Kenellä on lupa olla itsekäs ja kenellä ei?

Pidä huolta itsestäsi. Kuulostele, miltä sinusta tuntuu. Tee päätöksiä sen perusteella, mikä on sinulle parhaaksi.

Karista ympäriltäsi ne ihmiset, jotka saavat sinut voimaan huonosti. Sinun ei tarvitse kestää, jaksaa ja niellä kaikkea. Opettele sanomaan ei. Kerää ympärillesi sellaisia ihmisiä, joilta saat jotain hyvää itsellesi.

Muista puhua. Puhuminen auttaa. Jaa huolesi ja murheesi - se voi jopa puolittaa kokemasi tuskan. Kerro mielipiteesi avoimesti ja varmista, että sinua kuunnellaan.

Sinä olet sen arvoinen.

Me ihmiset olemme niin perusteellisen itsekkäitä. Kunhan itsellä on kaikki hyvin tai ainakin suunta on oikea. Meillä on oikeuksia. Meidät on opetettu keskittymään ennen kaikkea ja aina lopulta itseemme.

Minkä arvoisia muut ovat? Ovatko muut ihmiset meitä varten, jolloin voimme poimia elämäämme ne, joilta saamme parhaan tarjouksen omaa etuamme ajatellen? Ovatko ihmissuhteet kahden itseään ajattelevan kauppa siitä, miten molemmat saavat toisistaan mahdollisimman ison hyödyn?

Ihminen on itse ainoa olento, jonka kanssa on pakko tarpoa loppuun asti. Siksi lienee parasta pitää itsestä mahdollisimman hyvää huolta. Onko itsekästä ajatella, että muut ovat itsekkäitä, kun eivät huomioi minua tarpeeksi?

Itsekkyys on edellytys omalle hyvinvoinnille, mutta se voi johtaa muiden pahoinvointiin. Kenellä on vastuu? Ketä voi syyttää pahimmasta itsekkyydestä? Mikä erottaa liiallisen itsekkyyden terveestä omanarvontunnosta? Kenellä on lupa olla itsekäs ja kenellä ei?

Miksi pitäisi ajatella muita ihmisiä, jotka ovat ainakin yhtä itsekkäitä kuin minä itse?

Kateus on katsojan silmissä

Täydellisyys on ärsyttävää. Täydelliset ihmiset ovat ärsyttäviä.

Me kaikki olemme joskus kateellisia. Kateus voi olla voimavara, eteenpäin ajava motivaattori, joka laittaa meidät tekemään töitä tavoittedemme eteen. Toisinaan kateus kuitenkin muodostuu häiritseväksi osaksi elämää, joka lannistaa, lamaannuttaa ja tekee onnettomaksi.

Kateus on hyvä renki, mutta huono isäntä. Jos kateus saa vallan, on aika tarttua sitä niskasta kiinni ja ottaa selvää, mikä tekee kateelliseksi. Mihin kateus kohdistuu? Miksi olet kateellinen?

Minä huomaan kadehtivani ihmisiä, jotka kunnioittavat itseään, eivät pyytele anteeksi olemassaoloaan ja ovat varmoja itsestään. Saatan piilottaa kateuteni todelliset kohteet esimerkiksi materiaan tai ulkonäköön; jos minullakin olisi tuollaisia vaatteita, tai kunpa minäkin näyttäisin tuolta; mutta todellisuudessa kateuden kohde on syvällisempi. On helpompaa tunnustaa itselleen kadehtivansa jotain kevyttä ja heppoista, jonka voi helposti saavuttaa. Kuitenkin vain kateuden todellisen kohteen tunnistaminen voi johtaa kateudesta vapautumiseen.

Ihmisten välisessä kateudessa ei ole oikeastaan yleensä kyse ihmisestä. Ei ole tärkeää, kuka ihminen on, vaan millainen hän on. Kateus ei liity tiettyyn ruumiillistumaan, vaan olemukseen. Olemme kateellisia tietynlaisille ihmisille, emme tietyille ihmisille. Kun tämän erottaa, ei tarvitse kokea alemmuutta eikä toisaalta tarvitse kantaa kaunaa.

Kateus on katsojan silmissä.

Kateuden todellisen kohteen hahmottaminen vaatii sen tunnustamista, että on kateellinen. Kun voit olla itsellesi rehellinen, voit analysoida, mikä kateutesi kohteissa voisi olla samanlaista. Oletko kateellinen onnellisuudesta tai elämänasenteesta? Vai koskeeko kateus kenties määrätietoisuutta, järjestelmällisyyttä tai sinnikkyyttä? Ymmärrä, mitä muilla on sellaista, joka sinulta puuttuu. Sen jälkeen voit valita, mitä teet asialle.

Ainakaan sinun ei tarvitse olla kateellinen.