän merkitystä.
  3. Jos toinen ei osaa arvostaa vaivannäköäsi ihmissuhteessa tai jos yrittäminen on jatkuvasti yksipuoleista, vastaus jatkaakko vai jättääkkö -pohdintaan on harvinaisen selvä.
  4. Jos törmäät sietämisessä ja hyväksymisessä ristiriitaan omien arvojesi kanssa, sinun ei tarvitse enää jatkaa. Arvot ovat jotain, joista voi toki hetkellisesti joustaa, mutta lopulta niiden muuttaminen voi olla mahdotonta. Varsinkin vaikeissa elämäntilanteissa ihmisillä on taipumus palata vanhaan ja tuttuun ajattelumalliin (ellei kyseessä ole voimakas tai traumatisoiva tilanne).
  5. Muista, että päädyit sitten jatkamaan ihmissuhdetta tai lopettamaan sen, sinulla on vastuu valinnastasi. Sinun on muutettava suhtautumistapaasi ja asennettasi, sillä et voi vaatia toista muuttumaan. Toinen ei voi tehdä sinua puolestasi onnelliseksi - valitsit minkä tien tahansa.

Rakastaa ei ole sama kuin katsoa toisiaan silmiin,
se on katsomista yhdessä samaan suuntaan.
— Antonie de Saint-Euxepéry


18.4.2015

Vaikeiden asioiden puheeksiottaminen

Vaikeiden asioiden puheeksiottaminen on juuri sitä itseään: vaikeaa. Miten sanoa toiselle ihmiselle jotain, mitä hän ei haluaisi kuulla?

Mitenköhän toinen reagoi, kun aloitan vaikeasta asiasta puhumisen? Loukkaantuuko hän? Mitä jos olenkin itse väärässä? Jos ikävät asiat on vaikeaa tuoda julkiseksi, kannattaa miettiä, miksi niistä puhuminen olisi hyödyllistä. Miksi haluaisin sanoa jostain toiselle? Onko sanominen oikeasti sen arvoista vai voisinko itse opetella suhtautumaan hankalaan asiaan toisin? Kun päätös puheeksiottamisesta on tehty, se kannattaa kääntää omassa ja toisen mielessä voimavaraksi.

Haluan puhua tästä asiasta, koska uskon, että se parantaa suhdettamme entisestään. Arvostan toista niin paljon, että olen valmis keskustelun avulla näkemään vaivaa suhteemme eteen.

Suraavaksi voisi olla syytä tarkistaa, millä tavalla itsellä on tapana nostaa vaikeat asiat esiin. Huudanko? Raivoanko? Piikittelenkö? Huomauttelenko? Nalkutanko? Millä tavalla aloitan lauseen? Onko se "sä et ikinä" -tyyppinen vai "kuule, oon miettinyt yhtä asiaa" -alkuinen? Millaista äänensävyä käytän? Kuulostanko ja näytänkö hyökkäävältä vai ystävälliseltä?

Vaikeiden asioiden puheeksiottamisessa vähiten tarkoituksenmukaista on aiheuttaa toisessa osapuolessa puolustusreaktio; jos toinen kokee tulleensa uhatuksi, hän ei varmasti kuuntele tai ymmärrä sinua.

Lopulta vastuu vaikeasta asiasta puhumiseen on aina itsellä - oli sitten puheeksiottaja tai puheeksiottajan kohde. Kannattaa miettiä, millä tavalla itsellä on tapana reagoida, kun joku nostaa vaikean asian keskusteltavaksi. Suutunko? Loukkaannunko? Puolustaudunko? Annanko toiselle mahdollisuuden kertoa oman mielipiteensä? Kerronko reilusti oman näkemykseni vai vaikenenko?

Puheeksiottajan arvostaminen ja vaikean tilanteen ymmärtäminen auttaa suhtautumaan keskusteluun asiallisesti. On hyvä muistaa, että vaikeasta asiasta keskustellessa molempien osapuolten tavoite on sama: hankala asia halutaan saada käsiteltyä, jotta ihmissuhteesta tulisi entistä parempi.