30.11.2015

Yksinäisyys ei ole lopullista

Yksinäisyys on alkusyksyn yö, joka laskeutuu usvana niitylle, piilottaa kauniit yksityiskohdat, estää valonsäteiden pääsyn elävien energiaksi, painaa vahvana seisovat varret kumaraan, peittää suunnan, mistä oli tulossa ja minne menossa ja jättää jälkeensä lehdiltä tippuvat kyyneleet.

Yksinäisyys vie elämältä tarkoituksen ja päiviltä merkityksen. Mihin mennä ja miksi, kun ketään ei kiinnosta? Onko aivan sama, olenko paikalla? Ei ole ketään, kenelle jakaa iloja, ei ketään, kuka ottaisi osan huolista kannettaviksi, ei vertaistukea, ei peiliä, ei ketään, keneen uppoutua, kun kaipaan eroon itsestä. Maailmanparannusta ei tapahdu.

Mitä merkitystä sillä, mitä teen on, kun kukaan ei ole jakamassa sitä kanssani?

Ainoa tie yksinäisyydestä on kulkea muita kohti. Yksinäinen voi olla olosuhteiden uhri, mutta avuttomaksi ei tarvitse jäädä. Kun avaa silmät, huomaa, että ympärillä on muita ihmisiä.

Jos ympärillä olevat ihmiset tuntuvat vääriltä tai eivät riitä, itseltä kysyy helposti, miksi en riitä. Kyse ei ole siitä, riittääkö itse, vaan siitä, riittävätkö muut. Voivatko muut ympärilläsi hyvin? Mitä voisit tehdä, että muilla olisi parempi olla kanssasi? Ihmisillä on taipumus löytää kaltaisensa ja viihtyä heidän kanssaan. Oletko ylipäänsä oikeassa seurassa, jossa juuri sinun vahvuutesi pääsevät esiin?

Matkalla muita kohti on syytä paneutua itseen. Itsetuntemus voi olla aivan uusi tie, josta löytyy helpotusta yksinäisyyteen. Kun tietää, millainen on, mistä tykkää ja mitä arvostaa, on helpompaa löytää rinnalle ihmisiä, jotka ajattelevat samoin. Toisaalta, jos oikeastaan viihtyy enimmäkseen omine ajatuksineen, itselleen voi antaa synninpäästön. Yksinäisyys saa olla myös valinta. Kannattaa myös muistaa, että jos matka itseen osoittautuu liian vaikeaksi, parasta, mitä itselle voi tehdä, on pyytää ammattilainen avuksi.

Yksinäisyys voi tuntua päätepysäkiltä,
mutta todellisuudessa se on vain välipysähdys matkalla sinne, minne haluat mennä.


26.11.2015

Enemmän ei ole välttämättä parempi

Me vertailemme itseämme paljon muihin ihmisiin. Usein keskitymme vertailemaan sitä, missä asioissa muut ovat meitä parempia tai mitä sellaista muilla on, mitä meillä ei ole. Se on ärsyttävää. Mutta arvaa, mikä on vielä ärsyttävämpää? Se, että vertailee itseään aiempaan itseensä.
Välillä tuntuu, että aiemmin kykenin kaikkeen paremmin. Jaksoin enemmän, pystyin enemmän, tein enemmän ja paremmin, kykenin, muistin... Nykyään olen heikompi versio aiemmasta itsestäni.

Saatan olla tulossa aikuiseksi. Tai vanhaksi.Vai olenko vain laiskempi? Huonommassa kunnossa? Miksi pystyin aiemmin sellaiseen, mihin en nyt kykene?

Aika aikaa kutakin.

Kuvittelen olleeni parempi versio itsestäni, kun minulla oli enemmän energiaa keskittyä sellaisiin asioihin, joihin tämänhetkiset voimavarat eivät riitä. Todellisuudessa en ole nyt yhtään sen kykenemättömämpi - suuntaan jaksamiseni eri asioihin. Olen nyt parempi toisissa asioissa. Kykenen sellaiseen, mitä en olisi pystynyt kuvittelemaankaan jokin aika sitten.

En ole menettänyt sitä, missä olin kenties parempi ennen. Olen aiemman version päälle kasvanut minä 2.0. Olen moniulotteisempi, kokeneempi, viisaampi, oppineempi ja todellisempi kuin se, mitä olin. Ei kannata takertua menneeseen minään, vaan tutustua nykyiseen. Itseään arvostavan ihmisen kehitys johtaa vääjäämättä parempaan.

"Tehtävää on aina enemmän kuin aikaa ja voimavaroja. Luota päätöstesi oikeellisuuteen."
- David Allen (aforismi: hyvejohtajuus.fi)

 

24.11.2015

Stressittömyys ei tarkoita, ettei tarvitsisi levätä

Minä päätin, että stressi on olotila, jonka voi valita. Päätin, että minun valintani on olla kokematta stressiä. En käyttäisi enää sanaa stressi kuvaamaan olotilaani. En selittäisi mitään stressillä, en tuntisi stressiä, enkä antaisi sille sijaa ajattelussani.

Stressi on keksitty olotila, kuvaamaan sitä, kun aivoissa on kaaos.

Vaikka minulla on ajoittain kiire ja paljon tekemistä, en ole ollut stressaantunut, enkä aio jatkossakaan stressaantua. Huomasin kuitenkin, että stressittömyys ei tarkoita sitä, että jaksaisi mitä vain. Vaikka en ole ollut stressaantunut, mieleni ja kroppani ovat olleet väsyneitä paljosta tekemisestä. Tuntuu, että kaipaan lepoa, vaikken ole ollut stressaantunut.

Stressittömyys ei ole merkki haalia lisää tekemistä.

Stressin poistaminen on päätös, joka tarkoittaa ajattelun siedättämistä epävarmuuteen ja kaaoksen hallitsemiseen. Stressittömyys tarkoittaa tämänhetkisen tilanteen hyväksymistä, ymmärtämistä ja suunniteltua toimintaa. Stressittömyys ei kuitenkaan poista automaattisesti liikoja tehtäviä todo-listalta. Stressiä tai ei, hommat on hoidettava.

Mielen hallinta ei itsessään riitä, koska myös kroppa reagoi fyysisellä tasolla kiireeseen. Jotta stressittömyydestä pääsisi hyvinvointiin, on osattava antaa itselle riittävästi aikaa palautua ja ihan vain olla tekemättä mitään.

Kaikkein tärkeintä on pysähtyä silloin, kun pysähtymiselle ei ole aikaa.

9.11.2015

Perfektionismi ei johdakkaan täydellisyyteen

Olen aina pitänyt itseäni perfektionistinä. Haluan tehdä asiat hyvin, ellen jopa paremmin ja uskon, että on olemassa täydellisyys. Uskon, että kovalla työllä täydellisyyden voi saavuttaa.

Todellisuudessa perfektionismi on tekosyy voida huonosti.

Perfektionismi johtaa helposti tyytymättömyyden, riittämättömyyden ja epävarmuuden tuntemuksiin. Aina, kun pääsee lähemmäksi täydellisyyttä, rima nousee. Perfektionismi on näännyttävä elämänmittainen takaa-ajo, jossa epämäärinen tavoite juoksee karkuun ja epätoivoinen hyväksyntää kaipaava ihmisraunio raahautuu perässä.

Perfektionismistä voi parantua.

Itsensä hyväksyminen, armollisuus, oikeasti tärkeiden asioiden tunnistaminen ja epäolennaisesta irti päästäminen ovat avainasioita. Täydellisyyden tavoittelun varaan rakennettua minuutta ei muuteta hetkessä, mutta vähän kerrallaan, päivä päivältä eteenpäin voi hidastaa takaa-ajoa. Tavoitteiden selkiyttäminen ja riittävän tason määritteleminen voivat auttaa.  Ehkä jossain vaiheessa oppii huomaamaan, milloin juoksee turhaan.

Täydellisyys ei ole elämän heittämistä hukkaan sellaisten asioiden puolesta, joilla ei oikeastaan ole merkitystä. Täydellisyys on tasapainoa eri elämän osa-aluiden välillä.