Läsnäollessa

Pohdin edellisessä julkaisussani läsnäoloa. Ajatus läsnäolon taidon petraamisesta kuiskutteli minulle tänään, mutta tositoimissa huomasin, miten vaikeaa todellinen läsnäolo onkaan. On vaikeaa keskittyä vain toiseen ihmiseen ja antaa hänelle sillä hetkellä kaikki. Entä jos toinen imeekin minusta enemmän infoa kuin olen valmis antamaan?

Läsnäolo ei tarkoita sitä, että sinun tarvitsisi paljastaa itsestäsi yhtään enempää kuin hyvältä tuntuu. Tai että missaisit jotain mielenkiintoista toiseen keskittyessäsi. Mitä tärkeää sinulta jääkään väliin, jos et keskity täysillä juttukumppaniisi?

Läsnäoloa voi harjoitella. Luo itsellesi vaikka osatavoitteita. Seuraavan kerran, kun jäät juttelemaan tuttusi kanssa, päätä, ettet katso koko aikana puhelinta. Myöhemmällä kerralla lupaa, että katsot toista oikeasti silmiin muiden vilkuilun sijaan. Sen jälkeen päätä, ettet anna ajatustesi harhailla keskustelutoverista ja niin edelleen.

On palkitsevaa tajuta, miten paljon keskustelukumppani rentoutuu ja miten paljon enemmän vuorovaikutuksesta saa irti, kun on itse läsnä keskusteluhetkessä (käytän esimerkkinä keskustelua, mutta kanssakäymiseenhän kuuluu toki paljon muutakin, missä on syytä olla läsnä).