Jotkut vuorovaikutussuhteet eivät yksinkertaisesti onnistu. Ehkä suhteen jompi kumpi osapuoli ei halua toiselle hyvää, ei koe saavansa suhteesta tarpeeksi, ei anna itsestään riittävästi, ei ole kiinnostunut toisesta tai pitää toista uhkana. Oli miten tahansa, suhde ei tyydytä kumpaakaan tai toista osapuolta.
On ihan ok tunnustaa itselleen ja toiselle,
että tähän vuorovaikutussuhteeseen ei kannata panostaa.
Voi olla oikeastaan aika helpottavaa todeta itselle, että hänen kanssaan minä en tule toimeen tai häneen minua ei huvita käyttää energiaa. Koska kuitenkin kaikkien kanssa pitää tulla toimeen ja niin edelleen, kannattaa muistuttaa itselle, että toisesta pahaa ajatteleminen tai kaunan kantaminen kuormittaa eniten itseä. Vaikka jostakusta ei ylintä ystävää saisikaan, ei se tarkoita, että pitäisi kaikin keinoin pyrkiä hävittämään hänet elämästä. Poissa mielestä voi olla, vaikka silloin tällöin näkisikin.
Jospa vain päästäisi irti ja antaisi olla?
Muilla ihmisillä on oikeus onneen ja auvoon, vaikka sinä et hänestä pitäisikään. Toisen voi olla ihan yhtä hyvä olla ilman sinua kuin sinun ilman häntä.
"Heikot ihmiset kostavat, vahvat antavat anteeksi ja viisaat antavat olla."
- tuntematon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti