Minä olen osa sinun todellisuuttasi

Viestintä - sekä suullinen että kirjallinen - ovat ainoita keinoja lähestyä toista ihmistä. Viestimällä avaamme yhteyden toiseen, poistamme ventovierauden, teemme itsemme näkyväksi ja tuntevaksi ja tulemme tietoiseksi toisen minuuden olemassaolosta. Viestinä on oman ja toisen ihmisen todellisuuden luomista ja siihen vaikuttamista.

Koska viestintä on todellisuuden rakentamista, sillä on väliä, mitä ja miten viestimme toiselle ihmiselle. Se, miten ja mihin tarkoitukseen käytämme yhteyttä toiseen, on osa toisen totuutta olemassaolosta. Pienestä sanasta voi tulla suuri - oli tarkoituksena sitten kehua tai loukata. Miten toisen ihmisen hyväksikäyttö voi vaikuttaa ihmisen käsitykseen itsestä? Entä miten valehtelu muuttaa toisen ihmisen käsitystä totuudesta? Emme välttämättä aina ymmärrä, miten suuri vaikutus meillä voi olla toisiin ihmisiin. Hurjinta on, että iso osa viestinnästämme on tiedostamatonta, spontaania ja harkitsematonta.

Sanotaan, että meidän tulisi saada olla juuri sellaisia kuin olemme. Ne, jotka ovat aitoja ystäviä, ymmärtävät ja pysyvät matkassa mukana. Mitä jos jokainen ajattelisi niin? Jos jokainen ajattelisi, että tuon toisen täytyy ymmärtää minua ja hyväksyä minut sellaisena kuin olen. Silloinhan kaikki odottaisivat, että toiset ihmiset ovat itseä varten ja ihmissuhteiden onnistuminen on heidän vastuullaan. Mutta kun kaikki ajattelevat niin, kukaan ei ota vastuuta omasta toiminnastaan ja tavastaan olla ihmissuhteessa.

Meillä on vastuu omasta viestinnästämme niin tosielämässä kuin sosiaalisessa mediassa. Vastuu korostuu erityisesti silloin, kun olemme tekemisissä sellaisten ihmisten tai ihmisryhmien (esimerkiksi lapset ja nuoret) kanssa, jotka ovat erityisen herkkiä viestinnälle ja sen vaikutuksille. Tulemmeko esimerkiksi ajatelleeksi, että valehtelu on vallankäyttöä? Kertomatta jättäminen on tietoista toiseen ihmiseen ja hänen todellisuuteensa vaikuttamista. Millaisia seurauksia viestinnällämme on toisen ihmisen elämässä?

En väitä, että nyt kaikkien pitää haudata itsensä ja oma tahtonsa, olla kaikille mieliksi ja miettiä joka hetki tarkkaan, mitä ja miten viestii. Eihän kukaan pysty sellaiseen. Mutta aina silloin tällöin voisi olla viisasta pysähtyä pohtimaan, miten minulla on tapana viestiä muille ihmisille. Voisitko tulla tietoiseksi itsestäsi viestijänä? Tietoisuuden kautta meillä on mahdollisuus tunnistaa, millaisia olemme. Sen avulla taas voimme hakeutua sellaiseen seuraan, jossa saamme olla enemmän omia itsejämme sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät meitä luonnostaan. Silloin ei tarvitse olla koko ajan stressaamassa, mitä suustaan päästää.

Omaa tapaa viestiä voi arvioida seuraamalla, miten muut ihmiset käyttäytyvät ja viestivät omassa seurassa. Ovatko ihmiset ympärilläsi pääsääntöisesti iloisia ja avoimia vai muuttuvatko muut yhtäkkiä hiljaisiksi tai vaivaantuneiksi? Millainen olo toiselle kenties tulee, kun hän on minun kanssani tekemisissä? Miten avaan yhteyden toiseen ihmiseen vai onko minulla jopa tapana ohittaa tervehdykset ja mennä suoraan asiaan? Miten otan asioita esille ja miten ilmaisen mielipiteeni? Vai jäänkö mieluummin kuuntelemaan muita? Mitä asioita kerron ja millaisissa tilanteissa? Entä mitä jätän kertomatta ja miksi?

Viestintä on totistinta todellisuutta, sen luomista ja muokkaamista, rakentamista ja epätodeksi muuttamista. Minun viestinnästäni tulee osa sinun olemassaoloasi. Ja koska minä voin vaikuttaa sinuun, minulla on vastuu siitä, miten olen kanssasi tekemisissä.

Jos elämää tarvitsee paeta, siinä on jotain vikaa

Mikä yhdistää alkoholia, tupakointia, sokeria ja telkkarin katsomista? Ne ovat oikoteitä onneen.

Meillä kaikilla on niitä hetkiä ja päiviä kun tuntuu, että pää on täynnä ylimääräistä höpötystä, väsyttää, ahdistaa ja arki kaatuu niskaan. Tällaisina hetkinä kaipaamme nollausta. Jotain virkistävää, joka saa meidät unohtamaan velvollisuudet, tyhjentämään pään ja tuntemaan olomme kevyeksi.

Jokaisella on omat tapansa piristää itseään. Osa kiertää kaupan karkkihyllyn kautta kotisohvalle, jotkut piiloutuvat peiton alle tai tupakkapaikalle ja toiset sopivat viikonlopuksi alkoholilla kuorrutettua menoa - esimerkiksi. Kun sinusta tuntuu, että olet ansainnut irtioton, mitä teet?

Sanotaan, että on tärkeää osata nauttia elämästä ja ottaa välillä ihan vaan rennosti. Helpommin sanottu kuin tehty. Arki nappaa yllättävän helposti tukasta kiinni ja riepottaa tiukalla otteella viikosta toiseen. Katsotaan sitten, kun tästä päivästä selviää, ja tästä viikosta ja tästä kuusta ja... Välissä ihmetellään, miten aika rientää. Jos arki tuntuu merkityksettömältä suorittamiselta, ei ole ihme, että tarvitsee kunnon breikkejä.

Kysymys kuuluu, miksi arki tuntuu suorittamiselta? Miksi kaipaat irtiottoja? Kun kerran elät arkea valtaosan elinajastasi, miksi et järjestäisi sitä sellaiseksi, että se tekee sinut onnelliseksi? Raha, koulutus, työ, velvollisuudet, lapset, lemmikki tai mikään muukaan ei ole syy, vaan tekosyy. Mitä jos lopettaisit tekosyiden miettimisen ja ryhtyisit pohtimaan ratkaisuja?

Alkoholi, tupakka, sokeri ja telkkari ovat hetkellisiä, tunnin tai pari kestäviä pakoteitä pois arjen keskeltä. Pahimmillaan ne jopa lisäävät ahdistusta myöhemmin. Kyse ei nyt ole siitä, mikä on oikea ja mikä väärä tapa viettää aikaa, vaan siitä, että jos arkesi ahdistaa sinua, sinulla on vaihtoehtoja. Miksi sitkuttelisit viikosta toiseen tyytymättömyyden ja hetkellisten valonpilkahdusten välillä, kun voisit järjestää elämäsi niin, että olet pääsääntöisesti koko ajan tyytyväinen?

Selvitä, mikä tekee sinut onnelliseksi ja lisää sitä elämääsi. Tarkista, mitkä asiat ahdistavat sinua ja saavat sinut voimaan huonosti ja kehitä niitä. Jos et saa työstäsi henkistä tyydytystä, mutta lopettaminen ei ole vaihtoehto, panosta laadukkaaseen vapaa-aikaan ja lisää sinne säännöllisesti kivoja juttuja. Jos olet jatkuvasti kateellinen muille, ryhdy tietoisesti selvittämään kateuden taustalla olevia asioita ja ryhdy näkemään ne hyvät jutut, joista muut voisivat olla sinulle kateellisia. Ei se helppoa ole, mutta taatusti vaivan arvoista.

Järjestä elämäsi sellaiseksi, ettei sinun tarvitse paeta sitä.

//Tekstin kirjoitusvirheitä ja lauseiden muotoilua muokattu tarkoituksenmukaisemmaksi 26.8.2016.

Ihmistä pitkin voi itseensä matkustaa

Sanotaan, että pitäisi elää omaa elämää, eikä keskittyä muiden asioihin. "Ja että ihmistä pitkin sä et ikinä voi itseesi matkustaa" (Apulanta - Valot pimeyksien reunoilla). Ei kannata kadehtia muita, vaan panostaa omien vahvuuksien löytämiseen. Mutta silloin, kun on hukannut itsensä, etsimisen aloittaminen ilman muita on kovin vaikeaa.

Kirjoitan paljon itsensä tuntemisen merkityksestä. Itsensä tunteminen on lähtökohta ja edellytys onnellisuudelle ja hyvinvoinnille, koska vain tietämällä, kuka on ja mitä haluaa, voi aktiivisesti muodostaa elämästään itselle sopivaa. Ihmiset, jotka eivät oikeastaan tiedä, mitä haluavat, eivätkä ota oman elämänsä ohjia käsiinsä, syyttävät aina muita elämänsä epäkohdista. Tällöin ei koskaan ota vastuuta omasta onnellisuudesta, eikä koskaan saa sitä, mitä haluaa.

Kun tuntuu epävarmalta olla minä, voi olla hyödyllistä suunnata huomio hetkeksi muihin. Kenestä pidän? Kuka saa otsasuoneni tykyttämään ärsytyksestä? Millaisia ihmisiä arvostan ja millaisia taas en? Millaisia ominaisuuksia minulla itselläni on suhteessa muihin? Millainen en ainakaan ole tai en halua olla? Millaisia ominaisuuksia arvostamissani ihmisissä on? Mitä sellaista haluaisin omaan elämääni, mitä toisella on? Mikä saa minut ärsyynytymään toisen ihmisen seurassa? Mitä voin oppia muilta ihmisiltä tullakseni sellaiseksi kuin haluan?

Tietoinen toisten ihmisten havainnointi auttaa meitä tunnistamaan ne asiat, mitä haluaisimme enemmän itsellemme ja omaan elämäämme. Jos haluaisimme esimerkiksi olla itsevarmempia, voimme oppia itsevarmalta ihmiseltä, miten hän suhtautuu vastoinkäymisiin. Jos taas toivoisimme olevamme ystävällisempiä toisille ihmisille, voimme opetella lisäämään päivittäiseen vuorovaikutukseemme muutaman kehun. Ja niin edelleen. Kun tiedämme, mitä haluamme, voimme ryhtyä lisäämään niitä asioita elämäämme.

Miksi tuo käyttäytyy noin?

Me olemme kaikki oman elämämme minuja. Olemme kokonaisuuksia, johon vaikuttavat monet asiat aina aiemmista elämänkokemuksista senhetkiseen tunnetilaan. Mitä tahansa teemmekin, hyvää tai pahaa - tavoittelemme sillä yleensä jotain itsellemme.

Kun olemme tekemisissä toistemme kanssa, meidän pitää vain hyväksyä, että minä olen sinun elämäsi sinä. Tiedämmehän omasta kokemuksesta, että monesti käytöksemme ja tekomme johtuvat jostain itsessämme olevasta syystä, eivät toisesta ihmisestä. Olemme pahalla tuulella, on vaikea elämäntilanne, stressaamme tai päätä särkee. Nämä vaikuttavat siihen, miten kohtaamme toisen. Huono käytös kertoo yleensä, että ihmisellä on ongelmia itsensä kanssa.

Ihmisellä on aina joku omasta elämästään kumpuava syy sille, miksi hän käyttäytyy ikävällä tavalla. On ihan sama, kuka siinä on vastassa. Toisen huono käytös ei johdu välttämättä siitä, mitä juuri me olemme tehneet joutuessamme kärsimään siitä. Lopulta sillä ei ole väliä, kuka sattuu olemaan huonon käytöksemme vastaanottaja. Kunhan saamme purkaa oloamme.

Elämä ei ole koko ajan ihanaa

Kiukuttaa, väsyttää, masentaa, tympäisee, kauhistuttaa tai pelottaa. Tunteet - myös negatiiviset - ovat erottamaton osa meitä. Et voi olla aina parhaimmillasi. Välillä ei jaksa, huvita tai pysty. Asenteella ja "pitää nähdä asioiden positiiviset puolet" -hehkutuksella voi vaikuttaa omiin tunnetiloihin, mutta on myös tärkeää antaa tunteiden tulla sellaisina kuin ne ovat. Pidemmän päälle tukahdutetut tunteet estävät meitä näkemästä, millaisia ajatuksia asiat herättävät. On myös lupa olla vähemmän hyvä.

Itsensä kuuntelulla tarkoitetaan itsestä sisältä tulevia tiedostamattomasti syntyneitä signaaleja, joista tunteet ovat erinomainen esimerkki. Kun kriittisin tunnetila on hellittänyt, koeta miettiä, mistä fiiliksesi johtui. Miksi et ollut parhaimmillasi? Mitkä asiat siihen vaikuttivat? Entä mitkä asiat saivat tunnetilan muuttuumaan? Onko elämässäsi jotain, mikä kaipaisi tarkempaa huomiotasi ja kenties muutosta?

On aivan hyväksyttävää, ettei elämä ole koko ajan ihanaa.

Emme enää tunne toisiamme

Sosiaalinen media on oikeastaan etäännyttänyt meitä muista ihmisistä. Olemme enemmän tietoisia muista ja heidän elämästään kuin koskaan ennen. Jaamme verkon välityksellä itsestämme enemmän ja suuremmalle porukalle kuin mitä voisimme toteuttaa tosielämässä. Silti sosiaalinen media on tehnyt meistä epäsosiaalisempia.

Pidämme sosialisen median välityksellä yhteyttä sellaisiin ihmisiin, jotka eivät muuten kuuluisi elämäämme. Vaihdamme helposti ja näppärästi kuulumiset näpytellen. Sosiaalinen media mahdollistaa ennen kuulumattoman tavan pitää verkostoa yllä ja laajentaa sitä.

Toisaalta se, mitä näemme ja luemme sosiaalisessa mediassa, on pelkkä raapaisu ihmisen todelliseen elämään. Sosiaalisen median tarinat ovat otteita sieltä ja täältä ja usein niitä yksittäisiä hetkiä, jolloin kaikki on ollut hyvin. Mitäkuuluuhyvää-keskustelut eivät oikeastaan kerro meille mitään. Olemme näennäisesti huomanneet toisen ja toinen meidät, mutta lopulta emme ole saaneet vuorovaikutuksesta mitään irti.

Yhteydenpidon helppous saa meidät ehkä jutustelemaan useammin, mutta elektroninen kommunikointi etenee harvoin pintaa syvemmälle. Emme oikeastaan kuule, mitä toinen ihminen todella ajattelee ja miksi. Sosiaalinen media on totuttanut meidät tarkastelemaan pelkkää pintaa, jonka vuoksi emme aina edes halua tai osaa vastaanottaa syvemmälle menevämpiä ajatuksia toisiltamme. Emme edes kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa. Mitä tiedät kaveriporukkasi ihmisistä? Mitä mieltä he ovat asioista ja miksi heillä on sellainen mielipide? Keitä kaverisi oikeastaan ovat? Niin, olemme sosiaalisina epäsosiaalisempia.

Maailma muuttuu ja samalla muuttuu ihmisten tapa olla toistensa kanssa. Ihmissuhteet ovat erilaisia ja niitä muodostetaan eri syistä kuin ennen. Enää ei tarvitse tuntea naapureita, mutta ystäväpiiri voi muodostua hyvin kansainvälisestä porukasta. Parisuhdetta ei muodosteta pelkän perheen perustamisen vuoksi, vaan toisen kanssa voi olla ihan vain huvikseen, vaikka tietäisi, ettei suhteesta tule elämänmittaista.

Onko vielä niitä, jotka kaipaavat tuntien mittaista ajatusten vaihtoa,

syvällistä oman itsen ja elämän pohdintaa toisen ihmisen kanssa

sekä tunnetta siitä, että minä tiedän sinusta kaiken?

Joskus ajatuksiin ei mahdu muita ihmisiä

Olen huomannut itsessäni, että mitä kiireisemmäksi koen elämäni, sitä tiukemmin käperryn itseeni. Minulla ei tahdo olla energiaa tavata muita ihmisiä, enkä keksi mitään puhuttavaa. Haluaisin vain olla tekemässä todo-listalla olevia asioita.

Silloin taas kun elämäni osa-alueet ovat tasapainossa keskenään ja koen asioiden olevan hallinnassani, kaipaan enemmän muiden ihmisten seuraa. Minulla on annettavaa ja olen aidosti kiinnostunut kuuntelemaan muita.

Niinä hetkinä, kun tuntuu, että kukaan ei ole kiinnostunut itsestä, sosiaalisissa tilanteissa on vaikeaa olla tai tuntuu, ettei itsellä tai toisella ole mitään kiinnostavaa sanottavaa, kannattaa muistaa, että jokainen kohtaaminen on ainutlaatuinen. Jokaisella kohtaamisella on erilainen aikansa ja paikkansa, niitä edeltävät tapahtumat ovat erilaisia ja tunneskaalat vaihtelevat. Syy ei ole siinä, että olisimme yhtäkkiä huonoja sosiaalisissa tilanteissa tai vähemmän kiinnostavia kuin ennen. Syy on usein ympäröivissä asioissa, mielessä liikkuvissa aiheissa, jotka eivät välttämättä anna tilaa antoisalle ja onnistuneelle kohtaamiselle.

Ehkä en halua tavata sinua tänään, koska minusta tuntuu, etten kykenisi mihinkään muuhun kuin kiireeni voivotteluun. En tarkoita, ettenkö olisi kiinnostunut sinusta tai pitäisin kaikkea muuta sinua tärkeämpänä. Tapaan sinut kuitenkin mielelläni toisena päivänä. Sitten haluan kuulla, mitä sinulle kuuluu ja minulla itsellänikin on paljon kerrottavaa.

Älä anna kateuden määritellä sinua

Kateus on voimakas tunne. Olen kirjoittanut siitä aiemminkin (aiempia tekstejä pääset lukemaan kateus-tunnisteen kautta) ja painottanut nimenomaan sitä, että kateus on muutettavissa oleva ajattelumalli.

Jos toisella on jotain, mitä kaipaisi omaan elämään, tulee helposti mieleen, ettei omalla saavutuksella ole väliä, koska toinen ehti ensin. Ei sillä ole merkitystä, mitä itse saavuttaa, koska joku muu on tehnyt saman jo aiemmin.

Totuus on, että joku on aina ehtinyt saavuttaa sen, mitä itse haluaisi. On turhaa tavoitella etulyöntiasemaa tai uniikkiutta. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sillä, mitä saavuttaa, ole väliä. Tavoitteen saavuttaminen vaati aina ja kaikilta työtä, jonka vuoksi arvokasta on juuri tehty työ - ei se, kuka tekee työn ensimmäisenä. Saavutuksen tausta on joka tapauksessa kaikilla erilainen, mikä tekee juuri työstä uniikin ja merkittävän. Kateudesta eroon pääsemisessä voi olla helpottavaa ajatella, että jos joku on saavuttanut jotain, mitä itsekin haluaa, ei toisen saavutus tarkoita, etteikö itse voisi kuitenkin pyrkiä samaan.

Sinä pystyt kaikkeen. Jos joku on tehnyt jotain, mitä sinä haluaisit, se vain todistaa, että sinunkin on mahdollista saavuttaa haluamasi. Ja jos et ole valmis näkemään vaivaa tavoitteesi saavuttamiseksi, hyväksy se ja päästä irti siitä tunteesta, että sinun pitää.

Älä anna kateuden määritellä sinua. Kateus on ohi menevä tunne, ei pysyvä olotila, joka kertoo, millainen sinä olet. Kateudesta irti päästäminen on parasta, mitä voit tehdä itsetuntosi ja elämänlaatusi parantamiseksi.

Hyvinvointiin liittyvä lukuvinkki

"Itse asiassa negatiivisen sävyn saanut itsekkyys astuukin tässä hetkessä tärkeään rooliin. On kyettävä sanomaan tietyille asioille ei. On ymmärrettävä, ettei aina tarvitse miellyttää muita. Tämä ei tarkoita sitä, että voisimme olla ilkeitä tai epäreiluja muille. Tämä tarkoittaa sitä, että valintamme perustuvat oikeisiin asioihin. Niiden täytyy perustua siihen, että pystyt itse voimaan hyvin.

Positiivisessa mielessä itsekkyys tuleekin isoksi voimavaraksi."

- Tikka & Härkönen 2016, 15

Rakastan hyvinvointia sen itsensä vuoksi sekä ilmiönä. Luen paljon hyvinvointiin ja liikuntaan liittyvää kirjallisuutta ja seuraan aihetta aktiivisesti sosiaalisessa mediassa. On mielenkiintoista, miten iso ilmiö sellaisen asian ympärille on muodostunut, jonka pitäisi olla jokaiselle itsestään selvä osa omaa elämää. Kohina kertoo, että meillä on entistä enemmän aikaa ja jatkuvasti paremmat mahdollisuudet panostaa itseemme, nauttia elämästä ja tehdä siitä juuri omannäköistä.

Ehdottomasti paras viime aikoina lukemani hyvinvointiin liittyvä teos on Kirsi Tikan ja Jarno Härkösen "30 askelta toimivaan kehoon ja mieleen". Kirja ei sinänsä kertonut mitään uutta, mutta se tiivisti selkeästi ja käytännönläheisesti hyvinvoinnin filosofian, jonka voin täysin allekirjoittaa.

Hyvinvointi on tasapainoa eri elämän osa-alueiden välillä, elämäntilanteiden vaihtelun hyväksyntää sekä tyytyväisyyttä omaan elämään. Käsitämme maailman aina itsemme kautta, jonka vuoksi vain tekemällä hyvää itselle, mahdollistaa hyvän tekemisen muille.

Hyvinvointi on jatkuvasti uudelleen määriteltävissä oleva mielentila, joka vaatii säännöllistä huolenpitoa. Paras keino vaikuttaa omaan hyvinvointiin on tiedostaa ja sanoittaa tämänhetkisen hyvinvoinnin tila ja päättää keinot vaikuttaa siihen. Tämän vuoksi suosittelen kirjaa lämpimästi jokaiselle hyvinvoinnin nykytilasta riippumatta.

Kuva: fitrakauppa.fi

 Kirjan tiedot: Tikka, K., & Härkönen, J. 2016. 30 askelta toimivaan kehoon ja mieleen. Offset Oy, Saarijärvi.

Minä olen suhteessa sinuun

Me kaikki haluamme olla osa jotain. Emme ole mitään ilman muita ihmisiä, jotka jakavat kokemuksemme, onnistumiset ja epäonnistumisen kanssamme. Haluamme olla osa jotain, mikä tekee meistä ja elämästämme merkityksellistä.

Joskus voi olla hankala löytää se jokin, johon kuuluu. Se oma porukka, yhteisö, ne omat ihmiset, jotka antavat merkityksen olemassaololle. Emme välttämättä tiedä, keitä olemme ja mitä haluamme, jolloin emme oikein osaa hakea sitä omaa paikkaamme. Välillä tuntuu, ettei kuulu mihinkään ja silloin tuntee helposti ahdistusta ja merkityksettömyyden tunteita. Silloin voisi olla paikallaan pysähtyä ja lopettaa itsen etsiminen muista. Yksinäisyys voi olla hyvä keino tutustua itseen ja sen avulla selvittää, mihin haluaa kuulua.

Olemme jatkuvasti uudistuvia ja muttuvia yksilöitä. Emme pysy aina samana. Sen vuoksi joudumme silloin tällöin pohtimaan uudelleen, olemmeko oikeassa paikassa oikeiden ihmisten kanssa. Kyseenalaistamme ympäristömme silloin, kun haluamme itse ottaa askeleita uuteen suuntaan. Se ei tarkoita, etteikö sillä, mitä jätämme taaksemme, olisi ollut merkitystä. Aiempi lähipiirimme on tehnyt meistä niitä, joita olemme, mutta olemme itse kasvaneet eri suuntaan. Ei ole aina muiden vika, ettei heidän kanssaan tunne oloaan hyväksi.

Elämä on yhteinen matka muiden ihmisten kanssa. Jotkut kulkevat kanssamme vain pienen hetken, kun toisten kanssa jaamme kaiken alusta loppuun. Vaikka minä on kaikkein tärkein, ei pitäisi unohtaa antaa tunnustusta toisille. 

Minä on suhteessa sinuun.

Ilman muita ei olisi minuja.

Kehitys alkaa tyytyväisyydestä

Sanotaan, että kehitys loppuu siihen, mistä tyytyväisyys alkaa.Väitetään, että tyytyväisyys tarkoittaisi staattista tilaa, joka estää muutoksen. Tyytyväisenä ei muka ole tarvetta tai halua muuttaa asioita, jotka tekevät tyytyväiseksi. Eihän asia kuitenkaan niin ole.

Tyytyväisyys ei tarkoita, etteikö haluaisi asioiden menevän eteenpäin. Tyytyväisyys on pikemminkin sen tunnistamista, että asiat ovat hyvin. Usein silloin, kun huomaa onnelliseksi tekevät asiat, niitä haluaa vahvistaa entisestään. Itse olen esimerkiksi huomannut, että riittävän usein syöminen auttaa minua jaksamaan rankempinakin päivinä. Kun oivalsin tämän, ryhdyin kiinnittämään entistä enemmän huomiota ateriarytmiini. Samalla ymmärsin, että jos syön usein, en voi syödä mitä sattuu. Opin tekemään terveellisempiä ruokavalintoja, joiden tuottama hyvä olo lisäsi tyytyväisyyttäni entisestään. Tyytyväisyys muuttuu positiivisen kehityksen kehäksi, jossa saa, mutta ei ole pakko kehittyä.

Välillä tuntuu, ettei itseen ja elämään saisi olla tyytyväinen, ettei vaan unohda tulla vielä paremmaksi ja tehdä elämästä vielä ihanampaa. Tuntuu hankalalta tasapainotella näiden välissä. Olisikin helpottavaa ymmärtää, että tyytyväisyys ei tarkoita, etteikö voisi olla matkalla kohti jotain vielä parempaa. Tyytyväisyys on asenne, ei lopputulos. Kun tämän muistaa, kehityksen toteuttaa itselle sopivalla tavalla. Kehityksen ei tarvitse olla pakollinen paha, vaan se voi olla ihana matka.