22.6.2016

Nyt on hyvä, mutta tähän ei jäädä

Olen miettinyt paljon terveen itsekeskeisyyden sekä röyhkeän itsekkyyden rajaa. Olen pohtinut, milloin on hyvä olla kiinnostunut itsestä ja milloin on niin kiinnostunut itsestä, ettei elämään mahdu muuta.

Olen tähänastisissa päätelmissäni tullut siihen tulokseen, että terve itsekeskeisyys muuttuu röyhkeäksi itsekkyydeksi siinä, missä itsekeskeiset teot muuttuvat pitkällä tähtäimellä jollain tavalla itseä tai muita vahingoittaviksi. Itsestä on tullut niin tärkeä, ettei enää näe, mitä negatiivista omat teot aiheuttavat. Esimerkiksi "Nyt pannaan elämä kuntoon ja tehdään sitä ja tätä" -projektit päättyvät jatkuvasti epäonnistumiseen ja sen tuottamaan pahaan oloon, mikä johtaa uuteen projektiin ja sen myötä noidankehään. Samalla ympärillä olevat ihmiset, kuten perhe, ystävät ja kollegat, saattavat kärsiä ailahtelevista sivuvaikutuksista.

Ihanteellisinta olisi löytää se tila, missä rakastaa niin paljon olla itsensä kanssa, että on valmis näkemään itsen ja muiden eteen vaivaa. Sitä tilaa on vaikea selittää. Tosiaalta on tyytyväinen itseen, eikä haluaisi olla kukaan muu. Toisaalta taas arvostaa itseä niin paljon, että on valmis oppimaan uutta, kehittymään ja kohtelemaan itseä ja muita jatkuvasti paremmin. Nyt on hyvä, mutta jäämällä tähän ei voi saavuttaa mitään muuta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti