Maailma ei ole reilu paikka

"Maailma ei oo reilu paikka. Sen takia ois lapsellista odottaa, että se ois reilu paikka. Ikäänkuin jotenkin tässä meni varmaan hyvinvointivaltion lottovoitto syntyä Suomeen pieleen, jos ihmiset kuvittelee, et maailma on reilu paikka ja sitten ne jotenkin hämmästyy ja pettyy, kun se ei ookkaan."

- Mikael Jungner (Anna Perhon Läpivalaisu-ohjelmassa Supplassa 12.10.2015 kohdassa 15:50)

En usko kohtaloon. Olisi ihanaa ajatella, että kaikella on tarkoitus ja kaikki tapahtuu jostain itsestä riippumattomasta syystä. Ainakin kaikki kurjat asiat. En kuitenkaan voi ajatella niin, koska silloinhan paitsi huonot asiat, myös hyvät olisivat sellaisia, ettei niihin ole itse vaikuttanut. Haluan ajatella, että minä voin vaikuttaa siihen, mitä elämässäni tapahtuu ja mihin päädyn.

Kaikki ei kuitenkaan ole omissa käsissä. Elämä on suuri sattuma. Se alkaa sattumalta, siinä tapahtuu asioita pitkälti sattumalta ja se päättyy sattumalta. Ei ole mitään ylhäältä tullutta koodia sille, millaisessa ympäristössä kasvat, keitä tapaat elämäsi aikana, mistä saat opiskelupaikan tai töitä tai milloin kohtaat onnettomuuden. En voi uskoa, että kaikki olisi ennalta määrätty, koska kaikkeen vaikuttaa niin voimakkaasti ympäristö ja ympärillämme olevat ihmiset. Ja heidän elämänsä on yhtä sattumaa kuin sinunkin.

Tärkeää ei olekaan, mitä elämässä tulee vastaan, vaan se, mille antaa minkäkinlaisia merkityksiä. On enemmän ja vähemmän suunniteltuja sattumia. Opiskelemalla voi edesauttaa itseä kiinnostavan työn saamista. Itseä kiinnostavien asioiden tekeminen voi viedä itsen kaltaisten ihmisten luokse. Itseä kiinnostavien ihmisten kanssa voi koettaa tutustua. Ja niin edelleen. Lopulta se, miten sattumaan suhtautuu ja miten sen antaa vaikuttaa itseen ja omaan elämään määrittää, millaista elämämme on. Oman tavan suhtautua voi valita.

 

"Kun maailma ei oo reilu paikka, mut ihmiset teoillaan voi tehdä siitä reilumman."

- Mikael Jungner

Loma-ajatuksia

Olin melkein kolme viikkoa lomalla. Loma teki hyvää - niin kuin aina. Matkustin, tein, näin, autoin ja olin. Enne kaikkea minulla oli aikaa palauttaa mieleeni ne asiat, jotka painuvat arjen vauhdissa taka-alalle, mutta jotka lopulta ovat niitä, jotka määrittävät meidät ihmisenä.

Arvot. Arvot antavat elämälle merkityksen ja muodostavat ihmisyyden perustan. Arvot erottavat ihmisen muista elollisista, koska arvot antavat toiminnalle muitakin vaihtoehtoja kuin evolutiivisbiologiset tarpeet jäädä eloon ja lisääntyä. Arvot määrittelevät, keitä me olemme ja mitä meistä tulee. Siksi on hyvä muistuttaa itselleen, millainen oma arvoperusta on ja elääkö sellaista elämää, joka on sopusoinnussa arvojen kanssa.

Itsekeskeisyys. Ihmiset ovat lopulta olemassa itseään varten. En usko puhtaaseen altruismiin - minä on aina oman elämän keskipiste. Itsekeskeisyyden taustalla voi kuitenkin olla useita päämääriä. Pitäisi muistaa, että itsekkyys on vain yksi itsekeskeisyyden lopputulos. Parhaimmillaan itsekeskeisyys johtaa itsetuntemukseen ja itsestä huolehtimiseen, joka mahdollistaa tasapainoisen elämän yhdessä muiden kanssa.

Ihmissuhteet. Muut ihmiset eivät ole olemassa ketään varten, vaan yhteisellä matkalla toistensa kanssa. On lähtökohtaisesti eri asia ylläpitää ihmissuhteita sen vuoksi, että niistä saa jotain kuin sen vuoksi, että me jaamme sattumalta tai tahallisesti osan elämästämme toistemme kanssa. Jos ihmissuhteiden ajattelee olevan "minun oikeuteni tai velvollisuuteni", toisesta ihmisestä muodostuu väline oman edun tavoittelulle. Se tekee ihmissuhteista halpoja ja kertakäyttöisiä. Ihmisarvo katoaa. Muut ihmiset ovat luonnollinen osa elämää ja lopulta on hyvin sattumanvaraista, keitä omassa elämässä sattuu kohtaamaan ja keihin muodostuu jonkinlainen ihmissuhde. Ihmissuhde on aina vastavuoroinen: pitää saada ottaa ja antaa, sopivassa suhteessa ja vastuullisesti toista kunnioittaen. Ja vaikkei näin kävisikään, toinen voi silti olla osa elämää - halusi tai ei. Asenteella voi vaikuttaa, tuleeko yhteisestä matkasta tuskallinen tai vaikka neutraali.

Hyvinvointi. Jos täällä kulkee vain kerran, miksi ei tekisi matkasta mahdollisimman hyvää? Uskon, että hyvinvointi lähtee hyvin voivasta fyysisestä vartalosta, jossa eri osat voivat toimia ja toteuttaa omaa tehtäväänsä. Sisäelimet saavat oikeanlaista ravintoa solujen käytettäväksi, vahva sydän rakastaa rytmivaihteluita, keuhkot saavat raitista ilmaa täytteekseen ja lihakset pääsevät töihin osoittamaan, että niistä on muuhunkin kuin istuskeluun. Kun keho voi hyvin, voi mieli keskittyä aistimaan, tuntemaan, työskentelemään ja rentoutumaan. Kun näitä osaa vielä toteuttaa tavalla, josta nauttii, hyvinvointi on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen asia.

Me olemme ihmisiä, melkoisen monimutkaisia evoluution taidonnäytteitä. Meillä on taivas yllämme ja maa jalkojen alla, upeita lajitovereita rinnallamme ja mahdollisuus tulla miksi tahansa. Elämää päin!