Terveellisessä elämäntavassa on paljon hyvää. Ihminen on psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, jossa jokainen osa-alue vaikuttaa toiseen. Parhaiten homma toimii, kun ihminen on pääosin tyytyväinen kaikkien osa-alueiden päälinjoihin. Terveelliset elämäntavat tukevat välittömästi tai välillisesti niin psyykkistä, fyysistä kuin sosiaalistakin ulottuvuutta.
Terveys voi tarkoittaa eri ihmisille erilaisia asioita, mutta kun puhutaan vallalla olevasta trenditerveydestä, pinnalle pulpahtavat monipuolinen ja urheilua tukeva ruokavalio, urheilu ja urheilun ympärille rakennettu palautuminen kaikkine osa-alueineen. Mitä pidemmälle trenditerveydessä mennään, sitä tarkemmaksi, säännöllisemmäksi, yksityiskohtaisemmaksi ja kurinalaisemmaksi elämä muodostuu.
Riittävä terveys onkin yhtäkkiä riittämätöntä.
Ongelmana trenditerveydessä on, että aina voi parantaa. Hyvinvoiva ihminen voi voida vielä vähän paremmin, kun kiinnittää huomiota vielä siihen, tähän ja tuohon. Kun elämäntavat ovat valmiiksi terveelliset ja tasapainoiset, huomio kiinnittyy helposti kehonkoostumusmittauksiin, täydellisiin verenkuvatutkimuksiin, (lisäravinne)purkkeihin ja kompressiosäärystimiin.
Tavoitteena parempi ohjaa ajattelun sitkuun*, jolloin hyvinvointi nykyhetkessä unohtuu. Miksi terveellinen ei enää riitä? Tarvitseeko terveellisestä tulla vielä terveellisempää? Ei kai hyvinvoinnista tule äärimmilleen vietynä pahoinvointia?
Kun ympäristö ei määrittele rajaa terveydelle ja hyvinvoinnille, vaan pikemminkin nostaa rimaa saavuttaa ne, raja on vedettävä itse. Mitäpä jos se riittäisikin, että tuntee olevansa terve ja voivansa hyvin? Luulisi, ettei enempää tarvita.
*Sitku = sitten kun -ajattelu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti