Kukaan ihminen ei ole niin itseriittoinen, ettei kaipaisi muita. Muut ihmiset ovat peili meille itsellemme, pohja uusille ja tutuille kokemuksille, kohde teoille ja lähde jonkin saamiseksi. Itsenäisinä näemme itsemme tärkeinä, mutta todellisuudessa vasta muut ihmiset tekevät meistä, teoistamme ja olemisestamme tärkeää.
"Suurin hyvä, minkä voit tehdä toiselle,
ei suinkaan ole rikkauksien jakaminen hänen kanssaan.
Se on hänen omien rikkauksiensa paljastaminen hänelle itselleen."
— Benjamin Disraeli
Yksinäisyys ei ole aina oma valinta, mutta se voi olla myös sitä. Etäisyys muihin johtaa helposti siihen, ettei enää osaa ottaa muita lähelleen. Onkin helpompaa ja vaivattomampaa olla yksin. Muiden kanssa jaetaan sitten ne hetket, kun itse on parhaimmillaan. Yksinäisyys onkin kulkemista sieltä, missä aita on matalin.
"Ystävyys on kahden ihmisen syvään juurtunut tapa edistää toistensa hyvinvointia."
— Eustace Budgell
Valittu yksinäisyys on myös keino suojautua niiltä ikäviltä asioilta ja kohtaamisilta, mitä muut voivat aiheuttaa. Itsen antaminen avoimena muille on aina hallitsematon riski. Mitä muut ajattelevat minusta? Mitä jos teenkin jotain typerää? Mitä jos en saakkaan vastakaikua? Entä jos vaikutan ulkopuoliselta ja epätoivoiselta?
"Parhaita keinoja vaikuttaa toisiin ihmisiin on kuunnella heitä.
Juorukello puhuu muista ja itsekeskeinen itsestään,
mutta loistava keskustelija puhuu sinusta ja kuuntelee sitten,
mitä sanottavaa sinulla on."
— John Mason
Oli yksinäisyys valittua tai ei, siihen on mahdollista vaikuttaa. Kohtaa ihmisiä. Mene paikkoihin, joissa tapaat muita. Ole mukana. Ole avoin ja anna itsesi muille. Anna muiden arvioida ja arvostella. Mitä voit menettää? Eikö suurin menetys ole sillä, joka ei ota sinua vastaan?
"Jos haluat löytää tielläsi ystävyyttä, hellyyttä ja runoutta, tuo ne mukanasi."
— Kirjailija Georges Duhamel (1884-1966) |
| Aforismit: hyvejohtajuus.fi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti