Lupa hellittää

Kesällä on aikaa heittää työhaalarit naulakkoon ja vaihtaa vapaalle. Vaikka varsinaista lomaa ei olisikaan, pitkät valoisat illat voi hyvin hyödyntää pääkopan kokonaisvaltaiseen tyhjentämiseen. Nyt jos milloin on aika ottaa rennosti.

"Useimmat ihmiset ovat niin kiireisiä tekemään asioita, jotka heidän mielestään pitäisi tehdä,

ettei heillä koskaan ole aikaa miettiä, mitä he haluavat tehdä."

- Kathleen Winsor 

"Kuinka nopeasti 'ei juuri nyt' muuttuukaan muotoon 'ei koskaan'."

- Martti Luther

"Huomasin, että voin valita. Joskus voin valita toisen asenteen."

- Judith m. Knowlton

"Vapauteen vie vain yksi tie: olla välittämättä siitä, mikä ei ole vallassamme."
 - Filosofi Epiktetos (55-135 jKr.)

 "Ihminen, joka ei osaa rentoutua, ei osaa elää kuin ihminen. En tietenkään yritä puolustella laiskottelua. Mutta ihminen ei ole väsymätön kone, vaan sielun ja ruumiin kokonaisuus, joka tarvitsee toistuvaa uudistumista."
- Oskari Juurikkala

"Ei ole pakko olla aina tavoitettavissa."
- Maija Paavilainen

"Mikä haaste onkaan elää läsnä olevaa aikaa. Tänään kuolee samalla,
kun olemme huolissamme huomisesta tai kadumme eilistä."
- Anne Wilson Schaef

"Tärkeimmät asiat eivät ikinä saa olla vähäpätöisimpien asioiden armoilla."
- Goethe

Aforismit: hyvejohtajuus.fi

Vahvaksi ihmiseksi ei synnytä, vaan tullaan

Tiedäthän ne ihmiset, jotka ovat hyviä kaikessa, pärjäävät joka asiassa, menestyvät missä tahansa ja selviävät joka tilanteesta. Niistä ihmisistä ei löydä mitään, mikä olisi huonosti. He ovat täydellisiä, vahvoja ihmisiä.

Vahvat ihmiset herättävät hyvin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta vahvoja ihmisiä ihaillaan, koska he pärjäävät kaikessa vähän paremmin ja saavuttavat kaiken, mitä haluavat. Toisaalta mikään ei ole niin raastavaa kuin koettaa räpiköidä omaa elämää eteenpäin ja katsoa samalla vierestä, kuinka jollain menee aina hyvin.

Vahvoja ihmisiä pidetään usein esikuvina tai vihollisina, mutta vertaisia he eivät voi olla. Kukaan ei halua olla ihmisen kanssa, jota kadehtii tai jonka kokee uhkana omalle onnelle. Usein unohdetaan, että vahvat ihmiset ovat inhimillisiä ja tuntevat samalla tavalla pelkoa, ahdistusta, kateutta, alemmuudentunnetta, surua ja epäonnistumisia kuin kaikki muutkin. Vahvat ihmiset erottuvat edukseen, koska he eivät jää negatiivisiin tunteisiin kiinni, vaan käyvät ne läpi ja jatkavat niistä eteenpäin.

Vahvat ihmiset ovat opetelleet itselleen sopivia keinoja selvitä ikävistä kokemuksista. He pystyvät selittämään ikävät kokemukset järjellä ja erottamaan sen, mitä itse tekivät tai jättivät tekemättä ja mikä puolestaan oli muiden aiheuttamaa. Vahvat ihmiset eivät keskity syyttelemään, vaan he panostavat ratkaisuun. Tulevaisuuteen suuntautuminen auttaa hyväksymään ikävät kokemukset osaksi omaa elämänhistoriaa ilman, että niiden tarvitsee jäädä vaivaamaan ja haittaamaan elämistä.

Jokainen meistä voi tulla vahvaksi ihmiseksi.

1. Vastuu itsestä, omista ajatuksista ja teoista on avainasemassa vahvaksi tulemisessa. On avattava silmät ja nähtävä realistisesti, mitä ympärillä tapahtuu.
2. On turha keskittyä siihen, mitä itsellä ei ole. Energia kannattaa käyttää sen pohtimiseen, mitä haluaa ja mitä voisi tehdä sen eteen.
3. Kannattaa opetella hyväksymään myös väärät valinnat. "Aloita elämä heti ja laske jokainen päivä erilliseksi elämäksi" (Seneca). Virheet eivät määritä sitä, mitä meistä tulee, mutta se määrittää, mitä teemme seuraavaksi.
4. Voi olla, että matkalla vahvaksi tarvitsee apua. Se on sallittua ja suotavaakin - vahvat ihmiset osaavat myös tunnustaa muiden merkityksen ja arvon.
5. Tekosyiden keksiminen on vain itsensä harhaan johtamista. Ei kannata selitellä muille ja vielä vähemmän itselle, koska selittely ei vie elämässä eteenpäin. Teot vievät. Keksi siis itsellesi sopivia keinoja, älä tekosyitä.
6. Muiden matkiminen ei johdata sinua omalle polullesi. Inspiroidu, innostu ja ota mallia, mutta uskalla löytää oma tapasi tehdä asioita. Joku saattaa ispiroitua juuri siitä, mitä sinä teet.

"Tulessa kulta koetellaan, vastoinkäymisissä vahva ihminen."

-Seneca

"Ihminen, joka on tottunut voittamaan surunsa,

kantaa onnettomuuksiaan kuin seppeleitä otsallaan."

-Seneca

Aforismit: http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/jssivut/sitaatit/filsit/filsit1.htm

On haluttava tulla onnenpekaksi

Karu totuus on, että itseä ei pääse pakoon. Itsensä kanssa on elettävä, vaikka tapahtuisi mitä. Muille voi aina esittää tietyn näkulman totuudesta, mutta itselle koko totuus on aina läsnä.

"On parempi huolehtia luonteesta kuin maineesta,
koska luonne on se mitä ihminen on oikeasti,
kun taas maine kertoo ainoastaan sen mitä
muut hänestä ajattelevat."-John R. Wooden

 

Jotta elo itsen kanssa olisi helpompaa, on yksikertaisesti elettävä itseä miellyttävällä tavalla. Sinä saat tehdä asioita, joista nautit ja karsia niitä, jotka eivät lisää onnellisuutta. Kun tuntuu, että jonkun eteen ei ole vaivan arvoista taistella, on lupa luovuttaa. Toisaalta taas silloin, kun jotain todella haluaa, on oltava valmis puskemaan jämäkästi eteenpäin siitäkin huolimatta, että joutuu pois omalta mukavuusalueelta. On haluttava tulla onnenpekaksi.

Paras tie omanlaisen elämän löytämiseen on kulkea omien arvojen kautta. Kannattaa kuulostella, mitkä ovat itselle niitä tärkeimpiä asioita. Hyvinvointi ja terveys, ihmissuhteet, materia, työ ja opiskelu, itsensä kehittäminen, onnellisuus ja mielihyvä, ulkoiset asiat, hyvyys, oikeudenmukaisuus vai kenties uskonto? Kun tietää, minkä päällä seisoo, on helpompaa muodostaa oma elämä sellaiseksi, että siitä voi olla ylpeä.

"Rohkeus on elää johdonmukaisesti
oman elämänkatsomuksensa mukaan."

- Hannu Nyman

Kun voi olla ylpeä itsestään ja elämästään, ei tarvitse hävetä. On todella vapauttavaa todeta aidosti, että toimin näin oman moraalini ja omien arvojeni vuoksi. Silloin ei tarvitse keksiä puolitotuuksia, piilotella, unohtaa tai yrittää olla jotain muuta kuin oikeasti on. Samalla tulee myös tehtyä useammin asioita, joista voi olla ylpeä ja voi välttää sellaisia valintoja, jotka eivät johtaisi hyvään. Syntyy positiivinen kehä.

"Todellista onnea ei saavuteta mielihyvän tavoittelulla,
vaan olemalla uskollinen arvokkaalle päämäärälle."

-Helen Keller

Nyt, ei myöhemmin

Kesä on jollain tavalla taianomaista aikaa. Päivät ovat pitkiä ja yöt kuumia ja ilma on toiveista ja tuoksuista sakea. Kesä on ääripäitä; hurjia myrskyjä ja seisovaa tuulta, auringon pistelyä iholla ja kylmästä töröttäviä käsikarvoja. Kesällä mitä tahansa voi tapahtua.

Kesällä on huimat mahdollisuudet elää täysillä tai toisaalta kesällä on aikaa pysähtyä miettimään itseä ja ympärillä olevia asioita. Miltä minusta tuntuu juuri nyt? Olenko onnellinen? Mikä tekee minut onnelliseksi? Entä mikä estää onnellisuuttani? Mitä kaipaan ja minkä voisin jättää taakseni? Välillä on hyvä pysähtyä kuuntelemaan, mitä sanottavaa itsellä on.

Jos olet tyytyväinen, anna sen tunteen vallata itsesi. Anna hymyn tulla, rutista itseäsi ja tunne oma lämpösi. Olet ihana! Jos taas kaipaat muutosta, päätä tehdä se. Nyt, ei myöhemmin. Olet sen arvoinen.

Nyt on hyvä, mutta tähän ei jäädä

Olen miettinyt paljon terveen itsekeskeisyyden sekä röyhkeän itsekkyyden rajaa. Olen pohtinut, milloin on hyvä olla kiinnostunut itsestä ja milloin on niin kiinnostunut itsestä, ettei elämään mahdu muuta.

Olen tähänastisissa päätelmissäni tullut siihen tulokseen, että terve itsekeskeisyys muuttuu röyhkeäksi itsekkyydeksi siinä, missä itsekeskeiset teot muuttuvat pitkällä tähtäimellä jollain tavalla itseä tai muita vahingoittaviksi. Itsestä on tullut niin tärkeä, ettei enää näe, mitä negatiivista omat teot aiheuttavat. Esimerkiksi "Nyt pannaan elämä kuntoon ja tehdään sitä ja tätä" -projektit päättyvät jatkuvasti epäonnistumiseen ja sen tuottamaan pahaan oloon, mikä johtaa uuteen projektiin ja sen myötä noidankehään. Samalla ympärillä olevat ihmiset, kuten perhe, ystävät ja kollegat, saattavat kärsiä ailahtelevista sivuvaikutuksista.

Ihanteellisinta olisi löytää se tila, missä rakastaa niin paljon olla itsensä kanssa, että on valmis näkemään itsen ja muiden eteen vaivaa. Sitä tilaa on vaikea selittää. Tosiaalta on tyytyväinen itseen, eikä haluaisi olla kukaan muu. Toisaalta taas arvostaa itseä niin paljon, että on valmis oppimaan uutta, kehittymään ja kohtelemaan itseä ja muita jatkuvasti paremmin. Nyt on hyvä, mutta jäämällä tähän ei voi saavuttaa mitään muuta.

Ihminen ihmiselle

Mihin kadotimme ihmisyyden? Piiloudumme muovisten materiavuoriemme sisään ja koristelemme ne erilaisilla brändeillä ja statuksilla. Ymmärrämmekö, että olemme kaikki ihmisiä - pohjimmiltamme samaa verta ja hikeä?

Osaammeko arvostaa ja kunnioittaa? Rakastammeko todella toista, vai rakastammeko toisen kautta itseämme? Olemme niin kiinnostuneita itsestämme, että unohdamme muiden olevan kiinnostuneita itsestään. Minun ympärilläni olevat ihmiset ajattelevat minun olevan heidän ympärillään oleva ihminen. Maailman napa vaihtaa kuvakulmaa katsojan mukaan.

Teemmekö ihmisestä vähemmän ihmisen, kun näemme pelkän ulkopuolen, ominaisuuden tai piirteen? Määritämmekö tahallisesti tai vahingossa ihmisen epäinhimilliseksi? Ihmisyys ei tarkoita, että vain minä olen sellainen, vaan jokainen meistä on tunteva, aistiva ja kokeva kokonaisuus. Jokaisella meistä on oma, ihan yhtä todellinen kokemus maailmasta.

Kun unohdamme, että ihminen on ihminen, pystymme hurjiin tekoihin. Oikeutamme epäoikeudenmukaisia asioita, koemme omaavamme valtaa toisiin, haluamme olla parempia ja mitätöimme helpommin.

Jospa kohtaisimme toisemme ihmisinä, ilman ajatusta siitä,

millainen ihmisen pitäisi olla. Ollaan ihminen ihmiselle.

Muutoksesta

Tämän päivän trendisanoja ovat uudistumiskyky, ketteryys, joustavuus, kehitys ja muutos. Sanoja viljellään niin työelämässä kuin henkilökohtaisessa arjessa; koko ajan pitää olla valmis olemaan ajan hermolla ja parempi kuin eilen.

Kehitys ja muutos ovat ainoita teitä, jotka vievät eteenpäin. Vain niiden kautta voi tulla jotain parempaa. Välillä polku parempaan käy suvantojen kautta, mutta kulkua voi helpottaa olemalla joustava, vastaamalla haasteisiin ketterästi ja kykenemällä oppimaan koetusta.

Sanat ovat kauniita kirjoitettuna, mutta niiden merkitys tosielämässä on kovin vaihteleva. Muutos edellyttää pysyvästä luopumista, mutta juuri pysyvä luo turvallisuuden ja luottamuksen tunteita. Tarve jatkuvaan kehitykseen, oppimiseen ja itsen uudelleen luomiseen voi olla henkisesti raskasta. Hyvä lakkaa olemasta hyvää, kun suuntana on vielä parempi. Olennaista olisi tunnistaa se, mikä kaipaa muutosta ja se, mistä ei kannata luopua. Muutos ei ole itse tarkoitus.

Hyvin perusteltu, yhteisesti ymmärretty ja tarpeeseen vastaava muutos voi kuitenkin tuoda elämään jotain sellaista hyvää ja rikastuttavaa, jota ei muuten olisi. Muutosta ei kannata tuomita, vaikka asiat olisivat ihan hyvin näinkin. Ehkäpä joku itseä(kin) koskeva muutos on tärkeä jollekin toiselle.Toisten takia ei tarvitse muuttua, mutta yhdessä muiden kanssa muutos voi palvella kaikkia osapuolia.

"Suurin voitettava henkinen muutos

muutosprosesseissa on usein siinä, että olemassa oleva perinne,

olkoon se kuinka typerä tahansa, saa jatkaa olemassaoloaan ilman perusteluja,

mutta uuden kokeilu on perusteltava jokaista nurkkaa myöten."

(Silander, Rautiainen & Kostiainen 2014, 166)

Lähde:

Silander, T., Rautiainen, M., & Kostiainen, E. 2014. Kuka muu muka muuttaa? Opettajankoulutuslaitoksen johtajat muutostyön arkkitehteinä. Teoksessa P. Hökkä, S. Paloniemi,  K.Vähäsantanen, S. Herranen, M. Manninen & A. Eteläpelto (toim.) Ammatillisen toimijuuden ja työssä oppimisen vahvistaminen - Luovia voimavaroja työhön! (s. 151-168).  Jyväskylä University Printing House, Jyväskylä.

Elämä on tai ei ole - se vähän riippuu

Kuva: 9gag.com

Elämä on lopulta yskinkertaista. Tee, mitä haluat tehdä - elä, kuten haluat elää. Tiedosta arvosi ja anna niiden johdattaa.

Tee valintoja, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Tunnista vaihtoehdot ja puntaroi niitä. Miltä vaihtoehdot tuntuvat mielessäsi, entä kehossasi? Mitä sisimpäsi sanoo? Yleensä oikea ratkaisu on meissä valmiina, kunhan sitä osaa kuunnella. Oletko jonkun vaihtoehdon kannalla, vaikka se ei tuntuisi järkevältä? Annatko ulkoisten tekijöiden vaikuttaa valintoihisi vai teetkö valinnat siltä kannalta, mikä tuntuu sinusta oikealta?

Oikeat valinnat eivät ole aina niitä, jotka tekevät heti ja hetkellisesti onnelliseksi. Valinnat voivat olla vaikeita ja tuottaa tuskaa, mutta sisimmissäsi tiedät, että valinta on oikea. Pidemmällä tähtäimellä oikea valinta on aina parempi kuin lyhyitä seurauksia tuottava ratkaisu.

Ja kun olet tehnyt päätökseksi, päästä irti. Sinun ei ole pakko pysyä päätöksessäsi, jos vaihtaminen on mahdollista. Älä harmittele tehtyä, vaan suuntaa katse tulevaan. Mitä seurauksia valinnallasi on? Mitä merkityksiä annat seurauksille? Vaikka valinta osoittautuisi vääräksi, älä antaudu itsesääliin. Sinulle tulee uusi mahdollisuus.

Tärkeintä ei ole se, mitä tapahtuu, vaan se, millaisia merkityksiä tapahtuneelle antaa.

Ylisuorittajan tunnustus

Ajattelin mennä henkilökohtaisuuksiin. Minulla on monia paheita, mutta pahin niistä on ylisuorittaminen. Minusta tuntuu, että jos en ole vähän parempi versio itsestäni joka päivä, olen riittämätön. En osaa tunnistaa, missä menee hyvän ja täydellisen raja. En tiedä, mitä täydellisyys tarkoittaa, koska voisi aina olla vähän parempi.

Olen tehnyt taas virheen, josta en ikinä opi. Tällä kertaa olen mennyt pahemmin metsään kuin koskaan; olen haalinut itselleni liikaa tekemistä. Teen kahta työtä - täysipäiväistä ja osa-aikaista - ja lisäksi suoritan opintoja tasaiseen tahtiin. Epäsäännöllisesti siellä täällä on vapaapäivä, mutta todennäköisesti edellisenä iltana on mennyt myöhään töissä tai työt alkavat seuraavana aamuna aikaisin.

En osaa enkä halua sanoa ei, etten jäisi mistään paitsi.

Ajattelin aiemmin, että on siistiä, jos pystyy suoriutumaan kaikesta. Ihailin ihmisiä, jotka jaksavat painaa täysillä kaikilla elämän osa-alueilla. Nykyään säälin niitä, joille mikään ei riitä.

Ylisuorittaminen ei ole arvostettavaa. Mitä hienoa on siinä, että on niin paljon tekemistä, ettei ehdi nauttia mistään? Siistiä on pitää itsestään ja jaksamisestaan huolta ja elää tasapainoista, tyytyväistä elämää.

Parasta on luvata itselle, että minä riitän vähempänäkin.

Välillä on kiireellisiä jaksoja, joihin ei voi itse vaikuttaa. Useimmiten olemme kuitenkin itse vastuussa siitä, miten paljon olemme haalineet tekemistä. Varsinkin ne, jotka eivät koe olevansa riittäviä, ajautuvat jatkuvasti tekemään itsestään liian tärkeitä.

Pitäisi ymmärtää, että jos jokin asia elämässä vie aikaa ja voimia,

muilla osa-alueilla on lupa höllätä.

Palautumisessa ei pidä takertua lillukan varsiin

Nykyään puhutaan paljon henkisestä kuormasta palautumisen merkityksestä. Ympärillämme oleva tietoyhteiskunta edellyttää meidän olevan jatkuvasti valppaana ja valmiina ottamaan vastaan ja antamaan tietoa. Tämä saattaa johtaa jatkuvaan standby-tilaan, joka kasaa pitkässä juoksussa melkoisen henkisen kuorman.

Aivot täytyisi asettaa välillä lentokone- ja älä häiritse -tilaan, jotta niillä olisi aikaa purkaa kuorma ja valmistautua uuteen lastiin. Hyvältä kuulostaa, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Jos on jatkuvasti sata lasissa, vauhtisokeus estää näkemästä, milloin mennään liian kovaa.

Mistä tietää, milloin tarvitsee aikaa palautua? Mikä sitä palauttavaa aikaa on?

Milloin palautuminen lähtee käyntiin ja milloin on palautunut riittävästi?

Etsivä löytää miljoonia ohjeita siitä, miten palautumista tulisi harjoittaa. Pitää harjoittaa mindfullnessia, joogata, kävellä luonnossa, sulkea some, pysähtyä omien ajatusten äärelle, hengittää, urheilla, nauttia läheisten ja ystävien seurasta, silittää koiraa, katsella Netflixiä, nukkua päiväunet ja niin edelleen. Huh, hengästyttää pelkkä ajatuskin siitä, mitä kaikkea pitäisi. Henkinen kuorma lähinnä kasvaa, kun yrittää mahduttaa kaikki pakolliset rentoutumiskeinot kalenteriin.

Väitän, että henkinen kuorma ei purkaudu yksittäisillä suorituksilla. Tunti joogaa päivässä ei riitä akkujen täyteen lataamiseen. Kaikki, mitä pitää tehdä, kasvattaa taakkaa entisestään.

Ratkaisu henkiseen palautumiseen on kokonaisuudessa. Kun tuntuu, että nyt päässä on liikaa tavaraa, on lupa hellittää. Lillukan varsien sijaan huomion voisi kiinnittää kokonaisuuteen. Mistä asioista nautin? Jos saisin nyt tehdä jotain, mitä huvittaa, mitä tekisin? Millaisia asioita haluaisin elämässäni olevan enemmän? Mistä voisi arjessani luopua säästääkseni itseäni? Unohda, mitä mieltä muut ovat ja kuuntele tärkeintä järjen ääntä - itseäsi.

"Jokaiseen tekoon ja tekemättä jättämiseen liittyy valinta siitä,

mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää."

- Brian Tracy

Aforismi: hyvejohtajuus.fi

Neljä askelta kateuden voittamiseksi

Ei ole mitään inhottavampaa tunnetta kuin kateus. Kateus on syvältä sisimmästä nouseva piinaaja, joka pujottaa pitkät sormensa tunnekeskukseen, hivuttautuu kaikkien ajatusten taka-alalle, kieltäytyy kuuntelemasta järkeä ja uhmaa itsetuntoa. Kateus on synkkä ja tuhoava seuralainen.

Kateus voi olla voimakasta tai lievää. Toisinaan kateus on inspiroiva voima, joka saa yrittämään kovemmin. Useimmiten kateus on kuitenkin piilevä, kiiluvasilmäinen pirulainen, joka piikittää silloin, kun vähiten kaipaisi. Tällainen kateus kalvaa ihmissuhteita ja saa epäilemään omaa itseä.

Jos kateus on häiritsevä osa elämää, sitä on turha yrittää kieltää tai peittää. Kateus on kohdattava silmästä silmään. Kateuden voittaminen edellyttää tutustumista itseen sekä omiin haluihin ja pelkoihin.

1. Ensimmäinen askel on tunnustaa kateus. Milloin tunnen kateutta? Miltä kateus tuntuu? Millaisia tuntemuksia ja ajatuksia kateus aiheuttaa minussa? Tule tietoiseksi kateudesta sisälläsi, mutta älä tuomitse, äläkä yritä muuttaa sitä.
2. Seuraavaksi kateus on tunnistettava. Missä tilanteissa kateus iskee? Kenelle olen kateellinen? Mitä sellaista toisella on, mikä saa minut kateelliseksi?
3. Kolmas vaihe on pohtia, haluaisiko itse omaan elämään sen, mistä on toisen elämässä kateellinen. Usein on niin, että olemme kateellisia jostain, joka meillä itsellämme oikeastaan on jo. Kyse voi myös olla siitä, että tuntee kateutta jostain asiasta, mikä ei oikeastaan olisi edes kovin tärkeää omassa elämässä. Tarvitseeko minun tuntea kateutta tuosta asiasta? Miten elämäni paranisi, jos minulla olisi jotain, mitä havittelen toiselta? Mitä vastaavaa minulla itselläni on, josta koen kateutta?
4. Neljäntenä mietiskeltävänä asiana on, mitä sellaista minulla on, mistä muut saattavat tuntea kateutta. Itselle mitätön asia voi aiheuttaa suurta kateutta toisella. Kun ymmärtää, että muut kadehtivat itseä ihan samalla tavalla kuin itse muita, on kateudesta helpompaa päästää irti.Eihän minun tarvitse olla kateellinen.

"Tavallisen ihmisluonnon ominaisuuksista on kateus kaikkein ikävin.

Kadehtija ei ainoastaan halua tuottaa vahinkoa kadehtimalleen,

vaan kateus tekee hänet itsensäkin onnettomaksi…
Jokaisen, joka haluaa lisätä ihmisten onnellisuutta,

täytyy pyrkiä lisäämään ihailua ja vähentämään kateutta…
Kateus on peloittava onnellisuuden este."

-Bertrand Russell

Aforismi: https://ilopisara.wordpress.com/