Tuntuu, ettei sellaisia kysymyksiä saisi esittää. Tai ei ainakaan ääneen. Järkevät ja jalat maassa kulkevat ihmiset eivät kysele. He tietävät ja ryhtyvät hommiin.
On noloa tunnustaa olevansa kesken.
Keskeneräisyys tekee ihmisestä haavoittuvan. Itsensä tutkiminen edellyttää avautumista oman itsen, ajatusten ja unelmien äärelle. Paljaat pinnat ovat kuitenkin herkkiä naarmuuntumaan ikävistä kommenteista tai väheksymisestä. Epävarmuus on kuin siilin pehmeä maha, jolla ei ole piikkejä ulkomaailmalta puolustautumiseen.
Elämä on pitkä matka. Se tarkoittaa, ettemme tule koskaan valmiiksi. Meillä on lupa pysähtyä katsomaan taaksemme sinne, mistä tulemme. Voimme istahtaa tienhaaraan pohtimaan sopivaa suuntaa. Eksyessä ei saa hötkyillä.
Meillä on lupa olla vaiheessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti